B logi sisältää elokuva-arvioita ja muisteluja kokoelman 1980-luvun ja 90-luvun alun retro-videokaseteista. Mm. scifi, fantasia, western, piirretyt, anime, kaiju/monsterielokuvat, post-apocalypse, kauhu, mysteeri, arthouse ja draama ovat genreinä edustettuina. Arvosteluasteikko on yhdestä viiteen tähteä. Blogissa käsitellään pääasiassa Suomi ex-vuokrakasetteja. Myös muita vanhoja ja harvinaisiakin sekä uusia kiinnostavia elokuvia ja sarjoja välillä käsitellään (mm. TV-nauhoituksia ja DVD:itä), sekä erikoisuutena Nintendon vuokravideopelejä. Toiveitakin saa esittää. Disney-postaukset löytyvät myös täältä.

"Elokuvat ja videot kuvaavat elämää ja mielikuvitusta sen kaikissa muodoissa. Tässä blogissa elävät harmonisesti rinnakkain niin klassiset piirretyt kääpiöineen ja scifi-maailmat avaruusaluksineen, kuin taide-elokuvat ja hömppä, sekä pienen ihmisen filosofiat ja rakkaus luontoon, aina taisteleviin jättiläishirviöihin, jotka kulkevat käsi kädessä auringonlaskuun – ja lopputekstit katsotaan nekin autuaana." —JE

Spoilereita saattaa välillä esiintyä. Voit lähettää omiakin kommentteja tai muisteluja videoarvioista (tai yleisesti tästä blogista). Voit tehdä sen täältä sivun alaosasta (voit lähettää myös sähköpostia).



<- Aiempia blogi-postauksia
-> Uudempia blogi-postauksia



5.10.2018



Nintendo Entertainment System:
ATHLETIC WORLD (Bandai / Nintendo, 1987).
Vuokravideopeli (Yapon, 19??)
Valmistusmaa: Japani.
Videopelin tuotekoodi: NES-AW-EEC.
Genre: urheilu/juoksumatto.
Peli englanninkielinen, kansipaperin takakannen tekstit suomeksi.


Takakannen teksti: "Tässä hauskassa pelissä sinun on hallittava koko vartalosi. Family Fun Fitness haastaa sinut viidelle vauhdikkaalle radalle!

Sinulla on mahdollisuus päästä jatkoon harjoituskisoista aloittelijakisoihin ja lopulta sijoittua ammattilaiskisoissa.

Pelissä on 5 rataa joilla voit testata fyysiset kykysi.
Aitajuoksu - Ajanotto, Eläinrata - Notkeus, Pimeä tunneli - Kestävyys, Tukkikävely - Taitavuus, Uitto - Keskittyminen

Tässä pelissä voit testata fyysiset kykysi perustuen ikään ja sukupuoleesi. Jokaisen kilpailun jälkeen saat tietää tilanteen.
Tässä on erittäin hauska ja haastava liikuntapeli koko perheelle."


Ihmeiden aika ei ole ohi, näköjään vieläkin voi tehdä löytöjä! Bandain Athletic World on erikoisimpia Suomessakin vuokratuista Nintendon peleistä. Se vaatii toimiakseen Family Fun Fitness -juoksumaton. Kyseistä erikoislaitetta oli Suomessa myynnissä ja myös vuokrattavana omassa salkussaan. Tässä on käsittelyssä vuokraversio sekä pelistä että matosta, joita testasin.

Olin pitkään suunnitellut tätä urheilupeliä testaavani ja nyt viimein sain sen aikaan – luonnollisesti sopivin ja paras hetkihän on silloin kun on "jalka paketissa". En ollut edes juoksumattoboksia kunnolla tajunnut avata, joten suurena yllätyksenä sieltä pilkisti itse NES-pelikasettikin! Luulin mustan salkun sisältävän pelkän maton. Matolla ei itsessään peliä voisi vielä pelatakaan, vaan kyseisen pelikasetin luonnollisesti tarvitsee myös. Pelasin tätä peliä aikoinaan ensimmäistä kertaa kaverilla 90-luvun puolivälin tienoilla.

Pelikasetti koteloineen on harvinaisimpia suomalaisista 8-bittisen Nintendon Yapon-vuokrapeleistä. Tuottaja Markus Selinin tuolloisen Nintendon vuokrapelien Suomi-maahantuojan Yapon/Mon Pote Media Oy:n osoitteena on tässä takakannessa vielä Nummela Helsingin sijaan, kuten myös esim. varhaisimmissa Black Box -vuokrapeleissä (niistä arvioitiin blogissa viimeksi Tennis).

Hannele Lauri hyppii Speden sallituissa leikeissä vuonna 1991.

Tämä hyppimispelihän tuli suomalaisille tutuksi erityisesti Speden Spelit TV-ohjelmien kautta, joissa aitajuoksupeli oli yhtenä kilpailuosiona. Ohjelma alkoi vuonna 1988 nimellä Spede Special ja nimeksi vaihtui vuoron perään Spedestroika, Speden sallitut leikit ja viimeisenä Speden Spelit, jota esitettiin joulukuuhun 2002 asti.




Family Fun Fitness: Athletic World -vuokrasalkku mattoineen. Tämä yksilö oli Lahdessa videovuokraamossa vuokralla 90-luvulla.

Athletic Worldissa on kolme eri vaikeustasoa joista voi valita: harjoitus, aloittelija ja ekspertti. Pelissä on 5 erilaista osiota: aitajuoksu, eläinrata, kestävyysjuoksu pyramiditunnelissa, tukkikävely sekä uitto, jossa hypitään ja väistetään tukkeja. Näillä lajeilla kerrotaan testattavan pelaajan erilaisia fyysisiä kykyjä. Kieltämättä ainakin jalkojen lisäksi hermojani kovasti jälleen Nintendon taholta koeteltiin.

Sillä alkuun en saanut peliä kunnolla toimimaan juoksumatollani, mutta sitten se rupesikin pelaamaan pääosin! Pelitavan eli mm. juoksemisen, siirtymisen, hyppimisen ja sen eri ratojen opettelu vaatii myös kärsivällisyyttä. Varsinkin tukkihyppely on erityisen hienovaraisuutta vaativa, eikä siinä meinaa tahtoa pysyä pölkyllä sitten niin millään.



Aitajuoksussa alkuun pystyin etenemään vain, jos meni oikeaan reunaan. Painoin siis oikeaa vihreää nappia ja sitten vuorotellen oikeaa punaista ja oikeaa vihreää. Mutta sitten keskinäppäimet ja vasemmalle siirtyminenkin rupesi onnistumaan. Hyppimisen oikea ajoitus vaatii tekniikkaa – JA kärsivällisyyttä, jota vähänkään venkoilevien videopelien kanssa minulta harvoin löytyy.

Koskihyppelyssä taas pystyi hyppimään, mutta mistään napista en saanut hahmoa laskeutumaan alas. Tässä osiossa en myöskään saanut hahmoa liikkumaan muualle kuin oikealle, toisin kuin muissa peleissä.



Pyramidilabyrintissä en päässyt alkuun ensimmäisestä kivimäestä kuin muutaman askeleen eteenpäin, kunnes valuin samantien takaisin alas. Jyrkän mäen ylitys vaatii erittäin nopeaa liikettä; sprite-hahmokin puskee kohdassa tuskan hikeä. Puolustuksekseni tosin jalkani on tällä hetkellä kipeä vanhasta lasketteluonnettomuudesta sekä tuoreemmasta jalkapallovammasta johtuen (kuulostaapaa atleettiselta – kuinka sopivaa tähän peliin!), joten en todellakaan antanut tai kyennyt antamaan kaikkeani. Toisena päivänä kun oli vähän parempi pääsinkin sitten kyseisestä esteestä yli – joskin onnistuinpa samalla sitten polveanikin vielä lisää vähän telomaan kun vahingossa kompastuin ja kaaduin... Urheilija ei tervettä päivää näe – vaarallisia näköjään nämä puolivirtuaaliset urheilupelitkin!


Vaikka kovin laajasta roolipelimäisestä universumista tai pelikokemuksesta ei kyse olekaan, niin pelintekotiimi on nähnyt vaivaa ja piirtänyt oikein Urheilumaan kartankin.
    Angry Video Game Nerd muuten tulkitsisi luultavasti sen mitä oikean alakulman hyppypiirroksessa tapahtuu aivan omalla tavallaan... Kyseinen vauhtiviivainen piirros on myös pelikannessa. Muutoinkin Family Fun Fitness AVGN-jaksoa odotellessa!


Musiikit ovat 80-luvun perus-Nintendoa. Puolijalkaisena pystyin lähinnä testaamaan peliä ja juoksumattoa. Pelin täsmällistä hauskuusastetta on näin ollen vaikea arvioida sekä arvostelutähtiä vaikea antaa, koska atleettinen kokemus jäi puolitiehen pelaajan rajallisesta fyysisestä tilanteesta johtuenkin. Vaikka nämä Nintendon lisälaitteet eivät tunnetusti muutenkaan mitään toimivuuden ja teknisen nerouden huipentumia varsinaisesti yleensä olleetkaan... Aika hyvin toimivaa laserpyssyä lukuunottamatta! (Joka sekään ei toimi nykyisillä taulutelkkareilla, eikä esim. 100 hertsin kuvaputkitelkkareillakaan.)

Kyllä silti tästä käsityksen sai ja kokemus oli nostalginen, sekä hetken hauskan urheiluhuvin täyteinen.

**½


1 KOMMENTTI:

Jukka Eronen10.10.2018 klo 17:05
Athletic World NES-vuokrapeli on myynnissä Huudossa.

Myynnissä muitakin harvinaisia NES-vuokrapelejä kuten Bubble Bobble, jonka arvostelu löytyy täältä.

Kirjoita kommentti



29.9.2018



UHKA AVARUUDESTA (Transworld Video, 1987). VHS (FIx)
Englanninkieliset nimet: The Falling (1985), Alien Predator, Alien Predators, Mutant 2 (UK videolla).
Ohjaus: Deran Sarafian.
Valmistusmaat: USA, Espanja.
Tuotantoyhtiö: Continental Motion Pictures Corporation.
Genre: Sci-Fi/kauhu/draama.    Kesto: 1t 27min.
Kuvasuhde: 4:3 (alkuperäinen olisi 1.85:1).    K-16.    Videokoodi: 3029.
Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.
Suomennos: T. Sinisalo West Video AB.


Takakannen teksti: "SE EI OLE TAVALLINEN METEORIITTI – SIINÄ ON ELÄMÄÄ!

1976: Sky-lab avaruuasema putoaa maahan meteoriitin törmäyksen seurauksena. NASAn tutkijat siirtävät meteoriitin jäännökset salaiseen turvapaikkaan pieneen espanjalaiseen kaupunkiin jatkotutkimuksia varten.

1984: Kolme nuorta Michael, Damon ja Amy joutuvat lomamatkallaan — autonsa rikkoonnuttua — yöpymään erään pienen kaupungin lähistöllä. Seuraavana päivänä he menevät kaupunkiin ja joutuvat kohtaamaan sen oudosti käyttäytyvät asukkaat. Samaan aikaan NASAn tutkija tri Tracer ja kapteeni J.J. Wells ovat saaneet selville meteoriitista löytyneen vieraan organismin salaisuuden: se imeytyy ihmisen elimistöön ja soluttautuu DNA:han. Lopulta se tekee ihmisestä mielipuolen ja tunkeutuu ulos ihmisen kasvoista. Nuoret joutuvat pakenemaan henkensä edestä tätä kauhistuttavaa vihollista. J.J. Wellsin tehtävänä on pysäyttää tämä vieras organismi ennen kuin on liian myöhäistä, mutta pian hän huomaakin joutuneensa itse hyökkäyksen kohteeksi.

Voidaanko avaruudesta tullut kulkutauti pysäyttää? Kolme nuorta — vastassaan kauhistuttava vihollinen. Julma, vieras organismi on tuhottava — keinolla millä hyvänsä."


"Vastuusi tunteva katsoja

Maaliskuun 1987 vaalien jälkeen eduskunta käsittelee uudelleen ns. tiukennettua videosensuurilakia.

Jos katsot, että oikeutesi on katsoa videokasetilla samoja elokuvia, joita voi laillisesti esittää elokuvateatterissa ja televisiossa, harkitse ketä äänestät."


Näillä pysäyttävillä varoituksen sanoilla alkaa Transworld Video Oy:n Suomessa julkaisema Uhka avaruudesta. Me videoharrastajathan tiedämme miten videolain suhteen kävikään.

Itse elokuvaan siirtyäksemme, jälleen kiinnostavassa sarjassamme Alien:ista inspiroituneita pienen budjetin teoksia, on vuorossa Uhka avaruudesta, joka tunnetaan myös mm. nimillä Alien Predator ja Mutant II.

Vastaavan teemaisista scifi-kauhuista aiemmin blogissa on arvioitu:
  • Kuoleman koura - Contamination (1980)
  • Otus / Olio (1985)
  • Kielletty maailma (1982)
  • Kauhun planeetta (1981)

  • Suurimman kiinnostuksen rainaa kohtaan herättikin teoksen alkuperäinen nimi ja ulkomaiset hurjatkin monsteripainotteiset VHS-kannet. Suomi-kansi on kovin vaisu ja geneerinen, eikä olisi sellaisenaan herättänyt aikoinaankaan innostusta vuokraamosta mukaan tarttuakseen. Vasta monsterista kuvan netissä nähtyäni täytyi tähän teokseen tarttua.

    Teinipäähahmot Samantha (Lynn-Holly Johnson), Damon (Dennis Christopher) ja Michael (Martin Hewitt) ovat B-luokan tasolla keskimääräistä hiukan mielekkäämpiä, joskin niljakkaasta blondimiehestä Damonista ei oikein tahdokaan ottaa selvää. Naisten kohtelu ei ole nykyisten standardien mukaista. Ala-arvoista nimittelyä riittää. Ja eräskin hahmo, NASA:n tohtori Tracer (Luis Prendes), haluaa "suojella" tyttöä ulkoavaruuden oliolta – samalla häntä loogisesti aseella uhaten. Päiväkin vaihtuu yöksi kun ase vain pysyy suuntautuneena autoa ajavan tytön päätä kohden.

    Alun avaruuskuvat ja avaruusolio-konteksti ovat pitkälti kulissia, nuorten päähenkilöidemme kömpelön ihmissuhdepelailun ollessa elokuvan pääasiallista ravintoa. Elävät organismit taas ovat avaruushirviöiden ravintoa, kuten hupaisan kökösti puhuttelevasta dialogistakin käy ilmi:

    "Se leviää niin nopeasti. Koko Eurooppa tuohoutuu parissa viikkossa. Kuin ruokatavaraliikkeessä, ottaa kaiken tarvittavan kehittyäkseen."

    Ulkoavaruuden mönjän vieraat lötinä-äänet ovat aina jotenkin kutkuttavia. Gore-efektit ovat aivan passeleita, varsinkin loppua kohden. Suuria räjähdyksiä on aina ilo katsella. Loppupuolen voittoisa hempeä musiikki tuo mieleen Dynastia TV-sarjan yltiönostalgisen teeman. Hieman Halloweeniinkin kenties viitataan (kohtauksesta on kuva videon takakannessakin).

    Suurin osa ajasta elokuvan sankarit juttelevat ja ajelevat matkailuvaunulla sekä aavikkoautolla Espanjassa. Muutoinkin leffa on kuvattu pääasiassa matkailuvaunun sisällä. Uhka avaruudesta on paikoin ihan mainiota kasarin B-scifi-kauhu-viihdettä, vaikka varsinaiset puitteet kovin arkiset ovatkin. Hirveydet jäävät sivuosaan; todennäköisesti rajallisen budjetinkin vuoksi. Tämä ei tarjoa varsinaista uudelleenkatseluarvoa. Silti oudolla tavalla epätyydyttävän tyydyttävä elokuva, varsinkin kömpelön avaruushirviö-genren faneille.

    **½

    MUUTA:
  • Alussa trailerit: Over the Edge, The Big Bet, Destination America. Lopussa ei trailereita.
  • Kasetin kunto: erittäin hyvä kuva. Made in England -nauha.

  • Kirjoita kommentti



    27.9.2018



    ASTERIX JA KLEOPATRA
    - (Select Video, vuokravideo 1984). VHS (FIx)
    - (Egmont Film, vuokravideo 1989). VHS
    Ranskankielinen nimi: Astérix et Cléopâtre (1968).
    Englanninkielinen nimi: Asterix and Cleopatra.
    Ohjaus: René Goscinny, Albert Uderzo.
    Valmistusmaat: Ranska, Belgia.
    Tuotantoyhtiöt: Dargaud Films, Edifilm.
    Genre: animaatio, seikkailu, historia, fantasia, perhe, komedia.
    Kesto: 1t 10min.    Sallittu.
    Kuvasuhde: 1.33:1 (alkuperäinen olisi 1.66:1).
    Englanniksi puhuttu (alkuperäinen on ranskankielinen), suomenkielinen tekstitys.


    Select Video (videokoodi 3002/20) – takakannen teksti: "Asterix on tämän seikkailun sankari. Hän on pieni, ovela ja räiskähtelevä älykäs soturi, jolle voi huoletta uskoa kaikki vaikeat tehtävät. Asterix saa yli-inhimilliset voimansa tietäjä Akvavitixin taikajuomasta...

    Obelix ja Asterix ovat erottamattomat ystävät. Obelix rakastaa villisianlihaa ja on aina valmis seuraamaan Asterixin seikkailuihin. Obelixin kannoilla kulkee koira Idefix, joka ulkoo epätoivoissaan puita kaadettaessa...

    Akvavitix on gallialaisen kylän kunnianarvoisa tietäjädruidi, joka sekoittelee yliluonnolliset voimat antavaa taikajuomaansa. Mutta on hänellä muitakin reseptejä takataskussaan...

    Aladobix on kylän päällikkö. Hän on rohkea, majesteettinen, vanha soturi. Aladobix pelkää vain yhtä asiaa: että taivas putoaa hänen niskaansa! Mutta kuten hän itse sanoo: "Miksi huolehtia huomisesta?"

    Lopuksi esittelemme Trubadurixin, joka on bardi eli runolaulaja. Mielipiteet hänen kyvyistään käyvät ristiin: omasta mielestään hän on nero, toisten mielestä sietämätön. Mutta jos hän vain on hiljaa, hän on ihan kiva kaveri, josta kaikki pitävät.."


    Egmont Film (videokoodi 2421) – takakannen teksti: "Huikea seikkailu pyramidien maassa

    Eletään vuotta 50 Ekr. Talvi on laskeutunut peräänantamattomaan gallialaiskylään. Ei yhtäkään kunnon roomalaista, jonka kanssa voisi tapella, kaikki henkii rauhaa ja hiljaiseloa.
    Mutta eräänä päivänä kylään tulee vieras - kaukaisesta Egyptistä asti. Kuningatar Kleopatran hoviarkkitehti, Linealis, joka on Miraculuxin vanha ystävä, on pahassa pulassa! Hänellä on kolme kuukautta aikaa pystyttää Caesarille upea palatsi.
    Jos hän onnistuu hänet hukutetaan kultaan, jos taas ei, niin hänet heitetään krokotiileille.
    Linealis on todella avun tarpeessa - Asterix, Obelix ja Miraculix taas tarvitsevat talviloman - niinpä tämä urhea retkikunta suuntaa kulkunsa pyramidien maahan. Egyptiä hallitsee ilkeä kuningatar, jolla on tavattoman söpö, pieni nenä.

    SAKSITTUA: Kukapa voisi koskaan kyllästyä Asterixiin ja urheisiin gallialaisiin? Tässä heidän kaikkein parhaimpiin kuuluva piirretty seikkailunsa ajanvietteeksi koko perheelle."


    Asterix ja Kleopatra vuodelta 1968 on toinen Asterix-filmatisointi. Piirretystä elokuvasta on kaksi 1980-luvun Suomi-vuokravideokasettia. Select Videon (1984) julkaisu on harvinaisimpia kasarin Asterix-videokaseteista. Tämä olikin viimeinen puuttuva Selectin Asterix-vuokravideo kokoelmastani ja se oli minulla haussa ainakin nelisen vuotta. Egmont Filmin (1989) video on yllättäen täysin samasta masterista eli samanlainen jopa alun ja lopun Select Videon logoa sekä mainoksia myöten.

    Originaali sarjakuvasovitus julkaistiin alunperin Pilote-lehdessä vuonna 1963 ja kuudentena albumina Ranskassa 1965. Suomessa sarjakuva-albumi ilmestyi 1969 ja se oli ensimmäinen meillä päin julkaistu Asterix seikkailee -albumi.

    Elokuvan alkutekstit pyörivät animaticien eli animaatioluonnosten siivittämänä. Animaatio on jo askeleen kehittyneempää kuin ensimmäisessä Asterix gallialainen -filmissä, vaikka tyyli on vielä aika simppeliä ja littanaa eli kaksiulotteista. Tarinakin on helppo ja suoraviivainen. Kleopatran hoviarkkitehdin täytyy rakentaa kolmessa kuukaudessa Caesarille uusi palatsi, tai muuten hän joutuu krokotiilien ruoaksi.

    Obelix saa kerrankin maistaa taikajuomaa. Sattumalta mietinkin etukäteen missä jaksossa se mahtaa tapahtua, ellei niin käy useamminkin. Mutta normaalistihan Obelixilta on taikajuoman nauttiminen kielletty kokonaan, koska hän putosi pienenä taikapataan. Hän sai siitä suuret voimat, ja lisäjuoman seuraamukset olisivat arvaamattomat.

    Roomalaisten sijaan merirosvot ja egyptiläiset roistot saavat tällä kertaa kyytiä. Noin 52 minuutin kohdalla nauhan alusta esiintyy vähän uunoturhapuromaista saundia.

    Animaation kierrätystä esiintyy jonnin verran, etenkin loppupuolella. Piirtämisen hitauden ja vaikeuden sympatisoijana helpotuskeinot tuntuvat ymmärrettäviltä, vaikka ne laadun suhteen tunnelmaa aina vähän latistavatkin.

    Laulunumerot ovat piirretyissä harvoin mieleeni. Tässä ohjelmassa lauletaan Kleopatran kylvystä, hiukan surrealistisesti Asterixin ja Obelixin ruokamieltymyksistä sekä vihollishahmojen myrkytyssuunnitelmista.

    Sankarimme tutustuvat pyramideihin ja Sfinksin nenän puttumisen syykin selviää. Mainittakoon myös, että hahmoilla on pakkomielle Kleopatran "kauniiseen nenään". Labyrinttien suurena ystävänä seikkailu pyramidin sokkeloissa on lempikohtaukseni. Tyylikkäitä sekä hupaisia hieroglyfejä on myös hauska bongailla. Mm. joulupukkikin vilahtaa kiviseinässä poroineen.

    **½

    MUUTA:
  • Select Videon julkaisun alussa mainokset Fragglit, He-Man ja kaikkeuden herrat, Tumma kristalli. Lopussa ei mainoksia.
  • Kiitos albumin kuvasta Lukuhetki.fi

  • PS. Ohessa Select Videon 80-luvulla julkaisemien Asterix-piirrettyjen Suomi-vuokravideokokoelma.



    Kirjoita kommentti



    7.7.2018



    ASTERIX VALLOITTAA ROOMAN
    - (Select Video, vuokravideo 1983). VHS (FIx)
    - (Select Video, myyntivideo 1985). VHS (FIx)
    Ranskankielinen nimi: Les 12 travaux d'Astérix (1967).
    Englanninkielinen nimi: The Twelve Tasks of Asterix.
    Ohjaus: René Goscinny, Henri Gruel, Albert Uderzo, Pierre Watrin.
    Valmistusmaat: Ranska, Iso-Britannia.
    Tuotantoyhtiö: Les Productions Dargaud.
    Genre: animaatio, perhe, fantasia, komedia.
    Kesto: 1t 24min.
    Kuvasuhde: noin 1.5:1 anamorfinen eli alkuperäinen 1.66:1 pystysuunnassa venytettynä.
    K-8.    Videokoodi molemmissa: 3005/20.
    Suomeksi dubattu (alkuperäiskieli ranska).


    Takakannen teksti: "Rooma on valloittanut koko Gallian.

    Koko Gallianko? Ei, sillä pieni kylä asettuu vastarintaan, eivätkä kylän urheat miehet pelkää mitään. Paitsi taivaan putoamista heidän päänsä päälle. Olette jo varmaan arvanneetkin, mistä kylästä on kysymys. Tietenkin siitä, jossa sankarimme Asterix ja Obelix asuvat. Hehän ovat voittamattomia Akvavitixin mainion taikajuoman ansiosta. Itse Julius Caesar lähtee gallialaisten luokse pakottaakseen heidät antautumaan. Asterix ja Obelix joutuvat suoriutumaan kahdestatoista kokeesta. Se ei olekaan aivan helppoa, sillä heidän on taisteltava mitä erillaisimmissa olosuhteissa sekä henkiä, jumalia että seireeneitä vastaan. Mutta mikään ei ole mahdotonta meidän sankareillemme. He selviytyvät kaikista kokeista ja marssivat Roomaan.

    Viimeinen ratkaiseva taistelu tullaan käymään suurella sirkusareenalla Julius Caesarin valvonnassa. Mutta siellä Asterix ja Obelix eivät enää taistele yksin. Aladobix, Trubadurix ja Akvavitix sekä kaikki muut heidän ystävänsä pikku gallialaiskylästä ovat tulleet Roomaan auttamaan sankareitamme.
    Tässä Asterix-filmissä kaikki sankarimme puhuvat ensimmäistä kertaa suomea!"


    Tästä kolmannesta Asterix-piirretystä vuodelta 1976 on sekä vuokra- (1983) että myyntiversio (1985). Molemmat ovat suomeksi puhuttuja. Alkuteksteissä lukee "suomeksi valmistanut Matti Ranin", eli hän toimii selostajana ja on tämän suomenkielisen dubbausversion taustalla, sekä Obelixin äänenä.

    Asterixin tunnistettava ääni kuuluu Pekka Autiovuorelle. Hän on monille tuttu varmaan mm. Uuno Turhapuro -elokuvien hauskan kimeän kireän rähjäävä-äänisistä sivurooleista, kuten pankinjohtajana ja virkamiehenä. Jukka Puotilaakin kuullaan sivuäänissä. Esa Saario on mm. Julius Caesar ja Akvavitix.

    Vuoden 1985 myyntivideo on paljon harvinaisempi. Sekoitinkin alkuun sen 90-luvun Egmont Film myyntivideon kanssa, koska kyseisessä myöhemmässä julkaisussa on käytetty samaa hienompaa kansitaidetta, mutta 80-luvun isokopan tyylikkäämmät grafiikat toki voittavat. Vuoden 1983 valkokantisessa videokannessa on kylläkin oma nostalgiansa ja se on minulle lapsuudesta tutumpi kuva. Itse kasetti vaikuttaa samalta molemmissa 80-luvun versioissa.

    70-luvun animaation lennokkuus hakee vielä muotoaan, joka on huipussaan Asterix - gallialaisten sankari (1985) -elokuvassa, joka arvosteltiin tämän blogin ensimmäisellä sivulla.

    Kyseessä ei ole kuitenkaan lähellekään niin radikaali kontrasti ja tasoero kuin vaikkapa Select Videon Rasmus nalle rakentaa laivan -piirretyn äärisimppelin version ja myöhemmän laadukkaasti animoidun 80-luvun TV-sarjan välillä. Tällaisista yllätyksistä on tullut vastaan myös Europa Visionin Bamse osa 1, joka on samalla tapaa äärimmäisen yksinkertaisesti piirretty ja animoitu, eikä ollenkaan sama versio, jonka esimerkiksi YLE esitti 1980-luvulla Suomen telkkarissa (joka sekin tosin oli säästeliäästi animoitu). Vastaavasti Tintin seikkailut -animaatiosta on 50-60-luvun simppelin tyylinen kumimaisempi TV-sarja, sekä 90-luvun läheisesti sarjakuvaa muistuttavampi sarja.


    Tarinassa Asterixin ja Obelixin tulee suorittaa 12 urotyötä, Herakleen urotöitä parodioiden. Panoksena on voittaa herruus Rooman imperiumilta, jos sankarimme onnistuvat. Juoni kahdestatoista kokeesta on ihan hauska, mutta olen enemmän seikkailujen ystävä. Erityisesti olen jotenkin tuohon Gallialaisten sankari -episodiin niin kovasti ihastunut, että katsoisin sen aina mieluiten uudelleen. Näitä varhaisimpia on hankalampi asennoitua katsomaan ja tämän arvostelun vuoksi laitoin oikein varta vasten itseni nämä piirretyt tihrustamaan. Muista Asterix-piirretyistä muistan pitäneeni erityisesti elokuvasta Asterix Britanniassa (1986).

    Pyramidit ovat aina kiehtovia, joten Osiriksen silmä -koettelemus herätti heti kiinnostuksen. Keihästestissä keihäs lentää Atlantin yli aina Amerikkaan asti intiaaniheimon keskelle. Petoeläimen luolaan menemistesti vaikuttaa Obelixista kiinnostavalta, vaikka ei ole tietoa minkälaiset olennot siellä heitä odottavat. Erikoisesti mm. metrot kulkevat heidän ohitseen. En tunne Asterix-sarjakuvia niin hyvin, mutta mietin tapahtuukohan albumeissa tällaisia heidän omasta historiallisesta ajastaan poikkevia surrealistisia tapahtumia?

    Hauskana yksityiskohtana taivaan jumalten joukossa olevasta neitosesta tulee mieleen Cicciolina. Jane Fonda Barbarellanakin muistuu.


    Asterix-animaatioiden filmografia

  • Asterix gallialainen / Asterix pieni suuri mies Galliasta (1967) V
  • Asterix ja Kleopatra (1968) V
  • Asterix valloittaa Rooman (1976) V
  • Asterix - gallialaisten sankari (1985) V
  • Asterix Britanniassa (1986) V
  • Asterix ja suuri taistelu (1989) V
  • Asterix Amerikassa (1994)
  • Asterix ja viikingit (2006)
  • Asterix: Jumaltenrannan nousu ja tuho (2014, 3D-elokuva)

  • Merkit:
        V= Julkaistu Suomessa vuokravideokasetilla 1980-luvulla


    Itseasiassa toisin kuin muut Asterix-animaatiot, tämä ei perustukaan sarjakuvaan. Elokuvasta tehtiin sarjakuva-albumiversio, mutta se ei kuulu perussarjaan – joita on vuodesta 1961 alkaen vuoteen 2017 mennessä ilmestynyt 37 numeroa.

    Elokuvan edetessä suomenkielisiin ääniin ei edes kiinnittänyt enää huomiota eli se on hyvä merkki onnistuneesta dubbauksesta. Asterix valloittaa Rooman on melko ajatonta piirrettyä viihdettä lapsille, lapsenmielisille ja nostalgikoille.

    **½

    MUUTA:
  • Listaukset suomessa julkaistuista Asterix-sarjakuva-albumeista.
  • Kiitos albumin kuvasta Lukuhetki.fi

  • Kirjoita kommentti



    7.7.2018



    ASTERIX GALLIALAINEN.
    ASTERIX - PIENI SUURI MIES GALLIASTA.
    - (Select Video, vuokravideo 1982). VHS (FIx)
    - (Select Video, vuokravideo 1982). VHS (FIx)
    Ranskankielinen nimi: Astérix le Gaulois (1967).
    Englanninkielinen nimi: Astérix the Gaul.
    Ohjaus: Ray Goossens.
    Valmistusmaat: Ranska, Belgia.
    Tuotantoyhtiö: Dargaud Films, Belvision.
    Genre: animaatio, perhe, fantasia, komedia.
    Kesto: 1t 10min.
    Kuvasuhde: 4:3 (alkuperäinen olisi 1.66:1).
    Sallittu.    Videokoodi molemmissa: 3001/20.
    Englanniksi puhuttu.


    Takakannen teksti: "Tämän seikkailun sankari on Asterix, ovela, pieni soturi täynnä räiskähtelevää älyä, jolle empimättä annetaan suoritettavaksi kaikki vaaralliset tehtävät. Asterix on sannut yliluonnolliset voimansa tietäjä Akvavitixin taikajuomasta.

    Obelix ja Asterix ovat erottamattomat ystävykset. Obelix on ammatiltaan hiidenkivien hankkija, jonka intohimona ovat villisianpaisti ja tappelut. Obelix on aina valmis jättämään kaiken niille sijoillensa osallistuakseen Asterixin kanssa uusiin seikkailuihin. Obelixilla on koira nimeltään Idefix. Se on eräs maailman ystävällisimmistä olennoista, mutta ulvoo tuskaansa aina puuta kaadettaessa.

    Akvavitix, kylän kuulu tietäjä, leikkaa misteliä ja tekee taikajuomaa. Hänen suurin saavutuksensa on jouma, joka antaa juojalleen yliluonnolliset voimat. Mutta Akvavitixilla on toki muitakin reseptejä varastossaan...

    Ja lopuksi esittelemme heimopäällikkö Aladobixin, kansansa suuresti kunnioittaman, vihollistensa pelkäämän, majesteetillisen, pelottoman, epäluuloisen vanhan soturin. Aladobix pelkää ainoastaan yhtä asiaa: että taivas putoaa hänen niskaansa. Mutta, kuten hän itse sanoo: >>Jokainen päivä on uusi eilinen.<<"


    Elokuva alkaa hahmojen esittelyllä kun sankarimme piirtyvät viivapiirroksina ruudulle. Asterix valloittaa Rooman vuodelta 1976 oli tähän verrattuna jo melko edistyksellistä animaatiota, mutta ensimmäinen Asterix-animaatiosovitus vuodelta 1967 on huomattavasti simppelimpää jälkeä, kuten Select Videon repertuaari toisinaan muutenkin oli. Piirrosjälki on hyvin erilaista ja jäykempää; viivat ovat isompia ja tasapaksumpia. Animaatio on littanan omaista.

    Kerrontakin on yksinkertaista. Tarina perustuu ensimmäiseen Astérix-sarjakuva-albumiin vuodelta 1961. Kuten alkuperäinen sarjakuvakin, toimii tämä animaatiosarjan esittelyjaksona. On vuosi 50 eKr. Filmissä esitellään tutut päähahmomme, taikajuoma, Obelixin lapsuushistoria juoman ja padan kanssa, roomalaiset jne. Jos tietää vähänkin Asterixista ja sen maailmasta entuudestaan, niin tarina ei tarjoa mitään uutta.

    Tästä videosta on kaksi eri julkaisuversiota: Asterix gallialainen ja Asterix – pieni suuri mies Galliasta. Ensimmäinen on nähdäkseni huomattavasti harvinaisempi, vaikka Select Videonkin repertuaariin ylipäänsä nykyisin aina harvemmin muutenkin "luonnossa" törmää. Itse kasetti ainakin omissa kappaleissani on sama ja niissä videon etiketissä lukee Asterix - pieni suuri mies Galliasta.

    Asterixin luojat René Goscinny ja Albert Uderzo eivät olleet tyytyväisiä tähän piirrettyyn, vaan halusivat olla mukana seuraavien sovitusten teossa. Animaation tuottajafirma Dargaud teki kaikessa hiljaisuudessa samalla myös toiseen Asterix-albumiin perustuvan animaation Kultainen sirppi, mutta sen julkaisun Goscinny ja Uderzo kielsivät suoralta kädeltä. Sen sijaan he osallistuivat animaation Asterix ja Kleopatra (1968) tekoon.

    Vuokravideon yksinkertainen sarjakuvakansitaide valkoisella taustalla on tyylikäs. Mutta tätä "asteriskia" voi suositella lähinnä Asterix-fanaatikoille ja animaatiokeräilijöille. Myöhemmät Asterix-elokuvat ovat huomattavasti mielenkiintoisempia ja tuotantoarvoiltaan kehittyneempiä. Vaikka 60-luvun animaation kömpelyydessä on oma viehättävyytensä ja tunnistettavuutensa.

    Asterix-tarra. Kiitos kuvasta Huuto.net-myyjälle.

    **

    PS. Kuriositeettina videon loppumainoksessa kiharapehkoisen nuoren Tom Jonesin tanssielehdintä toimii aivan omalla tasollaan nykypäivänä ja vie kyllä niin elävästi ja kaihoisasti 80-luvulle kuin olla vain ja voi. Omituista miten kyseisen videon vuokraamiseen näin 36 vuotta jäljessä heräsi jonkinlainen kummallinen himo... Shown ulkoasusta tulee mieleen myös mielestäni suurimman nyky-taikurin ja illusionistin David Copperfieldin 70- ja 80-lukujen unohtumattomien taika-show-esitysten tyyli.

    MUUTA:
  • Lopussa suomeksi puhutut mainokset Select Videon videoista: Asterix gallialainen, Lucky Luke, Laulava porsas, Elvis Lovin' You, Tom Jones at Knotts - "Valitse Select".
  • Kiitos The Golden Sickle (Kultainen sirppi) -elokuvan tiedoista www.asterix.com
  • Tässä myös lisätietietoja The Golden Sicklestä.
  • Kiitos albumin kuvasta Lukuhetki.fi

  • Kirjoita kommentti



    6.7.2018



    Nintendo Entertainment System:
    TENNIS - Black Box -sarja (Nintendo, 1987). Vuokravideopeli (Yapon – R-kioski)
    Pelin valmistusmaa: Japani.
    Genre: urheilupeli.
    Peli englanninkielinen, kansipaperin tekstit suomeksi.


    Takakannen teksti: "Yksin- tai kaksinpeli; Taatusti ihastut Nintendon todentuntuiseen tennispeliin!

    Syöttö ruutuun, palauta suora rystylyönti ja iske kova kämmenlyönti. Saat itse valita lyöntisi Nintendon Tennis-pelissä. Saat myös valita minkä tasoisia vastustajia haluat kohdata. Kun oma pelisi alkaa kulkea ja otteesi kentällä paranevat, pelaa vastustajasikin aina vain parempaa tennistä. Mitä paremmin hallitset syötön, sitä nopeammin syöttö lähtee kohti vastustajaa.

    Pallojen lyöminen verkkoon, palautukset aivan takarajalle, hienot sijoitukset kulmiin ja liikkumisesi kentällä saa pelin tuntumaan niin todelliselta, että luulet olevasi todellisuudessa kentällä.

    1 tai 2 pelaajaa"


    Kesäkuisten Ranskan avointen ja Rafael Nadalin ennalta arvatun voittokulun johdosta inspiroiduin kokeilemaan ensimmäistä kertaa 8-bittisen Nintendon Black Box -sarjan Tennis-peliä. Kyseessä on harvinainen Yapon-vuokraversio, jota vuokrattiin aikoinaan 20 markaan vuorokausihintaan.

    Peli julkaistiin alunperin Japanissa jo vuonna 1983, Pohjois-Amerikassa 1985 ja Euroopassa 1986. Suomalainen Yapon-versio on oletettavasti laitettu 1980-luvun lopulla vuokralle. Takakannessa lukee 1987, mutta näihin tietoihin ei voi aina varauksettomasti luottaa, että se vastaisi myös tarkkaa julkaisuvuotta. Ainakin R-kioskille Yapon-vuokrapelit ilmestyivät vasta vuonna 1989.

    Pelissä on kaksi eri pelivaihtoehtoa. Ensimmäisessä pelataan tietokonetta vastaan. Nelinpelissä pelataan kahden ihmispelaajan kesken kahta tietokonevastustajaa vastaan.

    Tuomarina toimii itse herra Mario. Ehtiväinen kaveri.

    Pian oppii, että parhaan tai ainakin helpoimman aloitussyötön saa aikaiseksi, kun tekee tuplaklikkauksen. Tällöin pallo ei aloituksessa ainakaan osu verkkoon tai mene muutoin niin helposti pieleen. Jonkun läpisyötönkin sain sentään aikaiseksi, eli armollisesti tietokoneesta ei ole ohjelmoitu erehtymätöntä.

    Pallon varjo näkyy maassa, mutta "kaksi ja puoliulotteinen"-pelimekaniikka on hankala. Kulmat ja niiden ymmärtäminen vaativat totuttelua. Oikea sijoittuminen ja oikeaan aikaan tapahtuva lyönti ovat hyvin haastavia saada aikaiseksi alkuun.

    Itselläni eivät hermot tähän eivätkä mekaniikan opetteluun muutenkaan riitä. Peli on lähinnä hassu varhainen kuriositeetti jota saattoi huvikseen kerran kokeilla. Lähinnä siis keräilijöitä varten. Jopa legendaarinen Pingpong on pelinä ja kaikessa yksinkertaisuudessaan mielestäni huomattavasti pelattavampi ja koukuttavampi. Siinä riittää kun ottaa joystickin käteen ja ei kun pelaamaan.


    Mieluiten tennistä pelaa kuitenkin oikeassa elämässä (kenellä sitten polvet ja kyynärpää sitä kestävätkään), vaikka takakansiteksti hupaisasti tämänkin pelin ultimaattista realistisuutta hehkuttaakin.

    *½

    PS. Minulla on myytävänä Huuto.netissä tämä ja monta muuta Black Box -sarjan sekä muita Nintendon vuokrapelejä (TULOSSA PIAN): https://www.huuto.net/haku/sellernro/5959/sort/newest


    Kirjoita kommentti



    6.7.2018



    Extra-postaus:
    INTERSTELLAR (2014). Suomi DVD / Nelonen TV-esitys 27.5.2018
    Englanninkielinen nimi: Interstellar (2014).
    Ohjaus: Christopher Nolan.    Valmistusmaa: Yhdysvallat, Iso-Britannia.
    Julkaisuyhtiöt: Paramount Pictures, Warner Bros. Pictures.
    Genre: Sci-Fi/draama.    Kesto: 2t 42min.
    Kuvasuhde: 2.39:1.    K-12.    Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.


    Elokuvan kuvaus (Nelonen): "Henkeäsalpaava, tulevaisuuteen sijoittuva tieteiselokuva avaruuslentäjä Cooperista, joka on pakotettu maanviljelijäksi ruokapulan ja luonnonvitsausten uhatessa elämää maapallolla. Uskomattomien käänteiden kautta Cooper päätyy jälleen avaruuteen tutkimaan, ovatko 10 vuotta aiemmin lähteneet biologit onnistuneet löytämään uusia elinkelpoisia maailmoja Maan kärsiville asukkaille. Matka madonreiän läpi on täynnä vaaroja ja vaikeita valintoja. Elokuvan erikoistehosteet palkittiin Oscarilla, ja se oli ehdolla neljässä muussa kategoriassa. Hans Zimmerin säveltämä musiikki palkittiin Golden Globella. "

    Videomuseo on aina ajan hermolla uutuuselokuvienkin suhteen – pienellä aika-avaruudellisella viiveellä.

    Ystävieni suosituksesta (kiitos Joonas ja Matti!) katsoin viimein Interstellarin. Nähtyäni elokuvan voin todeta, että se on tämän vuosituhannen parhaimpia ja tärkeimpiä elokuvia. Sisällöltään, teemaltaan ja syvällisiltä aiheiltaan. Ja henkis-optimistisen tulevaisuuden katsantonsa suhteen. Mikä on mielenkiintoisempaa tai tärkeämpää kuin Maapallon ja elämän tulevaisuus? Juuri tämän kaltaisia elokuvia pitäisi tehdä enemmän.

    Rakastan elokuvia, joissa jollain tapaa suhtaudutaan avaruusmatkailuun tieteellisesti ja etenkin joissa tutkitaan vieraita planeettoja. (Pseudo)tieteellisen lähestymisen ei myöskään tarvitse olla este huimille ideoille ja visioille, eikä viihdyttävyydelle.

    Mikä parasta, tässä käsitellään myös kolmea suurempia ulottuvuuksia, jotka ovat äärimmäisen kiehtova asia sekä meille monille lähes mahdoton kuvitella ja visualisoida. Enkä puhu koskaan ajasta neljäntenä ulottuvuutena, joka on mielestäni pelkästään äärimmäisen tylsä, latistunut ja kulunut neljännen ulottuvuuden tulkinta. Vaan puhun ulottuvuuksista suuntina ja tiloina – joihin toki myös samalla aika luontaisesti sisältyy ja liittyy.

    Kuten muurahainen, joka liikkuu leijuvan heliumpallon päällä, se pitää tuota pintaa kaksiulotteisena äärettömästi jatkuvana tasaisena tasona. Suurella todennäköisyydellä se ei voi päästä jyvälle pintansa todellisesta kolmiulotteisesta pallomaisesta luonteesta. Vastaavasti ainakin meidän tavallisten ihmisten on autenttisesti vaikea kuvitella neljättä tai sitä suurempia tilaulottuvuuksia – oman kolmiulotteisen arkiavaruutemme vankeina. Vaikka kyseisen konseptin kanssa voisimmekin hapuilla ja siitä jotain yrittää tavoittaa. En sitten tiedä mitä kaikkea vaikkapa Stephen Hawking pystyi päässään täydellisesti ymmärtämään ja visualisoimaan.


    Jokainen ottaa tällaisista teoksista jotain onkeensa, jos on vastaanottavainen ja jos niin haluaa. Vaikka elokuva käsittelee tulevaisuutta ja avaruusmatkailua, sen suurin opetus minulle henkilökohtaisesti oli se, että rakasta läheisiäsi, ihmisiä ja eläimiä ympärilläsi tässä ja nyt. Ja aina. Siinä hetkessä ja ajassa mikä meille on annettu. Se on ainoa millä on lopulta mitään väliä. Rakkaus on kaikki mitä meillä on – ennen, nyt ja jälkeen elämämme. Ja ihmiskunnankin jälkeen.

    Elokuvahistoriallisesti Interstellar tuntuu ammentavan inspiraatiotaan mm. 2001: Avaruusseikkailusta, Solariksesta ja muista scifi- sekä avaruusteoksista. Mutta se loi samalla uuden oman modernin 2010-lukulaisen kiehtovan maailmansa ja huikeat ideansa omalta näkökantiltansa. Etenkin loppupuolella esintyy huimimmat filosofiset kohtaukset, sekä visuaalisesti että konseptuaalisesti.

    Pääosissa nähdään mm. Matthew McConaughey, Jessica Chastain, Anne Hathaway, Michael Caine ja Matt Damon. Muista päähahmoista laatikkomaiset monitoimirobotit ovat todella nerokkaita ja innovatiivisia hahmoja. Ne lopulta pelastavat päivän, ja jopa ihmiskunnan. Avaruusalusten tietokoneet ovat uskomattoman kehittyneitä ja katsojana huomaa miettivänsä niiden äärimonimutkaista tekniikkaa ja matematiikkaa niiden takana. Ja sitä, kuinka nekin osaltaan mahdollistavat ja ovat osa kaiken pelastamissuunnitelmaa.

    Tähän ikään mennessä minua ei enää pätkääkään hävetä myöntää, että itkin vuolaasti elokuvan lopussa. Niin kuin minulle henkilökohtaisesti merkityksellisten elokuvien kohdalla teen. (Juuri tuon tunteen ja niiden synnyttämien ajatusten vuoksi elokuvia ylipäänsä harrastan ja keräilenkin.)

    Efektit ovat upeita, uskottavia ja vievät avaruuden uusille hämmästyttäville laitamille – sekä mielemme, psyykkeemme ja rakkautemme syvyyksiin. Hans Zimmerin sinfoninen musiikki on puhuttelevaa ja kokonaisuutta avartavaa. Vieraat maailmat kuten vesiplaneetta ja jääplaneetta ovat hienovaravaisesti, mutta kauniisti toteutettuja. Niistäkin löytyy tuttuuden ohella jotain yllättävää vierasta.

    Ohjaaja Christopher Nolanilla on mielenkiintoinen taipumus pintojen kääntämiseen kalteviksi päälaelleen ja surrealistiseen käsittelyyn, joka huipentui Leonardo DiCaprion tähdittämässä unidraamassa Inception (2010). Kyseinen elokuva jäi itselleni hyvin sekavaksi ja etäiseksi, mutta Interstellarin maailman sisäistin, tunnistin ja samaistuin siihen hyvin henkilökohtaisella tasolla.

    Kritiikkiin on taiteessa aina mahdollisuus, jos siihen näkökannastaan riippuen haluaa mennä. Elokuvan joitakin kohtia ja sanomaa tietyllä tapaa tuodan tykö ja selitetään varsin juurta jaksain, jotta kaikki tajuaisivat mistä on kyse – mutta onko se sinällään huono asia? Taiteellisessa avoimeksi jättämisessä ja tulkinnan varaisuudessa on puolensa – jopa kryptisyydessä toisinaan – mutta ei se ole ainoa tapa tehdä taiteellisesti merkittävää ajatuksia herättävää teosta. Interstellar osoittaa kuinka populaarikin tieteisfiktio voi nousta ansioillaan aivan omiin sfääreihinsä. Jotkin selitykset ja dialogit voivat tuntua hieman naiiveilta, mutta en kuitenkaan koe, että se olisi tässä kokonaisuuden kannalta huono asia.

    Sillä oleellista on, että Interstellar on todella kaunis ja toiveikas elokuva. Se on suorastaan totaalisen yltiöoptimistinen, kuten 2001: Avaruusseikkailukin lopulta oli. Mutta kauneutta ja optimismia ei kyynisessä maailmassamme voi olla liikaa. Itse uskon siihen, että elokuvien paras tarkoitus on niiden synnyttämä kaipuumme kauneuteen ja hyvän tekemiseen meissä. Tavoitelkaamme tähtiin, pyrkikäämme hyvään, rakastetaan toisiamme ja kaikkea elollista. Ja katsotaan mihin se riittää.

    *****

    Kirjoita kommentti



    8.6.2018

    Kirja-arvio:
    Lloyd Alexander: TARAN VAELTAJA (engl. 1967, suomennos 1990)


    Takakannen teksti: ''FANTASIASARJAN UPEA NELJÄS OSA!

    Taran on rauhaton. Hänen syntyperänsä salaisuus painaa häntä, ja siksi hän lähtee matkaan. Tiellään hänen on voitettava monet vaarat ja suostuttava uusiin, yllättäviin tilanteisiin. Samalla hänelle avautuvat ne seikat, jotka ovat hänen minuutensa kannalta merkittävimmät. Taran Vaeltaja on syntynyt!

    Prydainin kronikka on ehtinyt jännittävään neljänteen osaansa. Taistelussa pahan valtoja vastaan Taranilla on jälleen ratkaiseva merkitys. Prydainin kronikka on modernin fantasiakirjallisuuden merkkiteoksia ja pohjaa vanhaan walesilaiseen tarinaperinteeseen.

    Sarjan edelliset osat: Kolmen kertomus, Hiidenpata ja Llyrin linna.''



    Englanninkielinen nimi: Taran Wanderer (1967).
    Suomentaja: Ritva-Liisa Pilhjerta.
    Toimittanut: Päivi Lankinen.
    Päällyksen suunnittelu: Anne Peränen, Eki Laakkonen.
    Tekstinvalmistus: Magneettisesta tekstistä.
    Painaminen ja sidonta: Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 1990.
    Gummerus Carlsen Oy Helsinki.
    ISBN 951-36-0032-7.
    254 sivua.


    Disneyn Hiidenpata (1985) on kaikkien aikojen suosikkianimaationi ja olen usein miettinyt mitä sen jatko-osassa mahtaisi tapahtua. Sitä emme välttämättä valkokankaalla saa piirretyssä muodossa koskaan nähdä, mutta ainakin Lloyd Alexanderin alkuperäisten Prydainin kronikka -kirjojen kautta voi lukea kuinka alkuperäinen tarina oikein jatkuukaan. Disneyn Hiidenpata perustuu viisiosaisen kirjasarjan kahteen ensimmäiseen osaan. Aiemmin arvioin toisen opuksen Hiidenpata ja kolmannen osan Llyrin linna.

    Tämä on Prydainin kronikka -fantasiakirjasarjan neljäs osa. Neljännessä kirjassa on tähän asti lukemistani eniten eettis-filosofista sisältöä. Taran lähtee etsimään itseään ja juuriaan, matkakumppaninaan Gurgi (eli Purri) ja myöhemmin mukaan liittyy matkan varrelta jälleen myös harpisti Harpo.

    Kolmas kirja Llyrin linna oli itselleni tähän astinen seikkailujen kohokohta, joten neljäs kirja on sitä edeltävien huimien vaiheiden jälkeen tavallaan pienoinen pettymys, tai ainakin suunnan muutos ja erilainen kokemus. Taran mm. lähtee etsimään Llunetin peiliä ja oppii matkan varrella erinäisiä taitoja, kuten takomaan oman miekkansa, kutomaan omat vaatteensa ja valamaan savesta astioita.

    Hän ryhtyy seikkailujen lomessa ansiokkaasti myös "karjapaimeneksi". Vierailemme Morvan soilla, kuninkaiden linnoissa, kunnissa ja laaksoissa. Lääniä siis toki riittää, mutta yleisesti ottaen jäin kuitenkin kaipaamaan eeppisen seikkailun tuntua. Eniten tämä on matka Taranin omaan sielunmaisemaan.

    Jännitävin ja "elokuvamaisin" kohta oli kirjan puolivälin tienoilla kohtaaminen Morda-velhon kanssa. Kyseinen kohtaus onkin ymmärrettävästi poimittu ja loihdittu monen englanninkielisen kirjajulkaisun kanteen. Minua kiehtovat usein tarinan kerronnassa kohdat, joissa pienet asiat saattavat muuttua hyvinkin merkityksellisiksi tarinan edetessä. Ennen kohtaamistaan velhon kanssa, sankarimme ovat löytäneet erään esineen, jonka merkitykseen kaikki kulminoituu ja ratkaisee tapahtumien kulun. Taranin kohtaaminen Dorath-palkkataistelijan kanssa on myös mielenkiintoinen.

    En halua spoilata, mutta Taranin määränpään saattoi lukijana aavistaa. Tätä asiaa ja matkaa niin kovin monet teokset – ja elämämme – lopulta käsittelee. Siitä huolimatta se ei ole mielestäni klisee vaan, tärkeimpiä asioita kasvamisessa ja varttumisessa, joka jokaisen täytyy käydä henkilökohtaisesti läpi ja ymmärtää itse.

    Loppu on koskettava iloisine jälleennäkemisineen. Vielä on viides Prydain-kirja jäljellä, Suurkuningas. Lukukokemuksesta odotan haikeaa...

    * * * ½

    PS. Motiivini ja kiinnostukseni näiden kirjojen lukemiseen on koko ajan ollut se, kuinka Hiidenpata-animaation tarina jatkuu. Tässä kohtaa huomaan jo aika paljon erkaantuneeni lukumielikuvissani piirrettyjen maisemien kuvittamisessa mielessäni. Vaan tapahtumat näkyvät silmissäni lähinnä "oikean elävän maailman" kuvin. Se ei toki vähennä tarinan kiinnostavuutta, eikä alkuperäistä lukuinspiraationi syytä – näinhän se tarina joka tapauksessa jatkuu.

    En koskaan tosin näe lukemaani kovinkaan selkeästi kuvitettuna – toisin kuin olen kuullut ja huomannut monien lukijoiden saavan selkeät näyt lukemalleen. Minulle se on aina ollut tietyllä tapaa utuista ja varsinkin henkilöhahmojen ulkonäön kuvitteleminen on minulle erityisen haastavaa; oli hahmon ulkomuotoa ja kasvonpiirteitä kuvailtu sitten miten hyvin ja tarkkaan tahansa. Olen eri tavalla visuaalinen ihminen ja itsekin kuvittaja.

    Tämä "lukemansa näkeminen" on mielenkiintoinen aihe, josta harvoin on tullut kenenkään kanssa keskusteltua. Saa tästäkin aiheesta laittaa kommenttia tulemaan.

    Myös Taran Wanderer -kirja julkaistiin englanniksi pokkarina Disney-kannella elokuvan oheismateriaalin vanavedessä.


    Kirjoita kommentti



    <- Aiempia blogi-postauksia
    -> Uudempia blogi-postauksia






    Tästä voit jättää kommentin johonkin videoarvioon (tai yleisesti tähän blogiin).
    Voit myös halutessasi muokata vanhaa kommenttiasi (tai poistaa sen) tätä kautta ilmoittamalla.

    Nimi: (pakollinen)
    Sähköposti: (pakollinen)  Huom. sähköpostisi ei tule näkyville.

    Älä kirjoita tähän mitään:

    Kotisivu:
    Otsikko / postaus jota kommentoit:
    Kirjoita kommenttisi: