Pelihistorian hämäristä lohikäärmeluolista Karibian luurankomerirosvojen merille, aina Marsin pyramideihin...
Tämä blogi on suomenkielistä jatkumoa sivustolle.
Käsiteltävänä on tietokonepelejä, videopelejä ja muita retropeliaiheita –
keräilijän ja vanhojen pelien taiteen arvostajan, mutta myös pelajaan näkökulmasta.
esä kasikuus, kasikuus, kasikuus..."
Jälleen on jalkapallon MM-kesä.
Tälläkin kertaa tosin valitettavasti erityisen kontroversiaaleissa merkeissä.
Mutta keskitytään tähän väliin tässä postauksessa retropeleihin ja lopussa nostalgisiin pelimuistoihin, kuten MM-kisoihin 1986.
Jalkapallokuumeiselle retro-fudispelejä riittää maailman tappiin asti. Tässä pieni katsaus erilaisia poimintoja sieltä sun täältä 80- ja 90-luvuilta.
Yllä netin eri paikoista poimittujen retro-fudispelien kansikuvien kavalkaadi (kiitos lähteille). Niistä itselleni tutuimmat ja legendaarisimmat ovat U.S. Gold:in ja Accoladen Italy 1990 Amigalla ja Sensible Software:n Sensible Soccer (1992) PC:llä – parasta 2D-jalkapalloa. Sensiblen Soccereita julkaistiin monia eri versioita.
Jossakin vanhassa kasarin (tai seiskarin) videopelissä luki tyyliin "Soccer / Ice Hockey", eli mielikuvituksessaan sai tehtävän valita mitä peliä olikaan pelaamassa.
Sierran vanhat potkupallot
Sierrankin – eli noihin aikoihin On-Line Systemsin –
varhainen fudispeli Hi-Res Soccer (1981) Apple II:lla oli varsin omintakeinen näkemys jalkapallosta
– toki ymmärrettävästi myös koneen rajoitusten vuoksi.
Yhden puoliajan kestoksi voi valita yhdestä minuutista realistiseen 45 (!) minuuttiin.
Suosittelen minuuttia. Alussa saa myös valita pelaako kaksi pelaajaa vai yksi tietokonetta vastaan.
Joukkueet saa nimetä. Tietokoneen joukkue on "Apple".
Jos pallo päätyy nurkkaan, niin kaikki pelaajat rientävät sinne kasaan.
Mainittakoon, että On-Line Systemiltä ilmestyi edellisenä vuonna myös sovitus amerikkalaisesta jalkapallosta: Hi-Res Football (1980). Molemmat palloilut loivat Jay Sullivan ja Ken Williams.
Sierra Soccer: World Challenge Edition (1994) julkaistiin ainoastaan Amigalle ja vain Euroopassa. Pelillä ei ollut lisenssiä oikeiden pelaajien nimiin.
8-bittisen Nintendon jalkikset
Nintendo Entertainment System:in Black Box -sarjan Soccer:issa
voi valita näistä joukkueista:
Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska, Länsi-Saksa, Brasilia, Japani ja Espanja.
Jo tässä implementoitiin tekniikka, jossa palloa lähintä pelaajaa kontrolloidaan,
vaikka pelaaja ei aivan lennossa vaihdukaan.
Tämä julkaistiin myös Yapon-yhtiön NES-vuokraversiona Suomessa.
NES:in Tecmo Cup Soccer Game ja Nintendo World Cup julkaistiin myös vuokraversioina. Näiden vuokraaminen maksoi 35 markkaa per vuorokausi.
Nintendo World Cupissa huumoria löytyy; hahmojen ilmeetkin ovat toisia taklatessaan mainiot. Hahmojen animaatiosta ja piirrostyylistä muistuu NES:in Street Gangs / River City Ransom -pelin katutappelija-spritet mieleen.
Data East Corp.:in Famicom-peli Soccer League – Winner's Cup (1988) vaikuttaa ihan sympaattiselta. Pallon kuljetus onnistuu, mutta potkut voisivat lähteä liukkaammin ja selkeämmin irti. Valittavia maajoukkeita on kahdeksan, mukaan lukien Japani.
Famicom Disk Systemin Exciting Soccer – Konami Cup:issa (1988) on letkeä ohjattavuus ja potkiva musiikki Konamin tyyliin.
Fudikset mäsäx
MSX-tietokoneiden MSX Soccer on varhaista ylhäältä alas rullaavaa peruspalloa.
MSX:n Super Soccer:in (1985) välkkyvistä pelaajien värityksestä tulee välillä Spider Man mieleen. Taklatakin voi, jos onnistuu.
MM-jalkapallomuisteluja kasarilta ja ysäriltä
Kuten alkuun viitattua, uskomaton juttu, mutta legendaarisista vuoden 1986 Meksikon jalkapallon maailmanmestaruusikisoista on kulunut 40 vuotta!
Vaikka reilun pelin ystävä olenkin, niin poikkeus vahvistaa jälleen säännön. Eli onhan Diego Maradonan "Jumalan käsi" MM-kisoista '86 varmaan monista kaikkien aikojen maali (ja aina vaatimattoman Maradonan oman kommentin mukaan se vielä nimettiin). Jotenkin vielä runollista kun argentiinalainen teki maalin jalkapallon perussääntökirjan kaikkein vastaisimmalla tavalla. Kyseinen 22. kesäkuuta 1986 pelattu Argentiina-Englanti-kisa oli muutenkin ikimuistettava.
Onnekkaasti isoäitini nauhoitti YLE:ltä kyseisen matsin
VHS:lle, josta oheinen kuvakaappaus on perua.
Pikkupoikana tuli jonain MM-kesänä vedettyä ulos puutarhaan piuhat ja vietyä punainen 70-lukulainen mustavalkoinen ASA-televisio jakkaran päälle kotipuutarhaan. Suuntasin antennin ja viritin kanavat seurataukseni jalkapallon mestaruuskisoja kesähelteessä tuulessa heiluvien vihertävien puskien keskellä. Fanitin noihin aikoihin oranssipaitaista Hollantia ja etenkin moppitukkaista Ruud Gullitia.
Kiitos ASA TV-kuvasta Rauno Träskelin, Museovirasto.
Mikä on sinun suosikki jalkapallopelisi?
Tai muuta fudismuistelua, esim. MM-kisoista?
Kerro kommenteissa. :)
PS. Toivottavasti vielä MM-kisoihinkin päästään,
EM:stä on jo kokemusta.
ääsin "avaruuteen" Ski Or Diessa!
Sain tietää tästä tempusta Acro Aerials -kentässä vasta viime vuonna. Tässä freestylehypyssä pitää mäenlaskussa rämpyttää vasemmalle ja oikealle vimmatusti, jotta saa mahdollisimman kovan vauhdin — 80-luvun urheilupeleistä tuttuun tyyliin.
Kentässä tuomarit arvostelevat hypyt ja tällä tekniikalla voi myös saada parhaat (täydet viidenkympin) pisteet, koska korkeammalta kerkeää tekemään enemmän temppuja eli esim. erilaisia voltteja kierteillä. Monipuolisesta ohjelmasta saa parhaat pisteet. Pelkällä suksien ja käsien levittämisellä ei pitkälle pötkitä, vaikka laskeutuisikin nätisti ehjin nahoin alastulorinteeseen. Laskeutuminen onkin haasteellista, että ei plätsähdä naama edellä hankeen. Jokaisella hypyllä on vaikeuskerroin. Toiset tuomarit ovat hövelempiä ja toiset ankarampia kuin toiset. Pisteet lasketaan yhteen.
Electronic Arts:in Ski or Die (1990) oli ensimmäisiä PC-pelejä 90-luvun alussa joita omalla koneella tuli pelattua. Pelin sähkökitaraa imitoiva Soundtrack PC-biipper-versiona on myös erityisesti piirtynyt mieleen. Korvia repivää ja samalla hauskaa musiikkia.
Milano Cortina talviolympialaisten 2026 innoittamana tuli jälleen tätä klassikkoa pelailtua. Ski or Die:ssa on 5 eri lajia:
Snowball Blast -lumisota
Downhill Blitz -laskettelu
Snowboard Halfpipe -lumilautailu
Innertube Thrash -rengaslasku kaksinkamppailuna
Acro Aerials - freestylehypyt
PS. Nytpä tuli yllättäen flashback jostain kaukaa – mäkihyppypeli tikku-ukoin CGA-nelivärigrafiikalla... Oliko tällaista vai tekeekö muisti tepposet?
* PPS. Accoladesta tulee aina moottoriurheilut ja Test Drivet ekana mieleen, näistä joskus toiste lisää.
dellisessä artikkelissa käytiin läpi SSI:n 1980-luvun oman sarjan fantasiapelit.
Seuraavaksi on vuorossa AD&D-kultaboksit ja muut ensimmäisen aallon eli
karkeasti "ensimmäisen AD&D-sääntökatraan" (AD&D 1st Edition) -tietokonepelisarjat,
sekä esim. Eye of the Beholder:it, jotka ovat 2nd Editionin säännöillä.
Hieno meriittilista ja kokemusta fantasiatietokoneroolipeleistä pohjallaan, SSI lähti havittelemaan D&D-lisenssiä kuultuaan, että sen haltija TSR (Tactical Studies Rules) etsi tietokonepelisovitusten tekijää roolipeleilleen. Suoraan SSI:n perustajan Joel Billingsin suusta kertomana, kun muilla tarjoajilla oli vain yksi AD&D-peli – tai kenties parhaimmillaan peli ja sen jatko-osa – tarjottavanaan, SSI:llä oli valmis idea kokonaisesta sarjasta julkaistavia pelejä. Tarjoukseen sisältyi sarja kultaboksi-roolipelejä, brittiläisen U.S. Goldin tuottamia arcade-tyyppisiä pelejä (hopeiset/valkeat boksit) ja kaksi Dungeon Masters Assistant -sovellusta, jotka olivat pöytäroolipelin luolamestarin työn helpottamiseen tarkoitettuja apuohjelmia.
Nämä seikat ja SSI:n taidot varmaankin vakuutti TSR:n kilpailijoihin nähden. Niinpä vuonna 1987 SSI sai Advanced Dungeons & Dragons -lisenssin haltuunsa ja lähti tuottamaan ensimmäistä AD&D-roolitietokonepeliä.
"Tulossa kesällä 1988" — Questron II -roolipelin manuaalin takakannessa
mainostettiin tulevaa ensimmäistä AD&D-tietokonepeliä.
Sarjan ensimmäisenä pelinä ilmestyi Pool of Radiance (1988), joka sijoittui
Forgotten Realms -universumiin.
Se julkaistiin mainitussa ns. "Gold Box":issa eli kultalaatikossa,
joka poiki jatko-osia ja muodostui legendaariseksi sarjaksi.
Peli ohjasi lukemaan laatikon mukana tullutta Adventurers Journal -matkakertomusta tietyissä kohdin
tilanteen mukaan. Osa tarinan vaiheista oli tarkoituksella harhaan johtavasti kirjoitettuja tarinan kuljetuksia,
jotta kirjasta ei voinut sellaisenaan lukea etukäteen "spoilaten".
Pelin mukana tuli koodikiekko, joka toimi monesti yhtenä kopiointisuojauksen keinona noihin aikoihin – vaikkapa Monkey Island ykkösen ja kakkosen tyyliin.
AD&D-kultalaatikoita, hopea- ja muita bokseja eri laitteille: Amiga, Atari ST, C64 ja PC (sekä 3.5" korpuilla että 5.25" lerpuilla).
<— Artikkeli jatkuu edellisellä sivulla...
lukijaa (alkaen 3.10.2015)
 Vanhempia postauksia
|
|
|
| 2026, 11. kesäkuuta Jalkapallo-retropelit |
esä kasikuus, kasikuus, kasikuus..."
Jälleen on jalkapallon MM-kesä.
Tälläkin kertaa tosin valitettavasti erityisen kontroversiaaleissa merkeissä.
Mutta keskitytään tähän väliin tässä postauksessa retropeleihin ja lopussa nostalgisiin pelimuistoihin, kuten MM-kisoihin 1986.Jalkapallokuumeiselle retro-fudispelejä riittää maailman tappiin asti. Tässä pieni katsaus erilaisia poimintoja sieltä sun täältä 80- ja 90-luvuilta.
Yllä netin eri paikoista poimittujen retro-fudispelien kansikuvien kavalkaadi (kiitos lähteille). Niistä itselleni tutuimmat ja legendaarisimmat ovat U.S. Gold:in ja Accoladen Italy 1990 Amigalla ja Sensible Software:n Sensible Soccer (1992) PC:llä – parasta 2D-jalkapalloa. Sensiblen Soccereita julkaistiin monia eri versioita.
Amigan Italy '90. MM '86 Argentiina-Englanti-toisinto rekonstruktiona meneillään. |
Yllä kuvassa Sensible World of Soccer (1995) ja matsina Suomi-Portugali meneillään. |
Jossakin vanhassa kasarin (tai seiskarin) videopelissä luki tyyliin "Soccer / Ice Hockey", eli mielikuvituksessaan sai tehtävän valita mitä peliä olikaan pelaamassa.
Sierran vanhat potkupallot
Sierrankin – eli noihin aikoihin On-Line Systemsin –
varhainen fudispeli Hi-Res Soccer (1981) Apple II:lla oli varsin omintakeinen näkemys jalkapallosta
– toki ymmärrettävästi myös koneen rajoitusten vuoksi.
Yhden puoliajan kestoksi voi valita yhdestä minuutista realistiseen 45 (!) minuuttiin.
Suosittelen minuuttia. Alussa saa myös valita pelaako kaksi pelaajaa vai yksi tietokonetta vastaan.
Joukkueet saa nimetä. Tietokoneen joukkue on "Apple".Jos pallo päätyy nurkkaan, niin kaikki pelaajat rientävät sinne kasaan.
Mainittakoon, että On-Line Systemiltä ilmestyi edellisenä vuonna myös sovitus amerikkalaisesta jalkapallosta: Hi-Res Football (1980). Molemmat palloilut loivat Jay Sullivan ja Ken Williams.
Sierra Soccer: World Challenge Edition (1994) julkaistiin ainoastaan Amigalle ja vain Euroopassa. Pelillä ei ollut lisenssiä oikeiden pelaajien nimiin.
8-bittisen Nintendon jalkikset
Nintendo Entertainment System:in Black Box -sarjan Soccer:issa
voi valita näistä joukkueista:
Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska, Länsi-Saksa, Brasilia, Japani ja Espanja.
Jo tässä implementoitiin tekniikka, jossa palloa lähintä pelaajaa kontrolloidaan,
vaikka pelaaja ei aivan lennossa vaihdukaan.
Tämä julkaistiin myös Yapon-yhtiön NES-vuokraversiona Suomessa.NES:in Tecmo Cup Soccer Game ja Nintendo World Cup julkaistiin myös vuokraversioina. Näiden vuokraaminen maksoi 35 markkaa per vuorokausi.
|
Kiitos Tecmo Cup Soccer Game -kansikuvasta Timo Laine. |
Nintendo World Cupissa huumoria löytyy; hahmojen ilmeetkin ovat toisia taklatessaan mainiot. Hahmojen animaatiosta ja piirrostyylistä muistuu NES:in Street Gangs / River City Ransom -pelin katutappelija-spritet mieleen.
Data East Corp.:in Famicom-peli Soccer League – Winner's Cup (1988) vaikuttaa ihan sympaattiselta. Pallon kuljetus onnistuu, mutta potkut voisivat lähteä liukkaammin ja selkeämmin irti. Valittavia maajoukkeita on kahdeksan, mukaan lukien Japani.
Famicom Disk Systemin Exciting Soccer – Konami Cup:issa (1988) on letkeä ohjattavuus ja potkiva musiikki Konamin tyyliin.
Fudikset mäsäx
MSX-tietokoneiden MSX Soccer on varhaista ylhäältä alas rullaavaa peruspalloa.
MSX:n Super Soccer:in (1985) välkkyvistä pelaajien värityksestä tulee välillä Spider Man mieleen. Taklatakin voi, jos onnistuu.
MM-jalkapallomuisteluja kasarilta ja ysäriltäKuten alkuun viitattua, uskomaton juttu, mutta legendaarisista vuoden 1986 Meksikon jalkapallon maailmanmestaruusikisoista on kulunut 40 vuotta!
Vaikka reilun pelin ystävä olenkin, niin poikkeus vahvistaa jälleen säännön. Eli onhan Diego Maradonan "Jumalan käsi" MM-kisoista '86 varmaan monista kaikkien aikojen maali (ja aina vaatimattoman Maradonan oman kommentin mukaan se vielä nimettiin). Jotenkin vielä runollista kun argentiinalainen teki maalin jalkapallon perussääntökirjan kaikkein vastaisimmalla tavalla. Kyseinen 22. kesäkuuta 1986 pelattu Argentiina-Englanti-kisa oli muutenkin ikimuistettava.
Onnekkaasti isoäitini nauhoitti YLE:ltä kyseisen matsin
VHS:lle, josta oheinen kuvakaappaus on perua.Pikkupoikana tuli jonain MM-kesänä vedettyä ulos puutarhaan piuhat ja vietyä punainen 70-lukulainen mustavalkoinen ASA-televisio jakkaran päälle kotipuutarhaan. Suuntasin antennin ja viritin kanavat seurataukseni jalkapallon mestaruuskisoja kesähelteessä tuulessa heiluvien vihertävien puskien keskellä. Fanitin noihin aikoihin oranssipaitaista Hollantia ja etenkin moppitukkaista Ruud Gullitia.
Kiitos ASA TV-kuvasta Rauno Träskelin, Museovirasto.
Peleistä vielä (mutta ei siitä jalkapalloilija-Pelestä monistettuna)
Ruotsalaisen Stigan jalkapallopeli on yksi hauskimpia tapoja pelata fyysistä ja hieman
strategistakin toimintajalkapalloa miniatyyri-koossa.
Kaikkien pelaajien helppo ohjattavuus syöttämisineen
voittaa tietokone- ja videopelienkin pelattavuuden.
Kummallakin joukkueella on viisi pelaajaa ja maalivahti, joita liikutetaan ja pyöritetään ympäri kentällä ratoja pitkin kulkevilla metallitikuilla. Pisteet merkataan päädyissä oleviin taulukoihin, joiden numeromerkkiä voi liikuttaa.
Tämä saatiin 80-luvulla joululahjaksi ja kyllä sitä innolla pelattiinkin talvisin ja etenkin kesäisin.
Pelissä vaaditaan taitoa myös.
"Hullutus" oli eräs taktiikka, jolla sai hämmenettyä, puolustettua ja torjuttua vastustajan
hyökkäysyrityksiä tai rangaistuspotkua heiluttamalla omaa pelaajaa hervottomasti edes-takaisin.
Pelaaja saattoi myös lentää kentälle kanvaasiin tämän tekniikan myötä,
josta saattoi seurata rangaistuspotku. (Ja ellei seurannut, niin olisi kenties pitänyt.)
Pelaajia loukkaantui rajuissa mittelöissä tuon tuosta ja raajojakin menetettiin. Onneksi kaupasta sai ostaa varapelaajia. Sinivalkoinen joukkue tuli ostettua erikseen. Pelin reunatarroitustakin koristaa mm. Suomen lippu.
Ruotsalaisen Stigan jalkapallopeli on yksi hauskimpia tapoja pelata fyysistä ja hieman
strategistakin toimintajalkapalloa miniatyyri-koossa.
Kaikkien pelaajien helppo ohjattavuus syöttämisineen
voittaa tietokone- ja videopelienkin pelattavuuden.Kummallakin joukkueella on viisi pelaajaa ja maalivahti, joita liikutetaan ja pyöritetään ympäri kentällä ratoja pitkin kulkevilla metallitikuilla. Pisteet merkataan päädyissä oleviin taulukoihin, joiden numeromerkkiä voi liikuttaa.
Tämä saatiin 80-luvulla joululahjaksi ja kyllä sitä innolla pelattiinkin talvisin ja etenkin kesäisin.
Pelissä vaaditaan taitoa myös.
"Hullutus" oli eräs taktiikka, jolla sai hämmenettyä, puolustettua ja torjuttua vastustajan
hyökkäysyrityksiä tai rangaistuspotkua heiluttamalla omaa pelaajaa hervottomasti edes-takaisin.
Pelaaja saattoi myös lentää kentälle kanvaasiin tämän tekniikan myötä,
josta saattoi seurata rangaistuspotku. (Ja ellei seurannut, niin olisi kenties pitänyt.)Pelaajia loukkaantui rajuissa mittelöissä tuon tuosta ja raajojakin menetettiin. Onneksi kaupasta sai ostaa varapelaajia. Sinivalkoinen joukkue tuli ostettua erikseen. Pelin reunatarroitustakin koristaa mm. Suomen lippu.
Mikä on sinun suosikki jalkapallopelisi?Tai muuta fudismuistelua, esim. MM-kisoista?
Kerro kommenteissa. :)
PS. Toivottavasti vielä MM-kisoihinkin päästään,
EM:stä on jo kokemusta.
|
| 2026, 2. toukokuuta Ski or Die ja muita urheilupelimuistoja |
ääsin "avaruuteen" Ski Or Diessa!Sain tietää tästä tempusta Acro Aerials -kentässä vasta viime vuonna. Tässä freestylehypyssä pitää mäenlaskussa rämpyttää vasemmalle ja oikealle vimmatusti, jotta saa mahdollisimman kovan vauhdin — 80-luvun urheilupeleistä tuttuun tyyliin.
Kentässä tuomarit arvostelevat hypyt ja tällä tekniikalla voi myös saada parhaat (täydet viidenkympin) pisteet, koska korkeammalta kerkeää tekemään enemmän temppuja eli esim. erilaisia voltteja kierteillä. Monipuolisesta ohjelmasta saa parhaat pisteet. Pelkällä suksien ja käsien levittämisellä ei pitkälle pötkitä, vaikka laskeutuisikin nätisti ehjin nahoin alastulorinteeseen. Laskeutuminen onkin haasteellista, että ei plätsähdä naama edellä hankeen. Jokaisella hypyllä on vaikeuskerroin. Toiset tuomarit ovat hövelempiä ja toiset ankarampia kuin toiset. Pisteet lasketaan yhteen.
Electronic Arts:in Ski or Die (1990) oli ensimmäisiä PC-pelejä 90-luvun alussa joita omalla koneella tuli pelattua. Pelin sähkökitaraa imitoiva Soundtrack PC-biipper-versiona on myös erityisesti piirtynyt mieleen. Korvia repivää ja samalla hauskaa musiikkia.
Milano Cortina talviolympialaisten 2026 innoittamana tuli jälleen tätä klassikkoa pelailtua. Ski or Die:ssa on 5 eri lajia:
Skeittaa tai delaa
Sarjan ensimmäinen osa Skate or Die on jäänyt itsellä vähemmälle huomiolle. C64-versiota (1987) varmaan aikanaan pelattiin. Nyt testasin PC-versiota (1988). Tässäkin on viisi lajia: Joust, Race, Jam, Highjump ja Freestyle. Skeittikouru-lajeista Freestyle oli Highjumpia huomattavasti hauskempi ja helpompi aloittelijalle.
Kalifornian Pelit
California Games:ssa (1987) oli myös skeittausta Halfpipessa, rullaluistelua,
sekä footbagin potkimista, BXM-pyöräilyä ja frisbeen heittoa.
Lajit tosin vaihtelevat hieman konemerkkien mukaan.
California Games II:sta (1990) surffaus tulee ensimmäisenä mieleen ja riippuliito oli jännä laji. Ilmassa pysymiseksi sai tehdä töitä; yleensä karikkoihin tieni vei. Enpä muistanut, että tässäkin oli lumilautailua. Muita lajeja olivat skeittaus ja vesiskootterilla ajelu, jossa piti pysyä oikealla radalla poijujen sisällä.
Accoladen seremonialliset "The Pelit"
Muista talviurheilupeleistä Accoladen* The Games: Winter Challenge (1991) on jäänyt erityisen nostalgisena mieleen – myös kisojen animoituine avajaisineen ja päättäjäisineen. Graafinen tyyli on nättiä ja selkeästi soljuvaa polygoni-3D:tä ja hahmo-spritejä animoituina. Tämä toimi 286:llakin muistaakseni ihan mallikkaasti.
Virallista olympia-lisenssiä ei pelillä ollut. Mutta lajeja oli erittäin monipuolisesti: ohjaskelkkailu, rattikelkkailu, syöksylasku, pujottelu, pikaluistelu, ampumahiihto, mäkihyppy ja murtomaahiihto. Kelkkailusta jäänyt mieleen, että siinä keikahtaa tai lentää yli laidan jos ei ole tarkkana.
Pelistä löytyy kilpailijan maa-valikoimassa ilahduttavasti sinivalkoinen Suomen lippu, ja nimen sekä profiilikuvan sai valita.
Pelit ovat yllättävän hauskoja. Ampumahiihto voittaa murtomahiihdon, kun välissä on vaihteluna ampumarastit. Tähtäin heiluu kuin heinämies ja sihti saa olla kohdallaan. Tämäkin laji vaati harjoitusta. Ekalla meni kaikki ohi, toisella yrityskerralla sain vain yhden sakkokierroksen.
Accolade julkaisi seuraavana vuonna kesäversion The Games: Summer Challenge (1992). Siinä kilpailuja ovat keihäänheitto, 400 metrin aitajuoksu, korkeushyppy, seiväshyppy, jousiammunta, pyöräily, kajakkilasku ja esteratsastus. Pelien digitoidut puhe-efektit tekivät aikoinaan aina säväyksen PC-Speakerilla, kuten aitajuoksun "Ready, Set, *bum*!"
Molemmissa peleissä lajeja saattoi myös treenata ennen varsinaista turnausta.
Segan suurpujottelu
Uusimpina viime vuosien villityksinä Sega Model 2 -arcade-kolikkopelejä tullut pelailtua ja urheilupeleistä näistä löytyy varsin viihdyttävä Sega Ski Super G. Jos vielä osaisi jarruttaakin.
Sarjan ensimmäinen osa Skate or Die on jäänyt itsellä vähemmälle huomiolle. C64-versiota (1987) varmaan aikanaan pelattiin. Nyt testasin PC-versiota (1988). Tässäkin on viisi lajia: Joust, Race, Jam, Highjump ja Freestyle. Skeittikouru-lajeista Freestyle oli Highjumpia huomattavasti hauskempi ja helpompi aloittelijalle.
Kalifornian Pelit
California Games:ssa (1987) oli myös skeittausta Halfpipessa, rullaluistelua,
sekä footbagin potkimista, BXM-pyöräilyä ja frisbeen heittoa.
Lajit tosin vaihtelevat hieman konemerkkien mukaan.California Games II:sta (1990) surffaus tulee ensimmäisenä mieleen ja riippuliito oli jännä laji. Ilmassa pysymiseksi sai tehdä töitä; yleensä karikkoihin tieni vei. Enpä muistanut, että tässäkin oli lumilautailua. Muita lajeja olivat skeittaus ja vesiskootterilla ajelu, jossa piti pysyä oikealla radalla poijujen sisällä.
Accoladen seremonialliset "The Pelit"
Muista talviurheilupeleistä Accoladen* The Games: Winter Challenge (1991) on jäänyt erityisen nostalgisena mieleen – myös kisojen animoituine avajaisineen ja päättäjäisineen. Graafinen tyyli on nättiä ja selkeästi soljuvaa polygoni-3D:tä ja hahmo-spritejä animoituina. Tämä toimi 286:llakin muistaakseni ihan mallikkaasti.
Virallista olympia-lisenssiä ei pelillä ollut. Mutta lajeja oli erittäin monipuolisesti: ohjaskelkkailu, rattikelkkailu, syöksylasku, pujottelu, pikaluistelu, ampumahiihto, mäkihyppy ja murtomaahiihto. Kelkkailusta jäänyt mieleen, että siinä keikahtaa tai lentää yli laidan jos ei ole tarkkana.
Pelistä löytyy kilpailijan maa-valikoimassa ilahduttavasti sinivalkoinen Suomen lippu, ja nimen sekä profiilikuvan sai valita.
Pelit ovat yllättävän hauskoja. Ampumahiihto voittaa murtomahiihdon, kun välissä on vaihteluna ampumarastit. Tähtäin heiluu kuin heinämies ja sihti saa olla kohdallaan. Tämäkin laji vaati harjoitusta. Ekalla meni kaikki ohi, toisella yrityskerralla sain vain yhden sakkokierroksen.
Accolade julkaisi seuraavana vuonna kesäversion The Games: Summer Challenge (1992). Siinä kilpailuja ovat keihäänheitto, 400 metrin aitajuoksu, korkeushyppy, seiväshyppy, jousiammunta, pyöräily, kajakkilasku ja esteratsastus. Pelien digitoidut puhe-efektit tekivät aikoinaan aina säväyksen PC-Speakerilla, kuten aitajuoksun "Ready, Set, *bum*!"
Molemmissa peleissä lajeja saattoi myös treenata ennen varsinaista turnausta.
Segan suurpujottelu
Uusimpina viime vuosien villityksinä Sega Model 2 -arcade-kolikkopelejä tullut pelailtua ja urheilupeleistä näistä löytyy varsin viihdyttävä Sega Ski Super G. Jos vielä osaisi jarruttaakin.
PS. Nytpä tuli yllättäen flashback jostain kaukaa – mäkihyppypeli tikku-ukoin CGA-nelivärigrafiikalla... Oliko tällaista vai tekeekö muisti tepposet?
* PPS. Accoladesta tulee aina moottoriurheilut ja Test Drivet ekana mieleen, näistä joskus toiste lisää.
|
|
| 2026, 6. huhtikuuta SSI:n Advanced Dungeons & Dragons -pelit |
dellisessä artikkelissa käytiin läpi SSI:n 1980-luvun oman sarjan fantasiapelit.
Seuraavaksi on vuorossa AD&D-kultaboksit ja muut ensimmäisen aallon eli
karkeasti "ensimmäisen AD&D-sääntökatraan" (AD&D 1st Edition) -tietokonepelisarjat,
sekä esim. Eye of the Beholder:it, jotka ovat 2nd Editionin säännöillä.Hieno meriittilista ja kokemusta fantasiatietokoneroolipeleistä pohjallaan, SSI lähti havittelemaan D&D-lisenssiä kuultuaan, että sen haltija TSR (Tactical Studies Rules) etsi tietokonepelisovitusten tekijää roolipeleilleen. Suoraan SSI:n perustajan Joel Billingsin suusta kertomana, kun muilla tarjoajilla oli vain yksi AD&D-peli – tai kenties parhaimmillaan peli ja sen jatko-osa – tarjottavanaan, SSI:llä oli valmis idea kokonaisesta sarjasta julkaistavia pelejä. Tarjoukseen sisältyi sarja kultaboksi-roolipelejä, brittiläisen U.S. Goldin tuottamia arcade-tyyppisiä pelejä (hopeiset/valkeat boksit) ja kaksi Dungeon Masters Assistant -sovellusta, jotka olivat pöytäroolipelin luolamestarin työn helpottamiseen tarkoitettuja apuohjelmia.
Nämä seikat ja SSI:n taidot varmaankin vakuutti TSR:n kilpailijoihin nähden. Niinpä vuonna 1987 SSI sai Advanced Dungeons & Dragons -lisenssin haltuunsa ja lähti tuottamaan ensimmäistä AD&D-roolitietokonepeliä.
"Tulossa kesällä 1988" — Questron II -roolipelin manuaalin takakannessa
mainostettiin tulevaa ensimmäistä AD&D-tietokonepeliä.
Sarjan ensimmäisenä pelinä ilmestyi Pool of Radiance (1988), joka sijoittui
Forgotten Realms -universumiin.
Se julkaistiin mainitussa ns. "Gold Box":issa eli kultalaatikossa,
joka poiki jatko-osia ja muodostui legendaariseksi sarjaksi.
Peli ohjasi lukemaan laatikon mukana tullutta Adventurers Journal -matkakertomusta tietyissä kohdin
tilanteen mukaan. Osa tarinan vaiheista oli tarkoituksella harhaan johtavasti kirjoitettuja tarinan kuljetuksia,
jotta kirjasta ei voinut sellaisenaan lukea etukäteen "spoilaten".Pelin mukana tuli koodikiekko, joka toimi monesti yhtenä kopiointisuojauksen keinona noihin aikoihin – vaikkapa Monkey Island ykkösen ja kakkosen tyyliin.
AD&D-kultalaatikoita, hopea- ja muita bokseja eri laitteille: Amiga, Atari ST, C64 ja PC (sekä 3.5" korpuilla että 5.25" lerpuilla).<— Artikkeli jatkuu edellisellä sivulla...
|
Vanhempia postauksia
|
|
Voit jättää tästä kommentin (voit myös lähettää sähköpostia). Voit myös halutessasi muokata vanhaa kommenttiasi (tai poistaa sen) tätä kautta ilmoittamalla. |
lukijaa (alkaen 3.10.2015)