Videomuseo – Blogi, sivu 16: Video- ja elokuva-arvosteluita

B logi sisältää elokuva-arvioita ja muisteluja kokoelman 1980-luvun ja 90-luvun alun retro-videokaseteista. Mm. scifi, fantasia, western, piirretyt, anime, kaiju/monsterielokuvat, post-apocalypse, kauhu, mysteeri, arthouse ja draama ovat genreinä edustettuina. Arvosteluasteikko on yhdestä viiteen tähteä. Blogissa käsitellään pääasiassa Suomi ex-vuokrakasetteja. Myös muita vanhoja ja harvinaisiakin sekä uusia kiinnostavia elokuvia ja sarjoja välillä käsitellään (mm. TV-nauhoituksia ja DVD:itä), sekä erikoisuutena Nintendon vuokravideopelejä. Toiveitakin saa esittää.

"Elokuvat ja videot kuvaavat elämää ja mielikuvitusta sen kaikissa muodoissa. Tässä blogissa elävät harmonisesti rinnakkain niin klassiset piirretyt kääpiöineen ja scifi-maailmat avaruusaluksineen, kuin taide-elokuvat ja hömppä, sekä pienen ihmisen filosofiat ja rakkaus luontoon, aina taisteleviin jättiläishirviöihin, jotka kulkevat käsi kädessä auringonlaskuun – ja lopputekstit katsotaan nekin autuaana." —JE

Spoilereita saattaa välillä esiintyä. Voit lähettää omiakin kommentteja tai muisteluja videoarvioista (tai yleisesti tästä blogista). Voit tehdä sen täältä sivun alaosasta (voit lähettää myös sähköpostia).



<- Aiempia blogi-postauksia
-> Uudempia blogi-postauksia



2.12.2016



GRAND PRIX - FORMULA 1 SPECIAL
(Suomen Kuvakasettituotanto Oy / R-Video, 1982). Beta (FIx)
Valmistusmaa: Suomi.
Genre: moottoriurheilu.    Kesto: 56min.
Kuvasuhde: 4:3.    Sallittu.    Videokoodi: Beta 694 528.
Suomeksi selostettu.


Takakannen teksti: "Kauden 1982 huippuhetket.
Parhaat palat kolmesta viimeisestä Formula 1 MM-osakilpailusta, koe Dijonin, Monzan ja Las Vegasin suomalaiset tähtihetket.
    Kuuman kamppailun Keke Rosberg - John Watson pistetilanteen kehitys kilpailu kilpailulta loistavaan loppuun saakka. Elä uudelleen kauden 1982 jännittävät vaiheet.

Kauden 1983 ennakkonäkymät
Tutustu ennakolta olohuoneessasi kauden Formula 1-kamppailun ennakkonäkymiin.
    Millaisin säännöin ja millaisin autoin kaudella -83 ajetaan? Esimakua koeajokohtausten avulla siitä mitä odotettavissa on. Näe mm. Williams -tallin koeajot autoilla n:ot 1 ja 2 !!
    Myös eri tallien huippukuljettajien esittelyt. Ainutlaatuinen tilaisuus tutustua Formula 1 -maailman taustatekijöihin.
    Koe jännittävä ja monipuolinen autourheiluilta.

Suomenkielinen selostus. Väriohjelma."


Aloin seuraamaan formuloita nappulana jonain 90-luvun alkuvuosista. Näin siis Mika Salon ja JJ Lehdon edesottamuksia tuoreeltaan ja huipentumana Mika Häkkisen 90-luvun lopun mestaruusvuodet, joita pitkään tuli odoteltua. Isäni muisti kertoa, että heräsimme vaarini kanssa varhain aamulla seuraamaan jännittävää MTV3:n televisiolähetystä vuoden 1998 F1-mestaruuden ratkaisevaa finaalia Japanin Suzukasta. Otin sen parhaat palat nauhallekin. Fanaattisena F1-fanina tulee nykyisinkin katsottua kaikki lähetykset perjantain harjoituksista alkaen.

Keijo "Keke" Rosberg(ruusperi, ruusperi, ruusperi)in mestaruusvuotena olin liian pieni asiasta mitään ymmärtääkseni eikä kyseisiä kisoja noihin aikoihin tuolloin vielä näytetty edes suorana televisiosta. Erilaiset moottoriurheilun vuokrattavat kotimaiset koostevideot olivat kätevin tapa päästä vauhdin hurmaan ja bensan katkuun osalliseksi 1980-luvulla.

Enpä ole aiemmin näistä mestaruusvuoden 1982 kisoista nähnyt kuin lyhyen pätkän ja valokuvia Kekestä mahtavine viiksinensä palkintopallilla Las Vegasin kisan jälkeen Diana Rossin kera. (Olin aiemmin luullut täksi tilannetta, jossa Keke juhlii palkintopallilla cowboy-hattu päässä, mutta tuo hetki olikin vuoden 1984 Texasin kisan jälkeen – kyseessä oli muuten Keken ainoa voitto vuonna 1984.) Tällä Suomen Kuvakasettituotanto Oy:n tuottamalla ja vantaalaisen R-Videon jakelemalla videokasetilla on Keken mestaruusvuoden kilpailukoosteet ja ennakkonäkymiä kauteen 1983. Melkoista kokematonta nostalgiaa itselleni siis. Vieläpä eksoottisena Beta-kasettiversiona, joka lisäsi ohjelman "tunnelmallisuutta".

Minulla on kaksi puolirikkinäistä Beta-nauhuria. Nauha ei meinannut lähteä mekaanisesti kelautumaan laitteen sisälle. Vanha temppu toimi, eli hakkasin nauhuria rankasti maahan muutaman kertaan. Johan rupesi nauha kelautumaan ja pyörimään! Ei silti ilman häiriötä kuten ei aiemminkaan... (Tästä lisää avautumista postauksen lopussa.)

Olin kuitenkin tyytyväinen, että ylipäänsä pääsin ohjelmasta tällä kertaa nauttimaan. Kolmen viimeisen kisan käsittelyn lisäksi koosteessa näytetään lyhyt kooste kauden kaikista kilpailuista. Ohjelmassa kerrotaan, että Brittien osakilpailun paalupaikasta Keke sai palkinnoksi 100 pulloa shampanjaa! Nam, palkinnot olivat varsin eri luokkaa kultaisella kasarilla. Välimusiikit ovat ehtaa hyväntuulista hupaisaa kasaria nekin välitekstien sporttivartteineen. Teemamusiikki on mainio.

Lisäksi tästä koosteesta selviää, että mm. Bernie Ecclestone, Sir Frank Williams ja Niki Laudakin ovat olleet joskus nuoria (!). Ja hiuksiakin on heillä ollut.

Kekestä raportoitiin tiuhaan 80-luvun aikakauslehdissä. Keke ja Nico Apu-lehden kannessa 19/1986.

Kuvamateriaali on peräisin Italia Uno -kanavalta. Suomi-selostus on varsin puisevaa ja töksähtelevää, mutta autenttista 80-luvun alun tyyliä. Ollaan vielä kaukana pitkäaikaisen F1-selostajalegenda Matti Kyllösen letkeästä, mukaansa tempaavasta ja humoristisesta ilmaisusta. Kyllösen 2016 keväällä Helsingin Casinolla tehdystä haastattelusta jäi mieleen hauska anekdootti Keken sikarittelutapoihin liittyen. Kyseinen kohta on ohjelman loppupuolella, mutta muutenkin suosittelen kuuntelemaan, sillä oli nostalgista kuunnella koko Kyllösen haastattelu.

