B logi sisältää videoarvioita ja muisteluja kokoelman 1980-luvun ja 90-luvun alun retro-videokaseteista. Mm. scifi, fantasia, piirretyt, anime, kaiju/monsterielokuvat, kauhu/jännitys, arthouse ja draama ovat genreinä edustettuina. Arvosteluasteikko on yhdestä viiteen tähteä. Blogissa käsitellään pääasiassa Suomi ex-vuokrakasetteja. Mukana on välillä myös sellaisia ulkomaisia (kuten Ruotsi-kasetteja) joita ei kokoelmista vielä Suomi-versiona löydy tai jos niitä ei ole ollenkaan Suomessa julkaistu. Myös joitakin videoita harvinaisista 80-luvun TV-nauhoituksista on käsiteltynä, sekä erikoisuutena Nintendon vuokravideopelejä. Toiveitakin saa esittää.

Spoilereita saattaa välillä esiintyä, vaikka pyrin olemaan melko ylimalkainen juonikuvioita käsitellessäni. Lukeminen kuitenkin omalla vastuulla ellet ole jo kyseistä elokuvaa nähnyt.

Jos haluat jättää kommentin johonkin videoarvioon (tai yleisesti tähän blogiin), voit tehdä sen täältä sivun alaosasta (voit lähettää myös sähköpostia).



<- Aiempia blogi-postauksia
-> Uudempia blogi-postauksia



6.7.2015



TÄHTIEN SOTA (R-Video / CBS-FOX Video / Polar Bonnier Video, 1983). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: Star Wars (1977 / 1981-versio).
Ohjaus: George Lucas.    Valmistusmaa: Yhdysvallat.
Genre: scifi/fantasia/seikkailu/toiminta.    Kesto: 1t 56min.    Kuvasuhde: 4:3 (alkuperäinen olisi 2.35:1).
Puhuttu englanniksi, suomenkielinen tekstitys.    K-12.    Videokoodi: 1130-58.


Takakannen teksti: "Kauan, kauan sitten eräällä galaksilla kaukana avaruudessa......
    Princessa Leia joutuu pahojen keisarillisten joukkojen vangiksi. Joukkio varastaa keisarikunnan kauheimman aseen, "Kuolemantähden," piirustukset. Ainoat, jotka onnistuvat pakenemaan hyökkäystä ovat robotit R2D2 ja C-3PO. Eräällä toisella planeetalla robotit tapaavat Luke Skywalkerin ja vanhan keisarillisen ritarin Ben Kenobin. Kenobi opettaa Lukelle, kuinka Voimaa voidaan käyttää Hyvän puolustamiseen, ja yhdessä he aloittavat taistelun Pahaa Voimaa vastaan. Fantastinen avaruusseikkailu, joka tapahtuu kaukana mielikuvituksen rajojen takana. Eräs elokuvan suurimmista menestyksistä, jonka jatko-osat tekevät jatkuvasti uusia katsojaennätyksiä."

Alkuperäiset Tähtien sota -elokuvat (episodit IV–VI) kuuluvat minulle kesäaikaan siinä missä aurinko ja mansikat. Tämä juontuu varmastikin siitä kun näin leffat ensi kertaa 90-luvun puolivälin paikkeilla YLE TV2:n kesäiltaesityksinä ja nauhoitin niitä videokaseteillekin. Nämä televisioesitykset tulivat siitä (surullisen)kuuluisiksi, että tekstityksissä puhuttiin Star Wars -universumin myyttisestä Mahdista, tutummaksi tulleen Voima-käännöksen sijaan. No, itse en ole tiukka puritisti joten miksei Mahti käy siinä missä Voimakin, vaikka se nykytottumuksen takia oudolta kalskahtaakin (tottumus on toinen luonto – puhutaanhan aina Aku Ankan veljenpojista, vaikka he "oikeasti" ovatkin sisarenpoikia).

Tässä R-Videon (myöhemmin nimellä Showtime) julkaiseman 80-luvun vuokrakasetinkin käännöksissä on mielenkiintoisia kohtia. Tässä joitakin poimintoja:



Män? Hii-Män??

No, se vanhoille tekstityksille vitsailemisesta. Muistan kiinnittäneeni Tähtien sota -vuokrakasetteihin ensimmäistä kertaa huomiota varmaankin 90-luvun loppupuolella vieraillessani Lohjalla videovuokraamossa. Kun rupesin kerämään piirrettyjen lisäksi scifi-aiheisia ym. vuokrakasetteja 2000-luvun puolella laajemmin, etsin tätä videota pitkään ja se onkin oletettavasti vaikeimmin löydettävä Star Wars -aiheisista vuokraelokuvista ja -piirretyistä (tosin jostain kummallisesta syystä kokoelmistani uupui vielä pidempään Esselten Ewoks: taistelu Endorista). Mm. vanhan R-kioskin videokatalogin mukaan tästä on ollut Beta-julkaisukin (luettelossa koodilla 694302).

Alkuperäisessä vuoden 1977 elokuvateatterijulkaisussa ei lukenut alkuteksteissä "Episode IV: A New Hope" vaan se lisättiin vuoden 1981 uusintakierrokseen. Jatko-osiahan ei edes alunperin ollut suunnitteilla vaan ne seurasivat Star Wars:in suuren menestyksen myötä. George Lucas tunnetusti vaihtoi tiuhaan mielipidettään siitä kuinka monta osaa sarjassa tulisi olemaan; trilogia paisui kuuteen osaan ja yhdeksästäkin oli jossain vaiheessa mainintaa. Lucasin käsissä sarja jäi kuuteen osaan. Esi-trilogia ilmestyi 1999–2005. Niiden paikoin jo ylitse vuotava digitalistinen hurmio täydellisesti kiiltävine metalli- ja muovipintoineen jätti monille toivomisen varaa mm. juonenkehityksen, näyttelijätyöskentelyn ja elokuvan yleisen sisällön kannalta. Kaikella reiluudella on niissä viihdyttävätkin ja toimivat hetkensä. Disney-yhtiö osti LucasFilmin vuonna 2012 George Lucasin päätettyä jäädä eläkkeelle. Tämän jälkeen ilmoitettiin, että tulossa on seuraavaksi kolme uutta Star Wars -elokuvaa. Ensimmäinen niistä, Star Wars Episode VII: The Force Awakens tulee teattereihin tänä vuonna 18. joulukuuta 2015.

Sitä odotellessa, tämä vuokrakasetti pitää sisällään vuoden 1981 teatteriversion "Episode IV"-alkuteksteineen. Videon kuvanlaatu oli yllättävän hyvä näin vanhalle kasetille ja hienokuntoinen yksilö muutenkin kyseessä. Vaikuttaa, että ei ole paljoa vuokrattavana liikkunut. On mukava nähdä alkuperäinen versio ilman digitaalisia lisäyksiä ja muunteluita, koska pitkään oli hankala näitä alkuperäisiä ylipäänsä nähdä ja yleensä esim. telkkarissa esitetään vain vuoden 1997 Special Edition -versioita. Molemmille eri versioille on kyllä paikkansa ja niistä voi valita mieleisensä. Sen sijaan Special Editionin jälkeiset 2000-luvun lukuisat DVD ja Blu-ray-variantit "pienine" muutoksineen (kuten Hayden Christensen Jedin paluussa) alkavat olla jo melkoisen torta på torta...

Mutta esimerkiksi Mos Eislyn "jättisaurukset" ovat mielenkiintoisia ja mieluisia Special Editionin lisäyksiä, muine mielikuvitusmenninkäisineen. Ja laajojen kaupunkikuvien näkeminen avartaa, vaikka ne digiksi erottaisikin. Jabbakin esiintyy Special Editionissa, CGI:nä (tietokonegrafiikkana) tosin. Kyseinen kohtaus piti olla jo alkuperäisessä, mutta efektiä ei pidetty riittävän laadukkaana vielä tuon ajan tekniikalla. Minulla ei ole mitään tämän kaltaisia lisättyjä kohtauksia vastaan. Useimmiten ne vain syventävät elokuvan maailmaa. Kohtauksia on
muutenkin usein poistettu vain elokuvien teatteriesitysten kestojen rajoittamista ajatellen. (Erityisesti suosikkiohjaajieni poistetut Mos Eisleyn aavikkokaupunkikuvaa
Special Edition versiosta.
kohtaukset muutenkin kiinnostavat minua suuresti – mainittakoon esim. Solariksen (1972) Criterionin DVD:ltä löytyvät poistot, jotka ovat kovaa kamaa.)

Tuon pimityksen – kielletyn hedelmän – takia alkuperäiset versiot ovat varmaan monia muitakin erityisesti kutkuttaneet. Sekä nostalgia-hippusten lisäksi, jos vaikkapa alkuperäisten aikaan on ollut jo Voimissaan ja sattunut ne tenavana elokuvateatterissa taikka telkkarissa ensi kertaa näkemään. Tietenkin kyse on ylipäänsä taiteesta ja sen vaalimisesta; elokuvahistoriallinen aspekti on tärkeä syy alkuperäisten versioiden puolesta liputtamiseen. Onneksi nykyisin voi halutessaan helpommin valita näistä minkä version vain katsottavakseen. Pitkän aikaa tietyt hankalasti hommattavat Laserdisc-versiot olivat audiovisuaaliselta laadultaan parhaat kotivideojulkaisut alkuperäisestä Tähtien sota trilogiasta.

Pärähtävä klassinen tunnusmusiikki ja avaruuteen rullaavat alkutekstit. Darth Vaderin hengitys (äänenä James Earl Jones). Salakuljettaja Han Solon (Harrison Ford) sarkastisuus. Luke Skywalkerin (Mark Hamill) nuoruuden innokkuus. Chewbaccan (Peter Mayhew) murahdukset. Herramisdroidi C-3PO:n (Anthony Daniels) hössötys ja herramiesmäisyydet. R2-D2:n (Kenny Baker) piipitykset ja kirkaisut. Obi-Wan Kenobi (Sir Alec Guinness) jedioppeineen. Imperiumin teema (säveltäjä John Williams). Kuolontähti, valomiekat, Millennium Falcon, Mos Eisleyn baarikohtaus rallatteluineen... Itse elokuva tapahtumineen ja prinsessa Leian (Carrie Fisher) rinkelihiusmuoti lienevät monille tutumpia kuin aamupuuro, joten keskityin tässä höpisemään näistä eri versioinneista. Mitäpä uutta elokuvasta voisi juuri mainita.

Tekniseltä kannalta Tähtien sota jatkoi 2001: Avaruusseikkailun (1968) viitoittamalla tiellä ja erikoisefektit olivat ennennäkemättömiä. Industrial Light and Magic, nykyään yksi maailman suurimmista tehostefirmoista, sai Star Wars:in myötä alkunsa. DVD-julkaisuista löytyy todella kattava monituntinen dokumentti trilogian tekovaiheista. Jos taas olet kovin nuori (tai esim. tynnyrissä kasvanut) eikä sarja jostain syystä ole tuttu, niin suosittelen elokuvat (episodit IV–VI) katsomaan. Ehkäpä vaikka aloittaen niistä analogisista alkuperäisversioista.

Ensimmäinen osa jälleen kerran nähtynä. Mutta parasta on vasta tulossa (Episodit V ja VI...).

****

MUUTA:
  • Alussa mainos videolle Paluu apinoiden planeetalle, lopussa Capricorn Yksi ja Patton.
  • Ohessa Katso!-lehden Videoklubin Tähtien sota -videokansi numero 69 (kiitos kuvasta Antti L.:lle).
  • Kiitokset netistä jo hävinneelle Tähtiritarit-sivustolle ideasta videon humoristisiin suomennoskuviin. (Nämä kuvakaappaukset olivat omasta kappaleesta.)

    PS. Lopuksi mainittakoon, että odotan tulevaa seitsemättä Tähtien sotaa suhteellisen innokkaasti pääasiassa muutamastakin syystä. Vaikka ainakaan julisteessa ja trailereissa nykyajalle tyypilliseen raivostuttavaan tapaan ei tuota jaksojärjestykseen viittavaa selkeyttävää numeraalia mainittakaan. [Miksi on niin "coolia" tai muuten trendikästä ollut jo pitkään elokuvien jaksonumeroiden hävittäminen. Lisää vain sekavuutta ja hämmennystä järjestyksen suhteen. Esimerkkejähän riittää. Rocky Balboa (2006) olisi "Rocky VI". John Rambo (2008) – sehän on "Rambo IV". Star Trek (2009) – no, tätä en numeroisikaan aiempien elokuvien jatkumoon enkä muutenkaan kovin välitä Ja kesti aikansa, että opin Harry Potter -elokuvien järjestyksen, joskaan en vieläkään ole ihan varma kaikista.]

    Mutta harhauduin aiheesta. Eli pitkästä aikaa jonkinlainen suuri elokuvatapahtuma on odotettavissa, sillä:
    1) Ensinnäkin mukana on alkuperäisiä päänäyttelijöitä kuten Harrison Ford, Mark Hamill, Carrie Fisher, Peter Mayhew. Kuinka usein tällaista populaarikulttuurista historian havinaa ja jälleennäkemistä vuosikymmenten takaa tapahtuu?
    2) Elokuvaa on kuvattu paljon käsitöin eli pienoismallein ja käytännön efektein kuten alkuperäistä trilogiaa. Yllättäen elokuva kuvataan myös digitaalisuuden sijaan perinteiseen analogiseen tapaan 35 millimetrin filmille.
    3) Keväällä julkaistussa teaserissä oli jonkinlaista vanhan alkuperäistrilogian tunnelmaa aistittavissa.
    Erityisesti lopun "Chewie, we're home" aiheutti melkoiset nostalgiasävärit.
    4) John Williams säveltää jälleen musiikin.

    3 KOMMENTTIA:

    Zilverfang12.12.2015 klo 22:57
    Ensi keskiviikkona, 16.12, se tapahtuu - Episodi VII saapuu Suomen ensi-iltaan. Johan tätä on odotettu siitä asti kun Disney vuonna 2012 varmisti jatko-osien julkaisun.

    Varauduin tulevaan jatko-osaan katsomalla läpi koko tähän astisen "heksalogian". Pohdin kauan, missä järjestyksessä ja mitkä versiot kahdesta aiemmasta trilogiasta katsoisin, mutta päädyin sitten ostamaan tätä tarkoitusta varten kaupasta koko sarjan käsittävän Blu-ray-julkaisun kommenttiraitoineen - eli siis uusimmat saatavilla olevat versiot. Hyllystä löytyy myös pari erilaista VHS-boksia, mutta tarinajatkumon kannalta ajattelin, että näissä muokatuissa versioissa toimii varmasti parhaiten elokuvien juonellinen yhdistäminen - kahden peräkkäisen elokuvan välillä kun voi olla aikaa vuosikausia.

    En myöskään katsonut elokuvia ilmestymis- enkä edes kronologisessa järjestyksessä, vaan päädyin järjestykseen, josta luin kehuja internetissä; IV, V, I, II, III, VI. Eli toisin sanoen aloitetaan ilmestymisjärjestyksessä, siirrytään tarkastelemaan tapahtumien taustoja ja päätetään katsominen ennen seuraavan osan tapahtumia. Tämä ei ehkä toiminut omalla kohdallani ilhan odotetusti, koska kolmosen jälkeen olisin halunnut katsoa nelosen uudestaan.

    Kun vuosia sitten katsoin esitrilogian ensimmäistä kertaa, en oikein päässyt sen juoneen käsiksi kaikelta CGI-mätöltä ja muulta toiminnalta. Nyt kiinnitin enemmän huomiota juoneen, ja mikä mestariteos sieltä tietokonetehosteiden alta paljastuikaan! Juonenkäänteen ovat nerokkaita ja kaikki loksahtaa loppua kohden täydellisesti paikalleen alkuperäistä trilogiaa ajatellen.

    En malta odottaa ensi keskiviikkoa. En ole odottanut minkään elokuvan näkemistä tällaisella innolla.

    Jukka Eronen17.12.2015 klo 12:46
    Kiitos mainiosta kommentista. Tullut sivusilmällä katsottua FOX-kanavan esityksiä osista I-VI. Minulla on sama juttu, että en ole tuohon prequelien juoneen oikein päässyt käsiksi; varmaan vielä kertaakaan. Poliittiset höpinät eivät oikein kutkuta omia mielenkiintokeskuksia. Mutta ne ovat ihan viihdyttäviä pläjäyksiä ja osin pettymyksestä johtuen (eivät pärjää alkuperäiselle trilogialle) varmaan vähän liikaakin parjattuja. Jar Jar Binks voi olla rasittava, mutta yhden hahmon parjaamisen varaan rakennettu kritiikkikin on vähän yksipuolista. Ekan episodin Pod Racer -kohtauksesta pidän. Esi-trilogian kuvissa on valtava määrä liikettä, mikä myös välillä saattaa hämmentää. Ja epä-fyysinen pomputtelu ja poukkoilu on vähän liikaa itselleni paikoin, kuten episodissa II tehtaassa jättiterien väistely. (Vastaavia övereimpiä esimerkkejä tällaisista action-kohtauksista on myös Hobitti: Smaugin autioittama maa -leffan hassattu tynnyrikohtaus. Ja Pako L.A.:sta alun hai-kohtaus on varsin käsittämätön :) - lue Pako New Yorkista postaus.)

    Joka tapauksessa osat V ja VI ovat omat suosikkini. Pitää tosiaan katsoa tuo osa VI ennen seiska-osan teatteriesitykseen menemistä.

    Tuli tuosta mieleen, kun mietin elokuvia joiden ensi-iltaa itse olen odottanut eniten niin nousi päällimmäisenä mieleen Eyes Wide Shut, Taru sormusten herrasta trilogia ja Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta. Tron Legacy kiinnosti myös, mutta se ei toki olisi voinut lähtökohtaisestikaan yltää alkuperäisen pioneerimaisen 1980-luvun alun tietokonegrafiikan ja monimutkaisen valotuskäsityön yhteistyönä tehtyyn analogiseen charmiin. Myyntivideopuolella eniten odottamani videoensi-ilta on ollut ehdottamasti Hiidenpata. Sitä sai tovin vartoa (noin 13 vuotta).

    PS. Tähtien sodan seitsemännen osan ensi-illan kunniaksi skannasin muuten postauksessa käsitellyn VHS:n videokannen ja yltä kuvaa klikkaamaalla löytyy se nyt kokonaisena.

    Jukka Eronen17.12.2015 klo 13:20
    PPS. Star Wars VHS family reunion... Sarjan 80-luvun Suomi-vuokravideojulkaisuja.




    Kirjoita kommentti



    6.6.2015



    TV-sarja:
    VAARALLINEN TEHTÄVÄ
    (esitetty MTV-kanavalla 1990–92). VHS-nauhoite televisiolähetyksistä
    Englanninkielinen nimi: Mission: Impossible (1988-90).
    Tuotantoyhtiö: Paramount Network Television.    Valmistusmaa: Yhdysvallat.
    2 kautta, 35 jaksoa.    Jaksojen kesto: 46–49min.    Genre: seikkailu/jännitys/toiminta/vakoilu.


    "Tapahtumat sijoittuvat 15 vuotta alkuperäisen Vaarallinen tehtävä -sarjan viimeisen kauden jälkeen. Kun Jim Phelpsin seuraaja huippusalaisen Impossible Mission Force -järjestön johtajana salamurhataan, kutsutaan Phelps takaisiin eläkkeeltä ja häntä pyydetään muodostamaan uusi IMF-tiimi. Phelpsin tiimiin kuuluu naamioitumisekspertti ja näyttelijä Nicholas Black, voimamies Max Harte, teknologiaekspertti Grant Collier ja malli-agentti Casey Randall, sekä myöhemmin joukkoon liittyy näyttelijä Sharon Reed."

    Muistan elävästi kuinka pikkupoikana katselin kesäisen lämpimänä lauantai-iltana vanhempieni pienestä punaisesta 70-lukulaisesta ASA-mustavalkotelkkarista MTV:ltä Vaarallisen tehtävän kasari-version jännittävää ekan kauden jaksoa, jossa tiimin naispuolinen jäsen on pahassa pinteessä...

    Lapsuuteni lempisarjoja MacGyverin ja Willy Fogin (Matka maailman ympäri 80 päivässä) ohella oli Vaarallinen tehtävä -sarjan kasari & ysäri-versio – Jim Phelps & kumppanit uusintaversiossa 1960-luvun klassikosta. Mahdottoman kiperät tilanteet, IMF:n itsehajoavat tehtävänantovideolevyt, kuminaamiot, hologrammit, tietokoneet, laserien väistelyt katosta köydellä roikkumisineen ja kiipeilyineen... Tässä loistosarjassa oli kaikki mitä vain saattoi seikkailulliselta jännityssarjalta toivoa. Alkuvinjetti tulitikun sytytyksineen ja videokollaaseineen on tyylikäs. Sisältäen ehtaa kasarin lopun & ysärin alun teknofuturismia. Tämän version legendaarinen tunnusmusiikkikin on mielestäni paras versiointi aiheesta.

    Bruce Gellerin luoma TV-sarja alkoi alunperin 1960-luvulla ja sitä tehtiin silloin seitsemän tuontantokautta (1966-73) 171 jakson verran. Tätä uudelleen lämmittelyä tehtiin vain kaksi kautta 35 jakson verran ja se kuvattiin Australiassa. Ohjelma tilattiin korvaavaksi ohjelmaksi kun käsikirjoittajien lakko keskeytti televisiokauden 1988–89 tuotannon. Alkuperäisen suunnitelman mukaan sarjasta aiottiin tehdä vain uusi versio käyttäen vanhoja käsikirjoituksia ja roolittaa uudet näyttelijät vanhoihin hahmoihin. Päädyttiin kuitenkin luomaan uudet hahmot Jim Phelpsiä lukuunottamatta, jota näytteli jälleen Peter Graves. Phelps on tiimin johtaja tässä uudemmassa sarjassa, kuten hän oli enimmäkseen alkuperäisessäkin sarjassa. Muita uuden IMF-tiimin (Impossible Mission Force -vakoilujärjestö) päänäyttelijöitä olivat Thaao Penghlis (Nicholas Black), Tony Hamilton (Max Harte), Phil Morris (Grant Collier), Terry Markwell (Casey Randall) ja Jane Badler (Shannon Reed). Jokaisella tiimin jäsenellä on omat erikoistaitonsa, joita hyödynnetään mahdottamalta vaikuttavissa tehtävissä, joissa pyritään olemaan kelmejä nokkelampia ja saamaan heidät kiipeliin. Alun toimeksiantojen äänenä toimi molemmissa sarjoissa Bob Johnson. Useampi vanhaan käsikirjoituksen perustuva jakso kerettiin tekemään, mutta lakko päättyi onnekkaasti sen verran pikaisesti, että sarjaan alettiin kirjoittaa kokonaan uusia tarinoita.

    Sarja sisältääkin monia hienoja klassikkojaksoja. Omat suosikkini ovat taidevarkausepisodi Taiteen tähden, avaruusjakso Lähtölaskenta ja Egyptiin sijoittuva Sethin hiekat, joka oli sarjan viimeinen jakso. Sarjan ainoa tuplajakso on Kultainen käärme. Sen ensimmäinen osa jäikin muistaakseni melkoiseen cliffhangeriin.

    Uudet Tom Cruisen tähdittämät elokuvat perustuvat luonnollisesti näihin sarjoihin. TV-sarja on aina ollut enemmän mieleeni ja tuntunut "autenttisemmalta". Cruisen leffat ovat usein aika persoonatontakin perus-actionia. Elokuvia on myös muutettu toisinaan aivan eri suuntaan, enkä pitkäaikaisena fanina joitakin muutoksia voi sellaisenaan hyväksyä (kuten radikaaleimpana esimerkkinä ensimmäisen elokuvan Phelps-hahmon muutokset).

    Tätä 80-luvun sarjaa ei ole julkaistu videolla Suomessa, joten tähän postaukseen otin esille mummini videonauhoitukset. Jenkeissäkin sarja julkaistiin DVD:llä todella pitkän odotuksen jälkeen vasta 2011 (R1-aluekoodilla) ja R2-versio julkaistiin Briteissä 2012. Heti kun huomasin DVD:iden ilmestyneen, tilasin ne välittömästi. Osa etenkin ensimmäisen kauden jaksoista jäi aikoinaan näkemättä ja on ollutkin hauska katsoa viimein noita puuttuvia episodeja. Jännä palata tuttujen hahmojen ja skenaarioiden pariin, mutta silti ennen näkemättömiin seikkailuihin.

    "This disc will self-destruct in 5 seconds. Good luck, Jim."

    ****

    MUUTA:
  • Täältä löytyy TV-sarjan jaksojen listaus suomeksi.
  • 1988-sarjassa Phil Morris esitti Grant Collieria, jonka isä oli 60-luvun Vaarallisen tehtävän Barney Collier -hahmo, jota esitti Philin oikea isä Greg Morris. Jatkuvuutena Barney nähdään myös 80-luvun sarjassa.
  • Phil Morris nähtiin myös hupaisana lakimiehenä Seinfeld-komediasarjassa.
  • Jotkut taas saattavat muistaa Thaao Penghliksen myös saippuoista Kauniit ja rohkeat ja Päivien viemää.
  • Jane Badler nähtiin Dianan roolissa V-sarjan 1980-luvun sekä 2011-versiossa.
  • Sarjan syntyyn vaikuttaneen lakko-informaation lähteenä Wikipedia.
  • Jännärisarjaan perustuva videopeli Mission: Impossible julkaistiin Nintendolle vuokralla lokakuussa 1991.

    Kirjoita kommentti



    5.6.2015



    HE-MAN AND MASTERS OF THE UNIVERSE JA LOHIKÄÄRMEET
    (Select Video / Kirjalito Oy Ab, 1988). VHS (FIx)
    Englanninkielinen nimi: He-Man and Masters of the Universe (1983).
    Valmistusmaat: Yhdysvallat.
    Videokoodi 3617/20.
    Genre: animaatio/toiminta/seikkailu.    Kesto: 1t.    Kuvasuhde: 4:3.
    Puhuttu englanniksi, suomenkielinen tekstitys.


    Takakannen teksti: "Tältä kasetilta löytyvät seuraavat kolme seikkailua:
    SKELETOR JA AIKAPOMMI, HE-MAN JA LOHIKÄÄRMEET, ja PIENENNYSKONE.
    SKELETOR matkaa »aikatunnelin« läpi taaksepäin muinaiseen aikaan, ja hän suunnittelee valloittavansa ETERNIAN nerokkaalla aikapommilla. Rajun kamppailun jälkeen HE-MAN onnistuu estämään hänen hirvittävät suunnitelmansa.
    HE-MAN JA LOHIKÄÄRMEET. SKELETOR ja hänen pelottavat apurinsa lähettävät kokonaisen lohikäärmearmeejan ETERNIAAN. Miten HE-MAN onnistuu torjumaan tämän uhkaavan vaaran?
    PIENENNYSKONE. Nerokas, mutta seniili, tutkija esittelee »transmutaattorin« ETERNIAN kuninkaalliselle hoville. Tämän koneen säteet voivat pienentää mitä tahansa. Kun kostonhimoinen rangaistusvanki varastaa transmutaattorin, on HE-MANIN aika astua kuvaan mukaan..."

    Näin lapsena hieman He-Man-piirrettyjä. Erilaisilla ja erikoisilla figuuri-ukoillakin tuli aikoinaan leikittyä. Lelujen markkinointi olikin lähtökohta itse piirretyn tuottamiselle, kuten Transformers-videoarvostelussa mainittua. Filmation-yhtiön tuottamaa sarjaa tehtiin aika huimat 130 osaa ja yksi jouluspesiaali vuosina 1983–85. Suomessa sarjaa julkaistiin vuokra- ja myyntivideoilla. Select Video julkaisi kolme vuokrakasettia (1983, 1988 ja 1988) ja kaksi myyntivideota (1984 ja 1987). Egmont Film julkaisi He-Man & She-Ra jouluspesiaalin vuokralla nimellä He-Man voittamaton. Myyntivideoita julkaisi näistä kukin kolmin kappalein: Sesam Video, Castle Video ja nimetön "sateenkaari"-tyylisiä kansia käyttänyt julkaisija, joka lienee ollut kytköksissä Castleen ja Sesamiin.

    Tällä Select Videon vuoden 1988 He-Man ja Lohikäärmeet -vuokrakasetilla on kolme jaksoa: #8. Skeletor ja aikapommi, #9. He-Man ja Lohikäärmeet ja #10. Pienennyskone.

    Sarja toimii näin vanhemmitenkin. Vaikka animaatio on simppeliä ja sarjakin yksinkertainen, on siinä mukava menneen ajan tunnelma ja mukaansa tempaava 80-luvun nostalginen ote piirrostyyleineen ja äänimaailmoineen. Orko – He-Manin hattupäinen leijuva pikku apuri ja pelokkaasta tiikeristä Cringeristä urheaksi muuntuva taistelukissa ovat suosikkejani hahmoista. Pidän myös jaksoihin sisälletyistä opetuksista, jotka käydään loppukaneetissa läpi itse hahmojen kertomana. En näe niitä saarnaavina, vaan niissä ja muutoinkin sarjan teemoissa on paljon hyvää asiaa ja sanomaa jota nykyisiinkin lapsille suunnattuihin piirrettyihin soisi sisällytettävän – kaiken maailman turhan ja järjettömän mekastelun, poukkoilun, pintapuolisuuden ja loppumattoman mihinkään johtamattoman päättömän taistelun sijaan.

    ***½

    MUUTA:
  • Täältä löytyy He-Man TV-sarjan jaksoluettelo.
  • He-Man:ista tehtiin myös Dolph Lundgrenin tähdittämä live-elokuvaversiointi 1987.

    2 KOMMENTTIA:

    Joonas6.5.2015 klo 11:31
    Itsellänikin oli figuureja aikoinaan, mutta en paljon varsinaisia animaatioita nähnytkään. Ehkä juuri sen takia He-manin maailma on jäänyt jotenkin kutkuttamaan. Live filmatisointi tuli katottua suurella innolla. Kiitos mainiosta arvostelusta!

    Jukka Eronen6.5.2015 klo 13:53
    Kiitos kommentista! :)

    Kirjoita kommentti



    5.6.2015



    Nintendo Entertainment System:
    DUCKTALES (Capcom / Disney, 1989). Vuokravideopeli (Yapon – R-kioski)
    Valmistusmaat: Yhdysvallat / Japani.
    Videopelin tuotekoodi: NES-UK-EEC.
    Genre: tasohyppely.
    Peli englanninkielinen, kansipaperin tekstit suomeksi.


    Takakannen teksti: "Pyhä itaruus!!! Eikö kitsas ystävämme, Roope-Setä, koskaan väsy?
        Mutta eihän Roope koskaan väistä seikkailua, kun sellainen vain osuu kohdalle, vai mitä?
        Roope on suurimman seikkailunsa edessä. Hänen tulee löytää "Viisi kadonnutta aarretta" vallatakseen takaisin "Maailman rikkaimman ankan"-tittelin. Kysymys on siis tositoimista! Roope on ottanut mukaansa luotettavimmat ja (tietenkin) halvimmat apurinsa Tupun, Hupun ja Lupun. Yhdessä heidän tulee metsästää aarteet esille. Vaarallinen matka kulkee läpi Amazonien viidakoiden, Afrikan timanttikaivoksille ja lopulta aina kuuhun saakka!
        Onko Sinussa tarpeeksi "ankkaa" lähteä mukaan tälle matkalle. Tule mukaan Ankkalinnan hermokeskukseen ja varaudu elämäsi seikkailuun!
        1 pelaaja"


    VIDEOPELI-ERIKOISPOSTAUS: Blogin uudessa sarjassa blogaan klassisista Nintendon vuokravideopeleistä, joita oli vuokrattavana mm. R-kioskilta kultaisilla 80- ja 90-luvuilla. Ne julkaistiin saman kokoisissa koteloissa kuin VHS:t ja suomenkielisten kansipapereiden kera.

    Kuten edellisessä postauksessa mainittua, Ankronikka (DuckTales, 1987–90) TV-sarja oli lapsena ja nuorena kova juttu. Vuokavideokasetteina TV-sarjaa julkaistiin Suomessa 6 kappaletta 1980-luvulla. Sarjasta tehtiin pelejä ja Suomessakin julkaistiin 8-bittiselle Nintendolle DuckTales-videopeli myyntiin ja vuokraversiona. Minulla oli PC (IBM PS/1, 80286) enkä aikoinaan pelannut kuin hiukan videopelejä, mutta olisin varmasti pitänyt jo silloin joistakin niistäkin. Viime aikoina olen kiinnostunut Nintendon vuokrapeleistä, koska olen pitkään kerännyt sekä tietokonepelejä että vuokravideokasetteja ja tässä yhdistyy molemmat aihepiirit.

    Nintendon DuckTalesin juonena on Kulta-Into Piin esittämä kilpailuhaaste Roopelle siitä, kuka löytää viisi kätkettyä arretta ensin ja kenestä tulee täten maailman rikkain ankka. Kun pelimoduulikasettia on NES:ille totutusti hetken rampannut edes-taas laitteeseen ja puhallellut liittimiin, lähtee se lopulta päälle ja alkuruudussa soi TV-sarjasta tuttu iloinen sävelmä mainiosti 8-bittisesti tulkittuna. Pelissä voi valita viidestä kentästä: Afrikan kaivokset, Amazon, Transilvania, Himalaja ja kuu. Tämä on erittäin mukava ominaisuus, joka olisi tervetullut moniin muihinkin peleihin. Sillä peliin ei kyllästy yhtä helposti kun ei tarvitse joka kerta aloittaa samaa kenttää ja koko peliä alusta uudestaan kuten useimmissa tasoloikissa joutuu tekemään. Vaan jos johonkin tasoon jää vaikkapa jumiin niin voi kokeilla vaihteeksi toista. Tämä ei-lineaarinen pelitapa ja valintamahdollisuus on tuttu Capcomin muistakin peleistä kuten Mega Man:ista.

    Pelin persoonallinen pelillinen erikoisuus on Roope-sedän hyppykeppi, jonka avulla loikataan vihollisten päälle ja tasolta toiselle. Nintendon pelit ovat taitotasooni katsoen usein kohtuuttoman vaikeita. Olen elementissäni usein enemmän niiden keräilijän kuin pelaajan roolissa, vaikka vanhoja retrovideopelejä on totta kai hauska aina alkuperäisiltä laitteilta tahkota. Seikkailupelit ovat olleet aina tutumpia. Kehittymistä videopeleissäkin toki tapahtuu koko ajan mitä enemmän pelaa. Ne vaativat yleensä huikean nopeaa jopa vaistomaista reaktiota, tarkkuutta ja opettelemista. (Vaikka esim. Super Mariota tullut vuosien mittaan aina välillä pelailtua, käytännössä vasta-alkajana en päässyt siinäkään juuri koskaan alkua pidemmälle, mutta nyt "tosissani" pelatessa olen viimeisen kentän 8-4 loppupuolelle selviytynyt parhaimmillani.) Seikkailupeleissä taas voi yleensä rauhassa edetä ja tutkia paikkoja ja maisemia juonen ja ongelmanratkaisun ollessa keskiössä toiminnan sijaan. Joskin erityisesti Sierran peleissä kuolemanpelko on läsnä vaanimassa vähän siellä sun täällä (onneksi niistä löytyy pelitilanteen tallennusmahdollisuus).

    NES:in versiota tutumpi tietokonepeli minulle aikoinaan oli DuckTales: Quest for Gold (1990). Ja luulinkin ihan viime vuosille saakka, että Nintendon peli oli sama. Mutta ne ovatkin aivan eri pelejä, vaikka tietokonepelissäkin lähtökohtana on Roopen ja Kulta-Into Piin välinen taisto. Myös Quest for Gold:issa seikkaillaan ympäri maailman. Kohteisiin lennetään Heimo Huiman lentokonetta vinhasti ohjastaen ja perillä odottaa erilaisia minipelejä kuten viidakkotasoloikkia, luolastoseikkailuja, vuorella kiipeämistä ja harvinaisten eläinten valokuvaamista.

    DuckTales-peliä seurasi Nintendolla DuckTales 2 (1993). Sitä ei ollut vuokralla Suomessa, mutta Skandi-versiota oli myynnissä. Ensimmäisestä DuckTalesista julkaistiin WayForward Technologies:in remasteroima versio vuonna 2013 PC:lle, Xbox 360:lle, PlayStation 3:lle ja Wii U:lle modernein korkearesoluutiografiikoin. Hienoa, että vanhoja peliklassikkoja tuodaan ja päivitetään uusille sukupolville. Sitä kautta voivat vanhatkin pelit löytää uutta yleisöä. Itse olen eniten kahdeksan bitin ja pikselien ystävä.

    ***

    MUUTA:
  • Täältä löytyy Ankronikka TV-sarjan jakso-lista.

    PS. Fantasiaseikkailut 2.0 tietokonepelimuseo on avattu. Se on Suomen suurin seikkailupelien ja roolipelien tietokonepelimuseo (myös videopelejä löytyy; tässä Nintendon pelit listattuna). Sivustolla on myös blogi.

    PPS. DuckTalesissa on kuulemma vaihtoehtoinen "köyhyys"-loppu. Loppu aktivoituu, jos pelin läpäisee köyhänä kuin kirkonrotta. Vältä timantteja viimeiseen asti ja osta aarremiljoonilla energiatäydennykset juuri ennen viimeistä loppupomoa. (Kiitos tästä tiedosta Snowdance.)

    EDIT 1.8.2015: Kolmatta kappaletta hieman päivitetty.

    Kirjoita kommentti



    5.6.2015



    TUPUN, HUPUN JA LUPUN SEIKKAILUT (Walt Disney Home Video / Egmont Film, 1987). VHS (FIx)
    Englanninkielinen nimi: DuckTales (1987).
    Valmistusmaat: Yhdysvallat.
    Videokoodi: 643/20.
    Genre: piirretty/seikkailu.    Kesto: 1t 06min.    Kuvasuhde: 4:3 .
    Puhuttu englanniksi, suomenkielinen tekstitys.


    Takakannen tekstit: "LASTEN OMA ENSI-ILTA!
        KUMMITUSHOTELLI. Roope-setä on ostanut vanhan linnan ja aikoo muuttaa sen loistohotelliksi. Linnan vanha kummitus ei ole lainkaan tyytyväinen vieraat on peloteltava pois.
        TERÄSANKKA. Sulo Sählä saa haltuunsa avaruusroistoille kuuluvan taikakristallin, joka antaa hänelle supervoimat...
        SANKARI VUOKRATTAVANA. Roope antaa potkut lentäjälleen Heimo Huimalle..."

    Ankronikka (DuckTales, 1987–90) TV-sarja oli lapsena ja nuorena iso juttu. Sitä tehtiin sata jaksoa ja yksi elokuva. Ankronikassa nähtiin Disneyn ankkasankarit pääosassa ja toisinaan enemmän tai vähemmän Carl Barksin tarinoista sarjaan sovitetuissa ympyröissä. Roope-setä, Tupu, Hupu ja Lupu ovat seikkailujen keskiössä. Harmittavasti Aku Ankka esiintyy sarjassa vain vierailevana tähtenä eli osassa Kultaisten aurinkojen aarre -pilottijaksoista 1-5 sekä jaksoissa 12, 22, 28, 40, 50 ja 65. Muita sarjassa esiintyviä tuttuja hahmoja ovat mm. Pelle Peloton, Hannu Hanhi, Milla Magia, Kulta-Into Pii, Karhukoplan pojat sekä Taavi Ankkakin vilahtaa jaksossa Kultainen talja. Kokonaan uusina hahmoina esitellään mm. Heimo Huima, Sulo Sählä, Tepa, rouva Taateli ja luolamies Baba.

    Piirretty tuli Kolmoskanavalta 90-luvun alussa alkuperäiskielisenä. Meillä se näkyi tuohon aikaan tuulen suunnasta tai jotenkin muuten säästä riippuen joko analogihäiriöisen lumisateisena (jopa mustavalkoisena) tai jonkin verran paremmalla kuvalla. Jännittää aina sai näkyykö jakso sillä kertaa.

    Sarjan jaksoista itselle on erityisesti jäänyt mieleen mm. Barksin sarjakuvien animaatiosovitukset, aikamatkustus-jaksot, Kultainen hanhi -tuplajakso jossa koko maailma muuttuu kullaksi sekä tämän vuokrakasetin ensimmäinen jakso Kummitushotelli. Se perustuu Barksin sarjakuvaan Vanhan linnan salaisuus (1947), joka on minusta ehkäpä kaikkien aikojen paras Barksin sarjakuva, ja yksi parhaista sarjakuvista koskaan. Jo tästä lähtökohdasta ei ole yllätys, että hotelli-piirretty on kasetin paras tarina, joskin Barksin sarjakuva täysin ylivoimainen onkin. Ankronikka-versiota on yksinkertaistettu ja suoraviivaistettu. Ja sarjan yleisiä puutteitahan on se, että Aku Ankka ei tässäkään animaatiossa esiinny. Monia muitakin hahmoja on vaihdettu ja juonta muutettu. Tämä jakso on julkaistu Suomessa myös myyntivideolla 90-luvulla nimellä Hotelli OutoAnkka suomeksi dubattuna (ilmeisesti myyntivideolla on samat kuin tämän vuokrakasetin kaksi ensimmäistä jaksoa).

    Seuraavassa Teräsankka-jaksossa kahden kalamaisen ekstraterrestriaalin avaruudessa ajelemasta UFO:sta heitetään sudenpentujen leirille kuoppaan munkin muotoinen kristalli. Hömelö ja epäonninen Sulo löytää kristallin ja hankkii täten itselleen vahingossa supervoimat. Nyt sudenpentujen haastavat tehtävät luonnistuvatkin kuin itsestään ja kunniamerkkejä satelee. Tarinan opetuksessa kuitenkin rehellisyys ja omana itsenä oleminen voittaa.

    Kasetin päättää Heimo Huima pääosassa episodissa Sankari vuokrattavana.

    Seikkailulliset ja ympäri maailmaakin sijoittuvat Ankronikka-jaksot ovat sarjan parhaimmistoa, joten niitä täytyy bongailla toisilta kaseteilta. Vuokavideokasetteina Ankronikka TV-sarjaa julkaistiin Suomessa 6 kappaletta 1980-luvulla. Tämä on sarjan ensimmäinen kasetti.

    ***½

    MUUTA:
  • Täältä löytyy Ankronikka-sarjan jakso-lista.
  • Ankronikka-jaksoista Carl Barksin sarjakuviin perustui, tai sisälsi niistä otteita, ainakin seuraavat jaksot (suluissa Barksin sarjakuvan nimi):         
    18. The Status Seeker
    24. Down And Out In Duckburg
    29. Catch as Cash Can (3): Aqua Ducks
    33. The Golden Fleecing
    38. Once Upon a Dime
    42. Microducks from Outer Space
    43. Robot Robbers
    45. The Lost Crown of Genghis Khan
    52. The Curse of Castle McDuck
    54. Earthquack
    56. Scrooge's Pet
    58. Back to the Klondike
    63. Hotel Strangeduck
    81. Super Ducktales, Part 1: Liquid Assets  
    89. Unbreakable Bin
    96. The Land of Tra-La-La
    (Roope-setä ja juovikas rubiini)
    (Roope-setä joutuu maksamaan vanhan velan)
    (Atlantiksen arvoitus)
    (Kultainen talja)
    (koottu Barksin eri tarinoista)
    (Mikroankat avaruudesta)
    (Pilviä hipovat miehet)
    (Tsingis-kaanin kadonnut kruunu)
    (Vaskervillen koira)
    (Maanalainen maailma)
    (Sopulivuosi)
    (Takaisin Klondikeen)
    (Vanhan Linnan salaisuus)
    (Ovela Roope-setä)
    (Ikilasi / Roope-setä lasittaa rahasäiliönsä)
    (Onnellinen laakso)

  • Kirjoita kommentti



    1.6.2015



    007 – KUURAKETTI (Warner Home Video, 1980-luvun vuokrakasetti). VHS (FIx)
    Englanninkielinen nimi: Moonraker (1979).
    Ohjaus: Lewis Gilbert.    Valmistusmaat: Englanti / Ranska.
    Genre: seikkailu/toiminta/scifi/vakoilujännäri.    Kesto: 2t 06min.    Kuvasuhde: 1.33:1 (alkuperäinen olisi 2.35:1).
    Puhuttu englanniksi, suomenkielinen tekstitys.    K-16.    WEV 99200.


    Takakannen teksti: "Elokuvan tapahtumapaikkana on ulkoavaruus. Roger Moore esittää komentaja James Bondia. Suuruudenhullu monimiljonääri perustaa avaruusaseman tuhotakseen kaiken...
        Kuuraketti on kaksi tuntia täyttä viihdettä."

    Pitkästä, pitkästä aikaa tuli katsottua klassinen James Bond -elokuva. Lapsuudessahan 007-leffat olivat vakiokauraa. Kuuraketissa (1979) Bond-genre laajenee tieteiselokuvan piiriin. Tämä oli aikansa Tähtien sodan (1977) huippumenestyksen vaikutusta, joka innoitti laajemminkin avaruuselokuvien buumin. Kuuraketissa on myös suoria musiikillisia viittauksia tieteiselokuviin 2001: Avaruusseikkailu (1968) ja Kolmannen asteen yhteys (1977).

    Tämä kyseinen vuokrakasetti on uusintajulkaisu 1980-luvulta. Ensimmäisessä vuoden 1982 julkaisussa on vanhempi soikiomainen Warnerin logo kannessa.

    Roger Mooren esittämä James Bond seikkailee tässä 11. Bond-filmissä ympäri maailman Kaliforniasta Venetsiaan, Brasiliaan ja aina avaruuteen asti. Tämän kertaisen naispääosan – Holly Goodhead – esittäjä on Lois Chiles (hänestä tulee muuten mieleen Priscilla Presley). Bondin legendaarinen vihulainen Rautahammas (Richard Kiel) ilmaantuu pitelemättömästi milloin mistäkin aina uudelleen. Hänen kyltymätön vimmansa jaksaa huvittaa.

    Viihdyttävimpiä Bond-elokuvia, jossa riittää vauhtia, käänteitä ja vaarallisia tilanteita, huumoria unohtamatta.

    ***

    Kirjoita kommentti



    19.5.2015



    KING KONG (Gerit Oy, 1980-luvun vuokrakasetti). VHS (FIx)
    Englanninkielinen nimi: King Kong (1933).
    Ohjaus: Merian C. Cooper ja Ernest B. Schoedsack.    Valmistusmaa: Yhdysvallat.
    Genre: jättihirviö/fantasia/seikkailu/kauhu.    Kesto: 1t 40min (videolaitteessa kestoksi tuli 1t 33min).
    Kuvasuhde: 1.33:1 (säilyttää lähes alkuperäisen 1.37:1).
    Puhuttu englanniksi, suomenkielinen tekstitys.
    Käännös: Pia Tanttu/Matik Oy    K-16.    Ei videokoodia.


    Takakannen teksti: "Alkuperäinen ja leikkaamaton versio, jonka upea toteutus, tunnelma ja erikoistehosteet ovat yhä taianomaisen lumoavia.
        "Kaunotar ja hirviö" -teeman klassinen, surumielinen romantiikka on King Konqissa aivan omaa luokkaansa. Hirviön latautunut rakkaudentunnustus kuvankauniille Fay Wraylle putouksilla, teatterikohtauksen käsin kosketeltava raivo ja pakokauhu sekä kaiken loppu Empire State Buildingin katolla ovat eräitä koko elokuvahistorian tenhoavimmista hetkistä.
        Alkuperäinen King Kong on elokuva, joka tarjoaa raikkaan tuulahduksen Hollywoodin kulta-ajoilta. Aidosti, rohkeasti ja tunteella."

    Jättiläisapina King Kong ja siitä kertova elokuva ei paljoa esittelyjä kaipaa – Hollywoodin kulta-ajan klassikko, jättihirviö-genren pioneeri. Joskin "hirviö"-sanaan voikin erityisesti tässä elokuvassa suhtautua varauksellakin. King Kongilla kun on kuitenkin sydän paikallaan.

    Muita varhaisempia jättihirviöitä sisältäviä mykkäfilmejä olivat mm. Bagdadin varas (1924) ja The Lost World (1925). Äänielokuva King Kong ilmestyi vuonna 1933 ja sen vähemmän tunnettu jatko-osa King Kongin poika (The Son of Kong, 1933) ilmestyi samana vuonna 9 kuukautta myöhemmin (kuinka sopivasti laskettu aika sattuikaan). Japanissa King Kong innoitti Godzilla (1954) -elokuvan ja sitä seuranneiden lukemattomien jatko-osien buumin.

    King Kong populaarikulttuurin ikonina on vaikuttanut moneen tahoon ja siitä on tehty erilaisia variaatioita, parodioita ja pastisseja. Mm. Nintendon Donkey Kong -hahmokin on siitä inspiroitunut. Näin itseasiassa aikoinaan nuorena Simpsonien mainion Kauhujen talo III -jakson animaatioparodian "King Homer" ennen itse elokuvaa.

    King Kongin 1980-luvun Suomi-vuokrakasetin kansitaide perustuu alkuperäiseen elokuvateatterijulisteeseen. Tämä kyseinen taide on uudelleen piirretty ja maalattu versio. Ehkä alkuperäisen teatterijulisteen käyttöön kansikuvana ei ollut oikeuksia? Vai olisiko jokin tekninen seikka syynä siihen, että uusi versiointi tehtiin. Muitakin uudelleen piirrettyjä julisteita kyseisestä kuva-aiheesta löytyy.

    Jättiapinaelokuvan erikoisefektit ovat huimat eeppisine kohtauksineen ja stop-motion-taisteluineen. Massakohtaukset ja maisemat ovat vakuuttavia. Todellista kulta-ajan innoittunutta pioneerityötä, joskin tarina traaginen onkin.

    ****

    MUUTA:
  • Suomessa julkaistiin 1980-luvulla vuokravideoina King Kong -elokuvista tämä vuoden 1933 alkuperäisversio, vuoden 1976 uusintaversio, King-Kong kauhun saarella (1967) ja King Kong elää (1986).
  • Suomessa videokasetilla julkaisemattomia King Kong -elokuvia ovat siis The Son of Kong (1933) ja King Kong vs. Godzilla (1962) sekä kadonneet japanilaiset filmit King Kong (Wasei Kingu Kongu, 1933) ja King Kong Appears in Edo (Edo ni Arawareta Kingu Kongu, 1938).
  • The Son of Kong löytyy extrana King Kong – RKO Classics DVD:n Suomi-painoksesta.

  • Kirjoita kommentti



    10.5.2015



    Ruotsi-vuokravideokasetti:
    VÄRLDSBEROMDA BERÄTTELSER PRESENTERADE AV BENJAMIN SYRSAS

    (Walt Disney Home Video, 1985). VHS (SWEx)
    Englanninkielinen nimi: Jiminy Cricket's Fabulous Fables.
    Genre: piirretty.    Kesto: 1t 24min.    Videokoodi: 724/73.
    Englanninkielinen puhe, tekstitys ruotsiksi (kansi siis ilmoittaa tämän väärin).

    Takakannen teksti: "Innehåller bland annat Musse Pigg och jätten, Den fula ankungen, Råttfångaren från Hameln, Lille Hiawatha, Haren och sköldpaddan, och Gräshoppan och myrorna. Benjamin Syrsa presenterar en rad kända sagor och fabler i Walt Disneys fantastiska tecknade version."

    Kasetin sisältämät pätkikset: The Brave Little Tailor (1938 MH), The Ugly Duckling (1939 SS), Gulliver Mickey (1934 MH mustavalkoinen), The Pied Piper (1933 SS), Little Hiawatha (1937 SS), The Tortoise and the Hare (1935 SS), The Grasshopper and the Ants (1934 SS).

    Merkinnät: SS = Silly Symphonies | MH = Mikki Hiiri

    Samu Sirkka esittelee maailmankuuluja tarinoita Cartoon Classics -sarjan videokasetilla, jota ei todennäköisesti ole Suomessa julkaistu. Myös Walt-setä esiintyy elokuvan alussa.

    Kasetin aloittava Urhea pikku räätäli on tunnettu klassikkopätkis, jossa Mikki vangitsee jättiläisen. Seuraavana nähdään Hassunkuriset sinfoniat -jakso Ruma ankanpoikanen, joka luonnollisesti perustuu Hans Christian Andersenin satuun. Tämä on vuoden 1939 Oscar-palkittu värillinen versio (mustavalkoinen versio on vuodelta 1931). Oscar-palkituista Disney-pätkikstä julkaistiin muuten Suomessa 90-luvun myyntivideo Oscar-paraati: Disneyn palkitut klassikot, jonka kannessa Kolme pientä porsasta musisoivat. (Muualla Euroopassa, kuten Ranskassa ja Italiassa, tuo kasetti julkaistiin myös 80-luvun Cartoon Classics -sarjassa värikkään keltaisissa kansissa.)

    Mustavalkoinen Mikki gulliverina piirretty oli yksi Ruotsi-kasetin parhaista. Monia näistä harvinaisista mustavalko-Mikeistä ei julkaistu ennen kuin 2000-luvulla Walt Disney Treasures -sarjan Mickey Mouse in Black and White DVD:illä, joita on kaksi osaa.


    Gulliveria seuraa Pillipiipari. Kissani kiinnostui Hiawatha-pätkiksestä. Pikku Hiawatha (1937) muistuttaa muuten varsin paljon Aku Ankan loma (1940) -piirrettyä kanoteeraamisineen, vesiputouksineen ja karhun kohtaamisineen. (Akun lomaa ei siis tällä kasetilla ole. Suomessa jakso julkaistiin 80-luvun valkokantisella Disney festivaali II -vuokravideolla ja Walt Disney Treasures DVD:llä The Chronological Donald, Volume One. Helsinki-kanavallakin se aikoinaan nähtiin.)

    Lopuksi kasetilla nähdään Silly Symphonies -klassikot Kilpikonna ja jänis sekä Heinäsirkka ja muurahaiset.

    ***

    MUUTA:
  • Lopussa trailerit Ruotsi-videoihin: The Happiest Millionaire, Now You See Him Now You Don't, Disney Festival 1.

  • EDIT 2015-07-09: Tekstin loppua päivitetty.
    EDIT 2018-02-11: Hiawatha- ja Aku-kuvat lisätty.

    Kirjoita kommentti



    <- Aiempia blogi-postauksia
    -> Uudempia blogi-postauksia






    Tästä voit jättää kommentin johonkin videoarvioon (tai yleisesti tähän blogiin):

    Nimi: (pakollinen)
    Sähköposti: (pakollinen)  Huom. sähköpostisi ei tule näkyville.
    Kotisivu:
    Otsikko / postaus jota kommentoit:
    Kirjoita kommenttisi: