Andrei Tarkovskin (1932-1986) kirjallisen tuotannon perusteoksen ilmestyminen 20 vuotta sitten oli tapaus, joka säväytti yli elokuvan alueen. Aniharva kirjoittaja on kyennyt tunkeutumaan yhtä syvälle haltioittavien mahdollisuuksien alueeseen ja yleensä siihen, mitä elokuvan ilmaisumuoto voi tuoda maailmaan.

Vangittu aika tuo olennaista ja kipeääkin lisävalaistusta Tarkovskin elämänteemoihin. Tarkovski oli runoilija myös sanojen käsittelijänä ja samalla yhtä määrittelemättömissä kuin Andrei Rublevin, Peilin tai Stalkerin ohjaajana.

"Lopuksi kääntyisin ehdottoman luottamuksellisesti lukijan puoleen: onko mitään muuta, mitä ihmiskunta olisi luonut täydellisen antaumuksen vallassa kuin taide? Ehkä koko inhimillisen toiminnan merkitys sisältyykin taiteelliseen tajuntaan, pyyteettömään ja itsetarkoitukselliseen luomisen aktiin? Ehkä kykymme luoda on todiste siitä, että meidät itsemme on luotu Jumalan kuviksi?"