Tässä kuvassa on kaikki oikein. Näin wanhaan hyvään aikaan kyyditettiin kaveri takaisin varikolle! Keke Nelson Piquet'n kyydissä vuonna 1986 Saksan GP:n jälkeen. Kiitos kuvan poiminnasta NESretron Keke respect -ketju.


Nico Rosberg F1-maailmanmestari 2016

27. marraskuuta 2016 Keken poika Nico Rosberg toisti isänsä renkaanjälkiä ja ajoi itsensä F1-maailmanmestariksi. Ainoa toinen isä-poika F1-mestaripari on Damon Hill ja Graham Hill.

Olin itsekin yllättynyt miten jännittynyt olin viimeisen kisan suhteen ja toivoin Nicon voittoa. (Vaikken Mercedes-tallin viime vuosien tylsästä ylivoimaisuudesta muuten ole piitannutkaan – ja tätä ennen Red Bull hallitsi neljä pitkää vuotta.) Viimeiset 15 kierrosta olivat todella jännittävän piinallisia. Ferrarin Sebastian Vettel ajoi takaa Nicoa ja kärjessä taktikoiden takaatulijoita varten vauhtinsa äärimmilleen hidastanutta Lewis Hamiltonia. Ja arvaamaton torpedo ja ketään kunnioittamaton "Mad Max" Verstappenin kloppi oli myös sopassa neljän kärjessä mukana.

Kuva: Getty Images ja The Sun.

(Voi vain muuten kuvitella minkälainen kohtaus olisi ollut itsellä lähellä jos Kimi Räikkönen olisi ajanut maailmanmestaruudesta, kun tätäkään ei istualtaan seurata pystynyt.)

En ole Lewis Hamiltonin pinnallisesta persoonasta ollut järin innostunut, varsinkaan hänen AK-47-rynnäkkökiväärisekoiluhuvitteluharrastustensa jälkeen. Molemmilla pojilla eli Nicolla ja Lewisilla on kylläkin vielä kasvamista – sillä esimerkiksi heidän vihansa ja käytöksensä toisiaan kohtaan on ollut välillä täysin lapsellista ja epäkypsää eri tilaisuuksissa. Sentään toisin kuin (nimensä mukaisessa) kylmiössä, palkintopallilla yleisölle ja televisiokameroille kumpikin antoi 2016-mestaruuskisan jälkeen toisillensa tunnustusta ja kättelivät.

Olisi myös ollut erittäin kiinnostavaa kuulla ja nähdä livenä televisiokameroita vältelleen Keken kommentit poikansa mestaruudesta. Niitä saatiin sentään jälkikäteen.

Todellinen uutispommi kuitenkin koettiin 2. joulukuuta kun Nico ilmoitti lopettavansa uransa! Olin uutisesta totaalisen mykistynyt. Tämä oli pitkäaikaisena Formulan seuraajana yksi kaikkien aikojen shokkiuutisia, jollaista en olisi ikinä uskonut kuulevani.

Täytyy kuitenkin nostaa hattua Nicon rohkealle ja todella kovalle päätökselle, vaikka pettynyt olenkin. Kyllähän tuo touhu varmasti vaatii veronsa ja huipulla on nättiä lopettaa.

Olin alkuun niin häkeltynyt uutisesta, että tässä vaiheessa ei tullut heti mieleenkään että tosiaan nyt ovi aukenee ja ura urkenee jollekin uudelle kuljettajalle Mercedeksellä! Olisi kyllä mielettömän kova juttu, jos Valtteri Bottas valittaisiin hommaan, ai että Sinivalkoiset lasit -hymiö. Mitenköhän vain on tuon sopimuksen suhteen Williamsilla...

On tässä uutisia viime aikoina piisannut, ei meinaa pysyä vauhdissa mukana.

Kylläpä heräsi mahtava nostalgia tämän F1-video-ohjelman myötä ja pääsi elämään noita riemun päiviä näin 34 vuotta jälkijunassa.

Joka F1-kauden alussa aina odotan, että suomalainen – viime vuosina Räikkönen – veisi maailmanmestaruuden. Tällä kertaa 2016 vuorossa oli "puoli-suomalainen". Tähän mennessä on saatu nauttia ja kokea neljä mitä sinivalkoisinta kautta. Jospa jälleen 2017...

"Kekekekekekekeke ruusperiruusperiruusperi..."

***½
Hassua antaa tälle koosteelle tähtiä, mutta perinteen mukaan mennään ja fiiliksestä täydet 9 pointsia kotiin = Grand Prix'n voittopisteet noihin aikoihin. Fiilistä lisäsi myös lämmenneen Beta-laiteen muovin "tuoksu" kuin vanhoina videoaikoina konsanaan.

PS. Videomuseolla on haussa 80-luvun Formula 1 Suomi-videokasetteja. Tarjoa!


PPS. Ei tästä Beta-nauhureiden kanssa temppuilusta kyllä tahdo tulla yhtään mitään kohdallani. Alan pikkuhiljaa heittämään romukoppaan toiveet yhteisistä ongelmattomista Beta-nostalgiahetkistä. Katsoin nauhaa paikoin oheisen kuvakaappauksen mukaisella "tasolla". Selvän sai ja kyllähän tämän nyt katsoi, mutta ei se nyt kovin nautinnollista ollut. Kuva on täynnä lumisadetta, hyppii ja pomppii ja värisee.

Ääni oli välillä ok ja kuului hyvin Sanyon nauhurilla, mutta sitten kuva täyttyi täyteen vaakasuuntaista lumisadetta eikä lähtenyt enää pois. Sonyn nauhuri ei meinannut ottaa kasettia sisään muuta kuin oikusta ja tuurista. Välillä en ole enää saanut nauhoja lähtemään päälle, mutta ronskit otteet auttoivat tällä kertaa, kuten postauksessa edellä mainittua. Silloin kun nauha lähtee päälle, kuva on parempi kuin Sanyossa, mutta silti lumisateinen sekunnin välein ja horisontaalistakin häiriötä on, sekä ääni värisee. (Äänen väriseminen saattaa johtua jonkin kondensaattorin loppumisesta.)

Molempien kuvapäät olen putsannut moneen moneen otteeseen; tai ainakin pyrkinyt ja luullut niin tekeväni. Mutta ei auta.

Tarjotkaa nyt hyvät ihmiset Videomuseolle toimivaa Beta-soitinta... Vain ehdottoman varmasti toimiva ja testattu käy (sekä kuvan että äänen puolesta). Mieluiten mahdollisimman pienikokoinen malli (vaikka sellaiset harvassa ovatkin).

(Yksi rikkinäinen Toshiba Beta-nauhurikin kellarissa odottelee noutajaansa 20 euron hintaan. Ja sitten kun saan ehjän tilalle, nämä Sonyn ja Sanyonkin saa osaava korjaaja pilkkahintaan käydä poimimassa.)

Ei näihin tämän hetkisiin laitteisiin uskalla laittaa sisälle arvokasetteja, jotka pitäisi saada digitoitua jälkipolville. Hyvään kotiin siis tulisi ja olisihan se hienoa jos joku voisi osoittaa, että toimiviakin Beta-nauhureita on olemassa – on meinaan usko alkanut olla pikku hiljaa koetuksella. Haluaisin kovasti pitää Betasta, mutta yhteinen alkutaipaleemme on ollut kovin täynnä vastoinkäymisiä...

MUUTA:
  • Kasetin lopussa mainitaan kesällä 1983 ilmestyvästä seuraavasta F1-koosteesta.

