{"id":1510,"date":"2017-01-18T18:02:25","date_gmt":"2017-01-18T18:02:25","guid":{"rendered":"http:\/\/www.jukkaeronen.com\/blog\/?p=1510"},"modified":"2017-01-28T18:47:50","modified_gmt":"2017-01-28T18:47:50","slug":"kirjoitus-unikone","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.jukkaeronen.com\/blog\/kirjoitus-unikone\/","title":{"rendered":"Kirjoitus: Unikone \u2013 kuinka luoda ajatuksilla el\u00e4m\u00e4\u00e4?"},"content":{"rendered":"

\"kieli_suomi\"T\u00e4ll\u00e4 kertaa suomenkielinen postaus – This post is in Finnish.<\/em><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 erikoinen aihe tuli mieleeni kun juttelin retrovideokansien tekemisest\u00e4 ja videoista n\u00e4hdyist\u00e4 unista nimimerkin Snowdance<\/strong> kanssa.<\/p>\n

\"jukka_eronen_world_beyond\"Olen n\u00e4hnyt unia, joissa esiintyy Videomuseo<\/em><\/a>-sivustoni blogissakin ja sivuilla k\u00e4siteltyj\u00e4 vanhoja Disney<\/strong>-kasetteja joita olen koko ik\u00e4ni kirppareilta ja divareista etsinyt. Ker\u00e4ilyst\u00e4ni ja aiheesta oli juttu Helsingin Uutisissa<\/em><\/a> tammikuussa 2017. N\u00e4m\u00e4 videot ovat tosin unissa olleet kansitaiteiltaan aivan uusia tuttavuuksia; ennen n\u00e4kem\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 Aku Ankka ynn\u00e4 muita kansia. Kerrankin olin jossain mets\u00e4h\u00f6kkeliss\u00e4 (tyyliin Karjaalta pohjoiseen, Fiskarsista l\u00e4nteen) jossa tyypill\u00e4 (parrakas mies?) n\u00e4it\u00e4 videoita jostain syyst\u00e4 siell\u00e4 mets\u00e4n keskell\u00e4 oli. Ja toisen kerran olin unessa y\u00f6ll\u00e4 videodivarissa kaupungissa joka tuntui Porvoolta ja sijaitsi sen kohdilla. \u00c4lysin juuri t\u00e4t\u00e4 kirjoittaessani, ett\u00e4 \u00f6inen katu lamppuineen jolla videodivari sijaitsi muistutti kuitenkin Salon er\u00e4st\u00e4 katua… (Salossa oli oikeassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 yksi erinomainen videodivari aikoinaan, mutta unessa t\u00e4m\u00e4 katu taas sijaitsi eri paikkaa.)<\/p>\n

Mik\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 unissa on erityisesti j\u00e4\u00e4nyt mieleen ja mik\u00e4 on todella kummallista ja h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4, on kuinka mieli pystyy unessa luomaan kaikki nuo piirrokset ja graafiset kannet logoineen ym. yksityiskohtineen! Ja v\u00e4lill\u00e4 ison m\u00e4\u00e4r\u00e4n kerralla. Siis aivan “tyhj\u00e4st\u00e4” \u2013 mieli luo sellaisia monimutkaisia kuvia joita ei ole ennen n\u00e4hnyt. Peruspohjana toimii tietenkin se visuaalinen materiaali hahmoineen joka on tuttua ja muistiin tallettunut ja sit\u00e4 unen n\u00e4k\u00f6 yhdistelee uusin tavoin, my\u00f6s kolmiulotteisesti; k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 laskennallisella teholla reaaliaikaisesti.<\/p>\n

\"jukka_eronen_digital_transi\"<\/p>\n

Kuvasarja “1. Enlightenment” analogisesta animaatiosta\/videoteoksestani Digital Transitions (2000). Keksin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vanhaa analogivideokameraa hy\u00f6dykseni saavuttaakseni t\u00e4llaisen fraktaaliefektin. Teos oli esill\u00e4 valokuvasarjoina ensimm\u00e4isess\u00e4 taiden\u00e4yttelyss\u00e4, jossa olin osallisena \u2013 Aniara 2000 Hangon kirjaston galleriassa, taiteilija Eero Caseliuksen<\/strong> inspiroivalla ja elinvoimaisella johdolla.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Mm. elokuvat, videot, musiikki ja taide itsess\u00e4\u00e4n kuvaavat mielikuvitustamme sen kaikissa muodoissa. Elokuvat ovat nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 visuaalisesti huikeita ja aidoilta tuntuviin maailmoihinsa upottavia kolmiulotteisia laaja-alaisia el\u00e4myksi\u00e4 ja kokemuksia, vaikka tekniikka ei viel\u00e4 t\u00e4ydellist\u00e4 olekaan. (Joskin kuvallisen annin kustannuksella sis\u00e4lt\u00f6 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 mainstream-elokuvissa usein valtavasti toivomisen varaa, mutta en siihen t\u00e4ss\u00e4 postauksessa sen enemp\u00e4\u00e4 mene. Visuaalisen prameuden ja vankan sis\u00e4ll\u00f6llisyyden ei kuitenkaan tarvitsisi miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 olla poissulkevia tai sy\u00f6d\u00e4 toisiaan; niiden yhdistelm\u00e4h\u00e4n on onnistuessaan jotain aivan huikeaa.) Joka tapauksessa \u2013 periaatteessa kaikki mit\u00e4 voi vain kuvitella, voidaan nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 elokuvissa, ja viel\u00e4 kolmiulotteisena. Pian varmaan hologrammeinakin.<\/p>\n

\"jukkaeronen_roadtonowhere\"Jos jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 saisimme unimaailman teknologian kautta valjastettua suoraan hereill\u00e4 olevaan todellisuuteen, niin mihin kaikkeen viel\u00e4 pystyisimmek\u00e4\u00e4n! Eli mit\u00e4 jos unet ja ajatukset pystyisi tietokoneella kuvittamaan\/tallentamaan, ja vaikka luomaan virtuaalisesti tai 3D-tulostamaan sen tilan, kuvat ja esineet… Luoda valmiita kuvia, kirjoja, elokuvia, animaatioita, sarjakuvia ym. teoksia pelkill\u00e4 ajatuksilla. Jos ajatuksilla voisi luoda materiaa \u2013 ent\u00e4 jopa el\u00e4m\u00e4\u00e4 :-o. Varmasti monenlaisia huikeita k\u00e4ytt\u00f6tarkoituksia l\u00f6ytyisi jos asiaa miettii \u2013 taiteeseen, teknologiaan, l\u00e4\u00e4ketieteeseen, biologiaan, arkkitehtuuriin, geografiaan, luonnon suojeluun…<\/p>\n

Luonnon s\u00e4ilytt\u00e4misen ja el\u00e4inten hyvinvoinnin pit\u00e4isi muutenkin olla kaiken tekemisemme keskipiste. Itsekk\u00e4impien ja muista lajeista piittaamattomimpienkin tahojen ja suuryritysten tulisi tajuta, ett\u00e4 omakin tulevaisuutemme ja hyvinvointimme ja el\u00e4misemme riippuu luonnosta ja sen el\u00e4vist\u00e4. Uutisia lajien sukupuutosta, ymp\u00e4ri maailman tapahtuvasta metsien hakkuusta ja nurkkakuntaista absurdia luontovihamielisyytt\u00e4 ja eli\u00f6iden halveksuntaa esiintyy niin paljon p\u00e4ivitt\u00e4in politiikassa ja mediassa, ett\u00e4 aiheesta ei voida tarpeeksi puhua ja valistaa.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n toteaminen ei ole mink\u00e4\u00e4n asteista ylimielisyytt\u00e4 vaan p\u00e4invastoin faktojen toteamista sek\u00e4 tunnustamista. Luonnossa ja el\u00e4m\u00e4n hauraassa monimuotoisuudessa kaikilla pienimmill\u00e4kin eli\u00f6ill\u00e4 on paikkansa ja merkityksens\u00e4 monimutkaisine ja arvaamattominekin yhteyksineen. Me kaikki olemme yhteydess\u00e4 toisiimme; t\u00e4m\u00e4 on mm. Pilvikartasto<\/em>-elokuvan kantava teema.<\/p>\n

\"JukkaMit\u00e4 tulee uniin ja elokuviin, tietyiss\u00e4 ns. taide-elokuvissa unet ja todellisuus limittyv\u00e4t ja soljuvat kauniisti ja luonnollisesti yhteen, eik\u00e4 niiden v\u00e4lill\u00e4 tehd\u00e4 v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 erottelua. Aivan kuin katsojaa aliarvioiden rautalangalla pit\u00e4isi v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 ja tehd\u00e4 hirve\u00e4 haloo joka kerta kun “t\u00e4m\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 olikin vain unta”. En lakkaa ihastelemasta ja h\u00e4mm\u00e4stelem\u00e4st\u00e4 Ingmar Bergman<\/strong>in Fanny ja Alexander<\/em>in (1982) er\u00e4st\u00e4 kohtausta jossa lapset ovat piilossa puulaatikossa jossa heid\u00e4t on m\u00e4\u00e4r\u00e4 kantaa huomaamattomasti turvaan; mutta kohtauksen kanssa ristiriidassa olevia tapahtumia ei mill\u00e4\u00e4n tavalla selitet\u00e4. Todellisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4kin unet ja todellisuus ovat yht\u00e4 tasaista virtaa kietoutuen toisiinsa. Ne ovat molemmat todellisia ja merkityksekk\u00e4it\u00e4, sek\u00e4 merkitykselt\u00e4\u00e4n vaihtelevia. V\u00e4lill\u00e4 todellisuus ja muistomme sekoittuvat uniin ja unemme muistoihin.<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 uni- ja ajatuskoneet ovat viel\u00e4 osittain toistaiseksi scifi-ajatuksia, mutta eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kauaa kun miettii ja vertaa mink\u00e4 kaiken ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4 jo el\u00e4mme, joka oli tieteiskuvitelmaa hetki sitten vaikkapa 80-luvulla. T\u00e4h\u00e4n kaikkeen on jo niin tottunut ja turtunut. Ja on olemassa esimerkiksi jo kokeita joissa tietokoneeseen yhdistetty ihminen on ajatuksillaan esimerkiksi liikuttanut n\u00e4yt\u00f6n kursoria. Biomekaanista ihmist\u00e4kin kohti ollaan jo otettu askelia, kuten keinotekoisten elimien ja silmien muodossa.<\/p>\n

Ehk\u00e4 tulevaisuudessa viihdyt\u00e4mme itse\u00e4mme katselemalla toistemme unia. Vaikka sit\u00e4kin jo nyt vaikkapa elokuvateatterissa ja peleiss\u00e4 teemme.<\/p>\n

\n

Tutustumisvinkkej\u00e4 aiheesta ja viitteit\u00e4:<\/em><\/strong><\/p>\n