  • Kirjoita kommentti



    2.12.2016



    FORMULA 1 - MIKA HÄKKISEN TIE MAAILMANMESTARIKSI (Finnkino, 1998). VHS (myyntivideo)
    Englanninkielinen nimi: The Official Review of the 1998 FIA Formula 1 World Championship – Flying Finn First at Finish (1998).
    Tuotantoyhtiö: Formula One Administration Limited.
    Genre: moottoriurheilu.    Kesto: 2t 10min.
    Kuvasuhde: 4:3.    Sallittu.    Tarkastamon videokoodi: I-08830.
    Selostus suomeksi: Matti Kyllönen.


    Takakannen teksti: "Virallinen katsaus kauden 1998 Formula 1 -maailmanmestaruuskilpailuun

    Vuoden 1998 Formula 1 -maailmanmestaruuskamppailun ensimmäisessä erässä, Melbournen osakilpailussa, McLaren-talli jätti muut rpäiköimään kauaksi taakse murehtimaan synkkää kohtaloaan. Pettyneet katsojat odottivat ylivoimaista läpihuutomestaruutta, kunnes Argentiinassa Michael Schumacher, ritari tulipunaisessa ajohaalarissaan, kannusti ratsunsa kirimään Mika Häkkisen ja McLarenin etumatkan umpeen. Alkoi maailmanmestaruuskamppailu, josta tuli formula ykkösten kaikkien aikojen tiukin niin teknisesti, fyysisesti kuin henkisestikin.

    Heti kun Mika Häkkinen otti vähänkin kaulaa, Michael Schumacher kiri hänet kiinni loistavilla ajosuorituksilla, kuten..."
    [loppuihin teksteihin katso takakansi]

    Keke Rosbergin (s. 1948) vuoden 1982 Formula 1 -maailmanmestaruuden jälkeen seuraavaa jackpottia saatiin odotella 16 vuotta. Tauon jälkeen Häkkisen Mika (s. 1968) ajoi Suomea maailmankartalle vuonna 1998. Toisen maailmanmestaruuden hän poimi heti perään 1999. (Varmaankin tästä peräkkäisyydestä johtuen, toinen mestaruus onkin jäänyt hieman vähemmälle huomiolle.)

    Finnkinon videokasetilla käydään kausi 1998 läpi kaikkien aikojen F1-selostaja Matti Kyllösen (s. 1949) johdatuksella. Maailmanmestaruuden ratkettua Kyllösen tunteikkaat "Mika... Mika..."-huokailut aiheuttavat edelleen nostalgian väreet ja ovat jääneet lämpimiin kuuloaistimusmuistoihin talteen.

    Kestoa on mukavat reippaat pari tuntia, joten vauhdin hurmaan ja testosteronin huumaan pääsee syventymään oikein tuelta (kuten muinoin eräs tuntemani komentajakapteeni tapasi sanoa).

    En osaa varmuudella sanoa onko muita kuin näitä suomalaisittain iloisia sinivalkoisia 90-luvun ja 2000-luvun F1-kausia julkaistu täällä päin videolla, mutta ei ole ainakaan tullut vastaan. 80-luvulla oli paljon erilaisia koostekasetteja.

    Schumacher tupangilla kisan jälkeen; savusta muodostuu Häkkisen kasvot (klikkaa kuvaa). Piirustukseni vuodelta 1998.

    ***½

    PS. Formula ykköset Helsingin Kaivopuistoon. Vielä.

    PPS. Toistettaakoon aiemmasta postauksesta ja lisättäköön tähän Matti Kyllösen legendaarisia lausahduksia:
    ---------
    - Matti: Tervetuloa tänne aurinkoiseen Brasiliaan, seuraamaan aikamme gladiaattoreiden taistelua.

    [Keken ja Kyllösen keskinäiset herjan heitot olivat myös kultaa]
    - Matti: Suuttimista tulee savua.
    - Keke: Niin ammattipiireissä niitä suuttimia kutsutaan pakoputkiksi.

    [Kyllönen studiossa itsekseen tällä kertaa]
    - Matti: Suuttimista tulee jälleen savua. Mutta kun Keke ei ole täällä niin sanotaan niitä nyt suuttimiksi.

    [Kyllönen ja villieläin]
    - Matti: Oi pupu on siellä! Herttileili mites tänne on päässy villieläimiä?! No ei se mikään villieläin ole, onpahan muuten vaan hauska.

    [Seuraava on henkilökohtainen suosikkilausahdukseni]
    - Matti: Tämä oli kuudeskymmenes kilpailu, juhlakilpailu vielä, Morbidellille. 27-vuotias italialainen voi vetää spagettia naamariin illalla oikein nuoruuden innolla.

    Kiitos sitaateista Kyllösen kootut vol. 1 ja Wikipedian kyllöslausahduksia – suosittelen kuuntelemaan ja lukemaan lisää noilta sivuilta.

    PPPS. Tarjoa Videomuseolle 80-luvun Formula-videokasetteja. Maksamme hyvin.

    MUUTA:
  • Kiitos Häkkinen & Suomen lippu -kuvasta F3 FIA European Championship -sivusto.

  • Kirjoita kommentti



    2.12.2016



    DVD:
    FORMULA 1: KIMI - VIHDOINKIN MAAILMANMESTARI (EMI, 2007). DVD
    Englanninkielinen nimi: Formula 1 07 - Kimi Made It at Last! - The Official Review of the 2007 FIA Formula One World Championship (2007).
    Tuotantoyhtiöt: Formula One Administration Ltd., A Formula One Group Company.
    Genre: moottoriurheilu.    Kesto: 3t 46min.
    Kuvasuhde: 16:9.    K-3.    Maakoodi: 2.    Videokoodi: 50999 | 518278 9 2.
    Selostus suomeksi.


    Takakannen teksti: "2007 FIA Formula 1 -vuosi oli tulvillaan jännitystä, kiihkeitä kamppailuja sekä perinteistä autourheilua parhaimmillaaan.

    Elä kauden 2007 riemut ja pettymykset kautta aikojen tiukimmassa Formula 1 -taistelussa. Todista kuinka 22 autoa kamppailee maailman huikeimmassa autourheilulajissa. Näe kuinka ensimmäistä kertaa 21 vuoteen mestaruus ratkaistaan kolmen kuljettajan kesken kauden viimeisessä kilpailussa Brasiliassa.

    Mukana kauden komeetan, Lewis Hamiltonin erikoishaastattelu, sekä Ron Dennisin tarina heidän ensitapaamisestaan. Jo lähes legendaksi muodostunut Hamilton näyttää myös kuinka hän valloitti Silverstonen kisan paalupaikan.

    Kuule Flavio Briatoren ajatuksia Formula Ykkösten nykytilasta ja tulevaisuudesta.

    David Coulthard ja Mark Webber purkavat kauden kyseenalaisimmat tapaukset, ja Mark paljastaa mitä hänelle todella tapahtui Japanin GP:ssä.

    Näet ennennäkemätöntä materiaalia, ainutlaatuisia kuvakulmia ja autokamerkuvia, uusia ominaisuuksia sekä paljastavia haastatteluja. 225 minuuttia räjähtävää actionia, konflikteja ja jännitystä. Kautta aikojen sensaatiomaisin kausi tulee lähemmäksi vain radalla.

    DVD EXTRAT:
    - Kauden ennakkotapahtumat
    - Sebastian Vettelin ja Gerhard Bergerin kyydissä
    - David Coulthard ja Mark Webber vaihtavat ajatuksia
    - Flavio Briatore Formula 1 -tilannekatsaus
    - Lewis Hamilto: Uskomaton vuosi!
    - Taistelu voitosta
    - Mukana myös tuore Kimi Räikkösen haastattelu
    "


    Huhhuh minkälaista hehkutusta takakansi onkaan, ihan hiki tuli lukiessa.

    Kymmenessä vuodessa formuloissa on kerennyt tapahtua paljon, kaikki on niin oudon näköistä ja tutut gladiaattorimme Kimi Räikköstä myöten siloposkisia. Oskari Saari selostaa tämän yksityiskohtaisen koosteen.

    Tässä eräs lämmin Formula-muistoni kun Kimi Räikkönen oli Helsingissä Formulapäivillä kesällä 2015. Hän ajoi mm. kilpaa cartingissa. Nimmari jäi järjettömässä tungoksessa ja tönimiskuorossa saamatta, mutta lähikuvan nappasin.

    Vaikka Matti Kyllöstä kaipaankin eikä hänen voittanutta kuten Häkkisen Mika -postauksessa varmaan rivien välistä esille tulikin, olen pikku hiljaa lämmennyt ja pidän MTV:n F1-nykyselostajista ja -kommentaattoreista. Turhaa leukojen läksytystä tästäkin joskus näkee. Esimerkiksi Toni VilanderFerrarin kilpa-autoilijana tietää mistä puhuu. Ja insinööri Ossi Oikariselta löytyy faktaa tilanteeseen kuin tilanteeseen vaikka tyyli kuivan asiallinen olisikin. Asiantunteva Mika Salo on myös usein kommentaattorivieraana. Herroilta tulee muutenkin sellaista tietoa mitä ei esimerkiksi brittiläisiltä F1-kanavilta tule kuultua. Tietenkin sinivalkoinen asennoituminenkin kohentaa tunnelmaa.

    Toisin kuin toisinaan pinnallisten britti-selostajien ajoittaiset piikittelyt Kimin pohjolaiseen autenttiseen "viileään" persoonaan rasittavat ja ovat väsyneitä – omasta mielestäni Kimissä riittää lämpöä ja eläväisyyttä vaikka näille selostajille jakaa.

    Oskari Saaren rakkaus lajiin ja lapsenomainen vilpitön innostus on tarttuvaa – sitähän omastakin takaa löytyy ja riittää. Aina iloista Mervi Kalliota on mukava katsella ja kuunnella. Pidin myös kovasti pitkäaikaisen selostaja Timo Pulkkisen asiallisesta tyylistä. Hänet valitettavasti laitettiin sivun kauden 2015 jälkeen.

    Ainoa mikä maikkarin F1-tarjonnassa jurppii, on suorien F1-lähetysten kohtuuttomat kuukausikustannukset.


    Kautta 2017 odotellessa on hyvä hoitaa formula-vieroitusoireita näillä koosteilla. Myös MTV Max tarjoaa tauon aikana sunnuntaisin maksullista F1-ohjelmaa.

    Joka F1-kauden alussa aina odotan, että suomalainen – viime vuosina Räikkönen – veisi maailmanmestaruuden. 2016 vuorossa oli "puoli-suomalainen". Tähän mennessä on saatu nauttia ja kokea neljä mitä sinivalkoisinta kautta. Jospa jälleen 2017...

    ***½

    Kirjoita kommentti



    20.11.2016

    Kirja-arvio:
    Lloyd Alexander: LLYRIN LINNA (engl. 1966, suomennos 1989)


    Takakannen teksti: ''UPEA FANTASIASARJAN KOLMAS OSA!

    Kolmen kertomus ja Hiidenpata -romaaneista tutussa Prydainin maassa jatkuu hyvän ja pahan taistelu yllättävin kääntein. Prinsessa Eilonwy on menossa Monan saarelle viimeistelemään prinsessaksi kasvatustaan, kun ilkeä lumoojatar Achren kaappaa hänet. Hyvän apujoukot eivät kuitenkaan ole onneksi kaukana. Maagisten kykyjensä vuoksi hyvän puolelle erityisen arvokasta prinsessaa lähtevät pelastamaan Taran, bardi Fflewddur ja prinsessan kihlattu prinssi Rhun. Pahan voimien kasvokkain kohtaaminen on rohkeuskoe ja kasvun paikka jokaiselle heistä kolmesta.
        Llyrin linna on viisiosaisen Prydainin kronikan kolmas osa. Prydainin kronikka on modernin fantasiakirjallisuuden merkkiteoksia ja pohjaa vanhaan walesilaiseen tarinaperinteeseen. Jo tähän mennessä ilmestyneillä osillaan Prydainin kronikka on löytänyt tiensä myös suomalaisten lukijoiden sydämiin.
        "Huumoria on anteliaasti mukana, mikä ei ole fantasiakirjallisuudessa aivan tavallinen hyve. Tässä mielessä C. S. Lewis ja Alexander tekevät poikkeuksen" (Ismo Loivamaa, Uusi Suomi)''



    Englanninkielinen nimi: The Castle of Llyr (1966).
    Suomentaja: Ritva-Liisa Pilhjerta.
    ISBN 951-20-3493-X.
    Gummerus kirjapaino Oy - Jyväskylä 1989.


    Tällä kertaa blogissa poikkeuksellisesti kirja-arvio. Sillä Disneyn Hiidenpata (1985) on kaikkien aikojen suosikkianimaationi ja olen usein miettinyt mitä sen jatko-osassa mahtaisi tapahtua. Sitä emme välttämättä valkokankaalla saa piirretyssä muodossa koskaan nähdä, mutta ainakin Lloyd Alexanderin alkuperäisten Prydainin kronikka -kirjojen kautta voi lukea kuinka alkuperäinen tarina oikein jatkuukaan. Disneyn Hiidenpata perustuu viisiosaisen kirjasarjan kahteen ensimmäiseen osaan. Aiemmin arvioin toisen opuksen Hiidenpata.

    Disney on viime aikoina tehnyt live-versioita piirretyistään. Oli kuitenkin suuri yllätys kun juuri tämän postauksen kirjoitettuani huomasin, että Disney on ilmoittanut tämän vuoden maaliskuussa hankkineensa filmatisointioikeudet Prydainin kronikka -kirjasarjaan! Huikeista taiteellisesta ansioistaan huolimatta Hiidenpata oli kaupallinen floppi, enkä olisi odottanut yhtiön näinkin "pian" tarttuvan aiheeseen uudelleen.

    Odotettavissa on nyt todennäköisesti näytelmäelokuva tai useampi. Mieluiten 5-osaisena sarjana, joista kukin elokuva voisi perustua yhteen kirjoista.

    Tietenkin henkilökohtaisesti minua kiinnostaisi perinteinen animaatioversio-jatko aiheesta tutuin rakkain hahmoin. Eipä itseasiassa taida olla aihetta ja elokuvaa joka minua enemmän kiinnostaisi. Joskaan Disney ei ole tuottanut enää vuosiin kokopitkiä kaksiulotteisia klassisia käsin piirrettyjä animaatioita, joten se lienee turha toivo.

    Toki tämän ilmoituksen ja mahdollisen tulevan elokuvasarjan voi nähdä loogisena jatkumona vuonna 2001 Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiasta alkaneelle maailmanlaajuiselle fantasiabuumille, jonka myötä Disney-yhtiö kunnostautui mm. kahden ensimmäisen Narnian tarinat -elokuvan tuottajana vuosina 2005 ja 2008. (Kirjasarjan filmatisoinnit ovat tosin harmillisesti ainakin toistaiseksi jääneet kesken kolmannen elokuvan jälkeen myös 20th Century Foxin puolesta. Disney vetäytyi projektista toisen elokuvan jälkeen.)

    Fantasia-animaatioiden jatko-osiin liittyen, turhauttavaa on muuten myös se, että Ralph Bakshin kunnianhimoinen ja paikoin ansiokas Taru sormusten herrasta (1978) -rotoskooppianimaatio jäi kesken puoliväliin, kun sille ei koskaan tehty jatkoa.

    Hiidenpadan piirrettyä jatko-osaa on kuitenkin mielenkiintoista pohtia ja sillä mielellä tätä kirjaa luinkin.

    Kolmas kirja aloittaa aivan uuden tarinan Taranin ja kumppaneiden seikkailuista. Tarina alkaa Hiidenpadan tapaan pieneltä Caer Dallbenin maalaistilalta. Tietäjä Dallben on määrännyt Eilonwyn lähtemään Monan saarelle, jossa hänen on määrä mennä vihille prinssi Rhunin kanssa. Eilonwy on Llyrin kuningashuoneen prinsessa.

    Surullinen Taran ja Purri lähtevät saattamaan prinsessaa yli meren. Taran rakastaa prinsessaa, joten arvatenkin hän on mustasukkainen kömpelölle ja ärsyttävälle prinssi Rhunille. Perillä linnassa odottaa riemukas jälleennäkeminen bardi Fflewddur Fflamin kanssa. Konkkaronkan jonkin aikaa perillä oltuaan, prinsessa kaapataan. Taran lähtee ystäviensä Purrin ja Fflewddurin sekä uuden tuttavuuden prinssi Rhunin kanssa pelastamaan Eilonwya.

    Tunnelma on alkuun värikäs ja kepeä, mutta se muuttuu äkkiä. Varsinkin alkupuolella näin maisemat jälleen sieluni silmin piirrettynä versiona maalattuine värikkäine ja vehreine saarineen. Merimatka näkyi silmissäni värikkäissä vihreän kellertävissä ja kirkkaan sinisenä hehkuvissa väreissä.

    Purri on tuttu höperö itsensä. Samoin Taran ja harpisti Fflewddur. Joskin arvostan paikoin Fflewddurista hieman aiempaa enemmän nousevaa kipakkuutta ja tulisuutta. Alkuun ärsyttävästä prinssi Rhunistakin paljastuu ansiokkaita puolia.

    Kerronta on Taranin etsintäpartioon sidonnaista eli Eilonwyn sijainnista ja tilanteesta ei saada tietoa kuin välillisesti. Tämä lisää lukijan samaistumista Taranin epätietoiseen tuskaan. Älykäs varis Vaakku on tärkeä viestinviejä ja auttaja.

    Toisessa osassa mieleenpainuvin kohta oli noitien talo. Llyrin linnassa lopun ohella keskivaiheen jälkeinen seikkailu luolassa on hurjimpia kohtia hautakammioineen. Maanalainen majesteetillinen unohdettu temppelivaltakunta on kiehtova. Tunnelma on paikoin varsin painostavakin, kun tuntuu että sankarimme ovat päätyneet umpikujaan. Toveruksemme rakentavat myös itse lautan risuista ja joutuvat sen kanssa lähes henkihieveriin.

    Mystinen talo on tälläkin kertaa jännittävimpiä kohtia. Hylätyn talon entiset asukit jättiläiskissa Llyan ja samoin sen jättiläiseksi muuttunut isäntä Glew taikajuomakokeineen ovat uusista hahmoista erikoisimpia. (Suomennetun kirjan kannessa nähtävä kissa on muuten Llyaniin verrattuna huomattavasti leppoisamman oloinen.)

    Fantasiatarinoissa esineet ovat usein suuressa roolissa. Tällä kertaa tärkeiksi muodostuvat Eilonwyn kultainen maaginen pallo Pelydryn ja mystinen tyhjä kirja.

    Hahmoja on sopivasti, jotta ne oppii tuntemaan luonteenpiirteineen ja puhetyyleineen. Minulla on vaikeuksia pysyä kärryillä tiiliskivi-fantasiaopusten sukukirjaselvityksiä vaativissa hahmoluetteloissa. Esimerkiksi Tulen ja jään laulu -kirjasarjan valtavan hahmokavalkaadin sisäistämisen suhteen auttaa siihen pohjaava Game of Thrones TV-sarjan tuoma "esivisualisointi". Mutta TV-sarjassa esiintymättömille hahmoille minun onkin usein suuria vaikeuksia hahmottaa ulkomuotoa ja pitää ne muistissa. (Olisikin mielenkiintoista kuulla miten te muut lukijat suoriudutte hahmojen muistissa pitämisestä?)

    Monien vaiheiden jälkeen kumppanukset pääsevät takaisin Eilonwyn jäljille, kohti Caer Coluria, eli Llyrin suvun muinaista rauniolinnaa keskellä tyrskyävää merta. Kirjan viimeiset sivut ovat hengästyttävää luettavaa. Ja matka jatkuu.

    Kuten alkuun mainitsin, luin tämän kirjan sillä mentaliteetilla ja tunnelmoinnilla, että mitä Disneyn Hiidenpadan jatko-osassa voisi kenties tapahtua ja minkälainen se olisi. Piirretyn version hyytävää Hornansarvea (eli kirjojen Kuningas Sarvipäätä, jolla on pääkallonaamio) tai pimeyden ruhtinasta Arawnia ei tässä kirjassa esiinny. Noita Achren kätyreineen ovat jokseenkin inhimillisemmän pahuuden ruumiillistumia, vaikka noita kylmäävä ja taikavoimia omaava onkin.

    Jokunen uusi fantastinen olento astuu areenalle. Glew on ulkomuodoltaan ja psykologisesti mielenkiintoinen häilyvä jättiläisolento. Hän on omista lähtökohdistaan pahan tekemiseen taipuvainen, mutta samalla säälittävä ja onneton.

    Kyseessä on seikkailu- ja matkakertomus pienine ja suurine hetkineen. Näiden tuttujen kaverusten kanssa matkanteko on aina antoisaa.

    The Castle of Llyr -kirja julkaistiin englanniksi jopa Disney-kannella
    elokuvan oheismateriaalin vanavedessä. ISBN 0006725635.


    Vaikka Hiidenpadan piirretty jatko-osa ei nykypäivänä vetäisi todennäköisesti vertoja alkuperäiselle kymmenen vuotta tekeillä olleelle mestariteokselle ja sen tunnelmalle, voittaisi se todennäköisesti monin tavoin vaikkapa suoraan videolle tuotetut Disney-klassikoiden jatko-osat, joita pidän varsin turhina. Prydainin kronikka -kirjasarjan lähdemateriaali on kuitenkin jo niin huipputasoa, että sitä on vaikea täysin adaptaatiossa hassata.

    Vaikka Hiidenpata on suosikkianimaationi, on aina tuntunut, että tarina jää tietyllä tapaa kesken. Tai ainakin kyseisestä maailmasta riittäisi paljon lisää tarinoita kerrottavaksi. Kaipa en ylipäänsä Prydainista malttaisi niin äkkiä poistua, kun elokuvaa seuraa tietynlainen tyhjyyden tunne. Näiden kirjojen kautta saa sentään uusia huikeita lukuja ja seikkailuja koettavakseen, vaikka piirrettyä filmiä ei niistä enää tehtäisikään.

    Vielä on jäljellä kirjat Taran vaeltaja ja Suurkuningas.

    * * * *

    Kirjoita kommentti



    18.11.2016



    SPACERAGE (Vestron Video International / Fazer Musiikki Oy, 1987). VHS (FIx)
    Englanninkielinen nimi: Space Rage: Breakout on Prison Planet (1985).
    Ohjaus: Conrad E. Palmisano.    Valmistusmaa: Yhdysvallat.    Tuotantoyhtiö: Vestron Pictures.
    Genre: scifi/space western/toiminta.    Kesto: 1t 18min.
    Kuvasuhde: 4:3.    K-18.    Videokoodi: SF 259928.
    Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.


    Takakannen teksti: "TAIVAS ON YLÄKERRASSA...
    HELVETTI ON SEINÄN TAKANA.

    ELINKAUTISEEN TUOMITTU RYÖSTÖMURHAAJA GRANGE KARKOTETAAN KAIVOSPLANEETTA NEW BOTANY BAYLLE RANGAISTUSSIIRTOLAAN, JOSSA HÄN PIAN YLLYTTÄÄ MUUT VANGIT ARMOTTOMAAN KAPINAAN. SAADAKSEEN HALTUUNSA AVARUUSSUKKULAN, KAPINALLISET SIEPPAAVAT KUVERNÖÖRIN PANTTIVANGIKSEEN JA TERRORISOIVAT KOKO KAUPUNKIA. RATKAISEVAN ROOLIN SAA LOPULTA ELÄKKEELLE JÄÄNYT VARTIJA, JOTA JO PITKÄÄN ON VAINONNUT PAINAJAISUNI KIVÄÄRISTÄ, JOKA EI RATKAISEVALLA HETKELLÄ LAUKEAKAAN."


    Niin sanottu avaruuslänkkäri Spacerage alkaa älyvapaan "lupaavasti" Maassa, kun pankkiryöstäjä ampuu panttivankejaan silmittömästi vailla mitään syytä. Tästä suivaantunut tuomari tuomitsee rikollisen lähetettäväksi välittömästi ja ikiajoiksi rangaistusplaneetta numero viidelle.

    Pian ollaankin jo planeetalla perillä. Ei näissä maisemissa ja tutuissa teemoissa kovin avaruudellinen fiilis tule – vankilaplaneetta muistuttaa hämmästyttävän paljon jenkkien aroja. Mutta eipä se haittaa. Ainakin hommaan on yritetty tuoda vähän omaperäisyyttä scifi-konseptin muodossa. Muutamat väliefektit planeettoineen, kuineen ja avaruusaluksineen ovatkin mukiin meneviä.

    Aavikkohan on aina mitä toimivin ympäristö elokuvalle kuin elokuvalle; varsinkin kun on "scifistä" kyse. Leffan aavikkokaahailusta rautakehikkoautoineen muistui mieleen myös Vauhtihurjat vuonna 2015 (1981).

    Päähahmoroisto on yksiulotteisessa niljakkuudessaan ja epämiellyttävyydessään yhdentekevä. Roistoja jahtaava painajaisia näkevä vanha "sheriffi"-pappa (Richard Farnsworth) taas on sentään jokseenkin symppis. Joskin kerronta on sen tyyppistä, että kehenkään ei tule samaistuttua. Jokunen brutaali hetki koetaan hieman yllättäenkin, vielä alkuun tietämättä tarkemmin minkälainen elokuva on kyseessä. Tarina ei kovin kummoisiin sfääreihin kuitenkaan nouse.

    Musiikki on varsin vaihtelevaa. Rockia, elektronista taustamusiikkia ja pientä äänitunnelmointia.

    Avaruuslouhimista ja avaruussheriffi-aihetta lähestyy huomattavan mielenkiintoisemmin Sean Conneryn tähdittämä Operaatio Outland (1983).

    Elokuvassa oli kiinostavinta sen villin lännen elokuvien asetelma, joka kulminoituu lopun "showdownissa". Elokuva ei valitettavasti ole hyvällä tavalla huono. Täytyy hämmästellä kuinka näihinkin räjähdyksiin on joku rahojaan investoinut. Kyllähän silti torstai-illan B-leffannoksestaan vaihdellen enemmän tai vähemmän oudolla tavallla nauttii, kuin vanhoina aikoina yllätyskasetin videovuokraamosta vuokrattuaan. Videon harvinaisuus toki aina tuo oman ulottuvuutensa ja arvostuksensa itse kasettia kohtaan. Vaikkei tällä rainalla elokuvallisia ansioita jälkipolville kerrottavaksi olekaan. Roskaviihteenä ajoi paikoin asiansa. Lyhyt kesto helpotti myös kokemusta. Lopputekstimusiikki on ihan potkiva.

    *½

    MUUTA:
  • Alussa trailerit Streets of Gold, That's Life. Lopussa: Sweet Revenge, The Girls of Penthouse, Strawberry Shortcake.

  • Kirjoita kommentti



    15.11.2016



    Nintendo Entertainment System:
    ORIGINAL MARIO BROS. (Nintendo, 1985). Vuokravideopeli (Yapon – R-kioski, 1989)
    Valmistusmaa: Japani.
    Videopelin tuotekoodi: NES-MA-EEC.
    Genre: arcade/yhden ruudun tasohyppely.
    Peli englanninkielinen, kansipaperin tekstit suomeksi.


    Takakannen teksti: "Velmut veljekset, Mario ja Luigi, pistävät hommat sekaisin. Jännittävä ja vaativa peli, jossa kaksi pelaajaa voi ottaa mittaa toisistaan. Sinun täytyy olla nopea, kekseliäs ja vielä nokkelampi kuin kaverisi. Voit myös pelata yksin tietokonetta vastaan."

    Super Mario lienee tunnetuimpia videopelihahmoja Pacmanin ohella. Marion kehitti Shigeru Miyamoto. Hahmo sai alkunsa Donkey Kong arcade-kolikkopelissä vuonna 1981, tuolloin vielä "Jumpman"-nimellä. Pelin menestyksen ansiosta tehtiin jatkona Donkey Kong Jr. (1982) ja Donkey Kong 3 (1983). Mario esiintyi Juniorissa, mutta ei kolmannessa osassa.

    Ensimmäinen oma Mario-arkaadipelinsä oli Mario Bros. (1983) ja siinä esiteltiin myös Marion veli Luigi. Arcade-pelikoneversiosta käännetty 8-bittisen Nintendon eli NES-versio julkaistiin vuonna 1985. Suomessa vuokralla peli tunnettiin nimellä Original Mario Bros. (1989) ja "putki-Marioksikin" peliä tituulerataan. Peli julkaistiin myös monille muille laitteille, kuten Commodore 64, Amstrad CPC, Apple ][, Atari 2600, Atari 5200, Atari 7800 ja ZX Spectrum. Alkuperäisen arcade-kabinettipelin pelisuunnitteluun kaksinpelimoodeineen saatiin vaikutteita Joust-videopelistä (1982), joka tulikin mieleen kun ensi kertaa pelin päälle laitoin. (Joust oli minulle alunperin tuttu PC:llä VGA-faniversion kautta 90-luvulla.)

    Pelimekaanisesti Mario Bros.:issa vain juostaan ja pompitaan. Näkyvillä on koko ajan sama ruutu. Vastukset ja bonukset vaihtuvat.

    Jos tämä originaali on jäänyt aikoinaan väliin, kuten minultakin, varmaan moni Super Mario Bros.:in kasvatti hyppää ensi kertaa peliä kokeillessaan kilpikonnien päälle ylhäältä käsin. Tässä pelissä Mario kuitenkin kuolee jos osuu kilpikonnaan jota ei ole tainnutettu.

    Alkuun Marion (ja kaksinpelissä lisäksi Luigin) tulee lyödä kädellään yläpuolellaan olevia tasoja saadakseen napattua niitä pitkin liikkuvia Shellcreeper-kilpikonnia. Tasot joustavat ja kun Mario lyö tasoa kilpikonnan sattuessa kohdalle, kilpikonna lentää selälleen ja pyörtyy hetkeksi. Tämän aikana Marion tulee keretä äkkiä hyppäämään kyseiselle tasolle ja työntää kilpikonna pois. Putkista tulee tällöin kolikkoja jotka tulee kerätä.

    Pelissä on lisäksi kolme muuta vihollistyyppiä. Sidestepper-rapu tarvitsee kaksi osumaa kääntyäkseen ja taintuakseen. Fighter Fly -tulikärpänen liikkuu hyppien ja sen saa käännettyä vain silloin kun se koskettaa tasoa. Slipice-jäädyttäjä muuntaa tason liukkaaksi jääksi ja se kuolee yhdestä osumasta, eikä käänny ympäri.

    Alhaalla keskellä on POW-"jytäpommi", johon pomppaamalla kaikki ruudulla olevat vastukset taintuvat yhdellä kertaa. Tätä arvokasta apuvälinettä tulee käyttää harkiten oikeassa tilanteessa, sillä se on käytettävissä vain kolme kertaa.

    Yhdelle tai kahdelle pelaajalle on kaksi erilaista pelimoodia. On myös bonus-kenttiä. Näille varhaisille arcade-peleille tyypillisesti Mariolla ja Luigilla on heikko kitka – he liukuvat kuin jäällä eli reaktioaika on tahmainen. Tämä muistuttaa vaikkapa Luigin liikkumista japanilaisessa Super Mario Bros. 2:ssa eli eurooppalaisittain Super Mario The Lost Levelsissä.

    Vaikeusaste arvatenkin nousee koko ajan. Esimerkiksi "pyörremyrsky" ja liikkuva tulipallo ilmestyvät vaikeuttamaan vapaata kulkua. B-pelissä nämä tulevat heti alkuun.



    Kerrottakoon pieni anekdootti tähän vuokrapeliin liittyen. Nimittäin omistin peliä kaksin kappalein ja jonkin aikaa luulin, että kansipaperista oli kaksi eri versiota hyvin pienin eroavaisuuksin. Meitä keräilijöitähän tällaiset variantit aina kiehtovat. Joka tapauksessa, huomasin että Yapon-logon o-kirjaimen neliö on toisessa paperissa punainen ja toisessa keltainen.

    Paljastui kuitenkin tarkkasilmäisten retroharrastajien silmissä, että toinen kappale oli vain haalistunut auringossa juuri kyseisestä kohtaa. Kellertymä oli vain niin tasainen ja nätti tietyssä kohtaa, että tämä ei tullut mieleeni, vaikka auringossa haalistuneita kansipapereita usein vastaan tuleekin. (Yleensä kansipaperit ovat haalistuneet tasaisesti kauttaaltaan; joko kannesta tai sivusta.) Tämä haalistuma paljastui ja varmistui sillä, että Marion punaisessa haalarissa näkyi myös pieni kellertynyt alue. Lisäksi tämän havainnon myötä on nyt helppo havaita, että alkuperäinen violetti taustaväri on muuttunut harmaaksi alaosasta kauttaaltaan. (Paperissa oli myös pientä vesivahinkoa.)




    Mario Bros.:in lisäksi Mario esiintyi muissakin "black box"-sarjan peleissä kuten Pinball (1986 Euroopassa) ja Wrecking Crew (1987 Euroopassa).

    En tästä alkuperäisestä Mario Bros.:ista pelillisesti ole kovin innoissani, mutta kaksinpelinä se on ihan hauska ja sitä voi joskus hetken kaverin kanssa kokeilla, ja siinä sen sanoisinkin olevan parhaimmillaan. Peli ei ole huono, mutta pelimekaniikaltaan edellä mainittu toinen varhainen arkaadipeli Joust on paljon pelattavampi ja koukuttavampi.

    **½

    PS. Mario Bros.:in jatko-osa ja varmaankin kaikkien aikojen tunnetuin videopeli Super Mario Bros. julkaistiin Famicomille Japanissa vuonna 1985 ja Nintendo Entertainment Systemille Yhdysvalloissa 1985 ja Euroopassa 1987. Suomi-vuokrapelinä se ilmestyi 1989 R-kioskilta vuokrattavaksi mustakoteloisena ja sittemmin pinkissä boksissa. Täällä Super Mario Bros.:in arvostelu.

    Kirjoita kommentti



    14.11.2016



    KAPINA LAIVALLA (Esselte Video - hopea sarja, 1983). VHS (FIx)
    Englanninkielinen nimi: Mutiny on the Bounty (1962).
    Ohjaus: Lewis Milestone.
    Valmistusmaa: Yhdysvallat.    Tuotantoyhtiö: Metro-Goldwyn-Mayer.
    Genre: merenkäynti/seikkailu/spektaakkeli/1700-luku.
    Kesto 1. kasetti: 1h 50min. Kesto 2. kasetti: 58min.
    Kuvasuhde: 4:3 (alkuperäinen olisi 2.76:1).    K-16.    Videokoodi: 51779.
    Suomennos: Ulla Aarnio.    Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.


    Takakannen teksti: "Kauanko miehistö kestäisi sadistista kapteeni Blighia?

    Vuonna 1798 on brittiläinen sota-alus H.M.S. Bounty tieteellisellä tutkimusmatkalla Tyynellä valtamerellä. Päällikkönä on kapteeni William Bligh, sadisti ja simputtaja, joka terrorisoi miehistöä ja upseereita julmilla menetelmillään.
       
    [spoiler] Dramaattisen välienselvittelyn jälkeen luutnantti Fletcher Christian ottaa komennon käsiinsä. Blight kätyreineen jätetään keskelle merta soutuveneeseen, oman onnensa nojaan.
        Kapinan rangaistus on kuolema. Siitä Fletcher Christian on hyvin tietoinen, kun hän purjehtii kapinamiehistöineen eteenpäin. Bountyn on nyt kadottava...
    [/spoiler]"

    Heti alkuun filmi saa puolelleen miellyttävän vanhan ajan seikkailuelokuvan tuntumallaan. Muutoinkin olen vanhaan aikaan sijoittuvien merimatkailuelokuvien suuri ystävä. Voin kuvitella kuinka tätä elokuvaa olisi tullut katsottua lapsena innoissaan mummilassa kesähelteitä viettäessä. Mutta näin vuonna 1962 valmistuneen Kapina laivalla -merieepoksen nyt ensi kertaa (suuret kiitokset Mikke!). Tämäkin video oli monta vuotta etsinnässä ja oli odotuksen arvoinen.

    Kapina laivalla filmatisoinnin budjetti oli 19 miljoonaa dollaria. Elokuva kuvattiin näyttävästi Ultra Panavisionin 70 millimetriselle filmille. Panoraama-kuvasuhde on levein johon olen koskaan törmännyt – peräti 2.76:1! VHS:lle tyypillisesti tämän Esselte Videon vuoden 1983 vuokravideojulkaisun kuva on rajattu 4:3-kuvasuhteeseen eli siitä puuttuu yli puolet. Kyseessä on peräti tiiliskivimäinen tuplakasetti eli elokuvalla on mukavasti kestoa. Rytmitys on mainiosti onnistunut eli väliaika on juuri sopivassa kohtaa.

    Tästä elokuvasta on julkaistu myös yhden kasetin kultareunaisen The Best of MGM Classics -sarjan myyntivideo 90-luvulla. 2001: Avaruusseikkailu tuli aikoinaan ostettua kyseisestä sarjasta.

    Eletään vuotta 1787. Tarinan aloittaa puutarhuri William Brown (Richard Haydn), joka toimii tarinan kertojana. Mies kävelee kauniissa aloituskuvassa Portsmouthin satamaan etsimään Bounty-laivaa jonne hänet on komennettu kasvitieteilijän tärkeään rooliin. Tarinan keskiössä on leipäpuu. Matkan tarkoituksena on lähteä noutamaan arvokkaan kasvin versoja Tahitilta, koska tällä voitaisiin ratkaista monia nälkäongelmia.

    Kasvit ovat herkkiä ja ne tarvitsevat paljon vettä. Tästä kasvien säilyttämisestä ja merellä kulkevasta hauraasta puutarhasta muistuu mukavasti mieleen Hiljainen pako (1971), jossa Maan metsien ja luonnon rippeitä säilytettiin avaruusaluksissa.

    Marlon Brando esittää keikarimaista ensimmäistä perämiestä Fletcher Christiania. Nuoreen Brandoon britti-aksentteineen ei meinaa alkuun tottua, sillä itse olen tottunut hänet näkemään rooleissaan vanhempana ja puhetyyliltään erilaisena, etenkin Kummisedän osissa I ja II. Tämä siis pelkästään positiivisena huomiona ja osoittaa legendan monipuolisuutta.

    Elokuvalla on mittaa pienen purjehdusreissun verran eikä sen kanssa aika käy lainkaan pitkäksi. Päinvastoin; pitkä kesto antaa aikaa tutustua päällystöön, miehistön jäseniin ja Tahitilaisiin. Tahiti on piristävä välietappi ja tuo kuvioihin romanttista puolta pitkän merimatkan jälkeen. Christian kiinnostuu heimopäällikön viehättävästä tyttärestä prinsessa Maimitista kauneuspilkkuineen (Tarita Teriipaia) ja miehistön jäsenilläkin riittää eksoottisia naisia joista hullaantua. Naiset muodostavat lahden päästä toiseen jatkuvan ketjun merellisessä seremoniassaan.

    Efektit ovat huimat. Myrskyt ja veden määrä on kohtauksissa käsinkosketeltavaa. Tuntuu kuin itse olisi laivalla mukana.

    Kaikkein huikein äänimaailma uudemmista merielokuvista on muuten Russel Crowen tähdittämässä vuoden 2003 Kuninkaan mies: Maailman laidalla -elokuvassa jossa merenkäynti laivan rakennuspuiden natinoineen elävöittää tunnelman autenttisimmilleen.

    Klassikkoelokuvan nimi kertoo varsin tyhjentävästi ja selvästi mistä on kyse, vaikka samalla se toimiikin jokseenkin spoilerina. Toisaalta ilman iskevää nimeä ei se välttämättä olisi heti herättänyt yhtä paljon kiinnostusta. Ja mielenkiintoisinta onkin mitkä kaikki tapahtumat johtavat otsikon mukaiseen tilanteeseen.

    Miehistön ja esimiesten välit kiristyvät hiljakseen. Ensin epäillystä juuston varastamisesta ja huolimattomista syytöksistä seuraa "vain" raipan iskuja. Pikku hiljaa niskuroinnista seuraa kovemmat rangaistukset – jopa kuolema. Kapina laivalla on hyvin mielenkiintoinen psykologinen tutkielma suljetussa tilassa; vastakohtanaan äärettömän meren aavat. Merimiesten olot kurjistuvat kurjistumistaan diktaattorimaisen kapteeni Bligh'n (Trevor Howard) hirmuvallan jatkuvasti pahentuessa. Kuria ja järjestystä noudatetaan pilkun tarkkaan vailla empatiaa. Tämä sadistinen esimieslaji tuntui valitettavan tutulta. Kukapa ei olisi tähän vastenmieliseen ihmistyyppiin epäonnekseen törmännyt, varsinkin jos on sattunut vaikkapa käymään armeijan. Joillekin ei valta sovi, eikä heille sitä pitäisi antaa.

    On piinallisen jännittävää odottaa mikä on se viimeinen pisara, joka katkaisee kamelin selän ja saa lopulta tilanteen kärjistymään äärimmilleen. Moraalikysymykset ja niiden pohdinnat nousevat myös keskiöön.

    Elokuva perustuu tositapahtumiin. Tosipohjaisuus tekee elokuvasta vielä mielenkiintoisemman ja syvällisemmin otettavan kokemuksen. On huimaa kuinka tarina kunniasta ja oikeudenmukaisuudesta on jäänyt elämään vuosisatojen päähän. Se on selvästi elokuvan sanoma ja elokuva antaa ymmärtää myös Bountyn oikean miehistön olleen tämän sanoman kertomisen ja säilyttämisen takana. Ikiaikainen rakkaus on toki mukana myös.

    Samasta aiheesta on tehty muitakin elokuvasovituksia: Clark Gablen tähdittämä mustavalkoinen Kapina kannella (1935) sekä Anthony Hopkinsin ja Mel Gibsonin tähdittämä Bounty – kapina laivalla (1984).

    Viikonloppu kului mukavasti elokuvaa erissä katsoen. Aikoinaan vuokratessa olisikin pitänyt varata koko ilta aikaa jotta olisi saanut molemmat kasetit katsottua ja vielä vuokra-ajan puitteissa palautettua videovuokraamoon sakkoukaasin pelossa. Vähän kuin elokuvan kapteenin aiheuttamaa pelkoa muistuttaen.

    Pikku hiljaa avartuva eeppisyys ja suuruuden tunne on aivan omaa luokkaansa. Kaikki on tarkkaan perfektionistisesti harkittua ja sommiteltua. 1700-luvun tunnelma vallitsevine hierarkioineen ja arvomaailmoineen on saavutettu hienosti. Historiallisia elokuvia auttaa suuresti niiden tekoajankohta. Eli aikakauteen ja tunnelmaan samaistumisessa auttaa toki sekin, että yli viiden vuosikymmenen takainen tekoajankohta 1960-luvun alku alkaa tuntua meistä nykyeläjistä jo "muinaiselta", nykypäivän kaiken ylitsepursuavan teknologian keskellä. Uudet historialliset draamat ja eepokset eivät kristallinkirkkaan "virheettömän" steadycam-kuvauksen ja nykyleikkaustyylinsä vuoksi pääse vastaavaan. (Tietenkin sekin vaikuttaa, että ihmiset ovat erilaisia olemuksineen ja eleineen.) Ei tällaisia elokuvia enää tehdä.

    ****

    MUUTA:
  • Kiitos aulakortti-kuvista 100 Years of Cinema Lobby Cards -blogi.

  • Kirjoita kommentti



    <- Aiempia blogi-postauksia
    -> Uudempia blogi-postauksia






    Tästä voit jättää kommentin johonkin videoarvioon (tai yleisesti tähän blogiin).
    Voit myös halutessasi muokata vanhaa kommenttiasi (tai poistaa sen) tätä kautta ilmoittamalla.

    Nimi: (pakollinen)
    Sähköposti: (pakollinen)  Huom. sähköpostisi ei tule näkyville.

    Älä kirjoita tähän mitään:

    Kotisivu:
    Otsikko / postaus jota kommentoit:
    Kirjoita kommenttisi: