B logi sisältää elokuva-arvioita ja muisteluja kokoelman 1980-luvun ja 90-luvun alun retro-videokaseteista. Mm. scifi, fantasia, western, piirretyt, anime, kaiju/monsterielokuvat, post-apocalypse, kauhu, mysteeri, arthouse ja draama ovat genreinä edustettuina. Arvosteluasteikko on yhdestä viiteen tähteä. Blogissa käsitellään pääasiassa Suomi ex-vuokrakasetteja. Myös muita vanhoja ja harvinaisiakin sekä uusia kiinnostavia elokuvia ja sarjoja välillä käsitellään (mm. TV-nauhoituksia ja DVD:itä), sekä erikoisuutena Nintendon vuokravideopelejä. Toiveitakin saa esittää.

"Elokuvat ja videot kuvaavat elämää ja mielikuvitusta sen kaikissa muodoissa. Tässä blogissa elävät harmonisesti rinnakkain niin klassiset piirretyt kääpiöineen ja scifi-maailmat avaruusaluksineen, kuin taide-elokuvat ja hömppä, sekä pienen ihmisen filosofiat ja rakkaus luontoon, aina taisteleviin jättiläishirviöihin, jotka kulkevat käsi kädessä auringonlaskuun – ja lopputekstit katsotaan nekin autuaana." —JE

Spoilereita saattaa välillä esiintyä. Voit lähettää omiakin kommentteja tai muisteluja videoarvioista (tai yleisesti tästä blogista). Voit tehdä sen täältä sivun alaosasta (voit lähettää myös sähköpostia).



1.7.2017



BARBARELLA (Esselte Video - valkoinen sarja, 1983). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: Barbarella | Barbarella: Queen of the Galaxy (1968).
Ohjaus: Roger Vadim.    Valmistusmaat: Yhdysvallat.
Tuotantoyhtiöt: Marianne Productions, Dino de Laurentiis Cinematografica.
Genre: scifi/erotiikka/komedia.    Kesto: 2t 09min.
Kuvasuhde: 4:3 (alkuperäinen olisi 2.35:1).    K-16.    Videokoodi: 51209.
Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.


Takakannen teksti: "Varsin erilainen seikkailuelokuva Barbarella, jossa kuuluisa ranskalainen ohjaaja Roger Vadim on silloisen vaimonsa Jane Fondan ohjaajana, muistuttaa paljolti sarjakuvien ihmeelistä maailmaa. Siinä on sama tunnelma kuin ensimmäisissä amerikkalaisissa sarjakuvissa. Sitä leimaa sama rohkeus ja aitous, sama sekoitus mielikuvitusta, huumoria ja kauneutta kuin myös kauhua, julmuutta ja erotiikkaa, mikä kaikki teki ensimmäisistä sarjakuvalehdistä niin suosittuja. Barbarellan tapahtumat sijoittuvat planeetta Lythionille kauas tulevaisuuteen, vuoteen 40.000. Tälle taivaankappaleelle tarinan sankaritar pakotetaan tekemään pakkolasku matkalla halki avaruuden. Itse Barbarella on verrattavissa naispuoliseen James Bondiin, joka taistelee vääryytää, so. hirviöitä ja robotteja vastaan ja palkitsee estottomalla tavallaan ne komeat miehet, jotka ryntäävät hänen avukseen mitä merkillisimmissä seikkailuissa. Taistelee hän sitten tummien vartijoiden, ilkeän kuningattaren tai enkeleiden kanssa, aina hän menettää jonkun osan hyvin istuvasta, tiukasta avaruuspuvustaan."

No nyt on kerrankin uskallettu pistää kunnolla tulevaisuuteen sijoittuva vuosiluku tieteiselokuvassa! On vuosi 40 000. Vau. Tähän mennessä suurin vuosiluku scifi-elokuvassa johon olen törmännyt, on Dyyni (1984) joka sijoittuu vuoden 10 191 paikkeille. Vaikkapa Steven Spielbergin A.I. Artificial Intelligencessa (2001) vieraillaan päätapahtuma-ajan lisäksi vuoden 4 000 tienoilla.

Barbarella, tai Barbarella, planeettojen valtiatar, alkaa miellyttävästi hehkeän nimiosaa esittävän Jane Fondan riisuutuessa hiljakseen alastomaksi avaruuspuvustaan painottomassa tilassa peppu kameraa kohti, letkeän 60-luvun lopun risteilyorkesteripopin soidessa taustalla. Hauskasti animoidut alkutekstit lentävät ilmoille kypärästä ja puvun suojista hiusten hulmutessa.

Universumissa on ollut rauha satoja vuosia. Tau Ceti on kuitenkin arvaamaton avaruuden kolkka, jonne Barbarellan on määrä matkata. Maan tasavallan presidentti soittaa Barbarellalle aiheesta kuvapuhelun. "Rakkaus!" molemmat tervehtivät tavan mukaan. Barbarella toteaa pukevansa ensin yllensä, mutta presidentti keskeyttää äkkiä että ei tarvitse!

Minulla on heikko kohta vanhan scifin tunnelmalle. Varsinkin tällaiselle hauskalle ja eroottiselle scifille, jossa on samalla hienot tuotantoarvot lavasteineen. Kyllä tätä kasettia kotiin kiikuttaessa olisi teininä kämmenpohjat kostuneet. Luulin alkuun elokuvaa 70-luvun tuotteeksi, mutta olin varsin yllättynyt että se oli vieläkin varhaisempi, vuodelta 1968!

Näissä tietyn tyyppisissä lavastepainotteisissa 1960–70-lukujen tieteiselokuvissa on usein jotain naiivia, viatonta, hölmöä – ja ennen kaikkea ihastuttavaa. Barbarella on mainion omaperäinen eikä siitä osaa arvata mitä seuraavaksi tarinassa seuraa. Tätä arvaamattomuuden tunnetta varsinkin nykyelokuvissa todella paljon kaipaa. Hauskoista luovista lavasteista tulee tietynlainen vaihtuvan näytelmälavan vaikutelma.

Barbarella perustuu ranskalaisen Jean-Claude Forestin samannimiseen sarjakuviin vuosilta 1962–64.

Elokuvan mieltymyksen Fondan vartalossa viihtyvään ja viipyilevään kuvaukseen ymmärtää vielä paremmin kun saa tietää, että ohjaajana toimi hänen silloinen miehensä Roger Vadim. Tämähän on modernia klassisesta kuvataiteen historiasta kumpuavaa innoittunutta kerrontaa, jossa muusa on pääosassa ja taiteen keskiössä.

Barbarella on nautinnollinen ja riemustuttava pehmo-scifi-iloitteluhupailu.

Barbarella Videolehden 2/1986 kannessa, joskaan harhaan johtavasti sisällössä ei harmillisesti kyseisestä elokuvasta olekaan mitään. Myyvä kansikuvatyttö kylläkin, ja siksihän itsekin lehden päädyin ostamaan.

****

MUUTA:
  • Barbarella esitettiin viimeksi YLE Teemalla 10. kesäkuuta 2017.

  • Kirjoita kommentti





    1.7.2017



    LENTÄVIEN LAUTASTEN HYÖKKÄYS (YLE TV2 televisioesitys 1997)
    Englanninkielinen nimi: Earth vs. the Flying Saucers (1956).
    Ohjaus: Fred F. Sears.    Valmistusmaa: Yhdysvallat.    Tuotanto: Columbia Pictures, Clover Productions.
    Genre: scifi/sota/toiminta.    Kesto: 1t 20min.
    Kuvasuhde: 4:3 (alkuperäinen olisi 1.85:1).    K-15.
    Mustavalkoinen.    Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.


    Kuvaus: "Kun zombimaiset ulkoavaruuden olennot saapuvat Yhdysvaltain armeijan tukikohtaan etsiessään apua kuolevalle planeetalleen, he yrittävät lähestyä ystävällisellä kontaktilla. Mutta kun armeija tervehtiikin lautaslaivastoa tulivoimalla, on muukalaisten vastattava siihen."

    1950-luku oli paranoidisen scifin kulta-aikaa. Mustavalkoisen Lentävien lautasten hyökkäys (1956) -elokuvan perinteistäkin perinteikkäämpi (joka ehkä ajankohtanaan oli hieman tuoreempi) Maan valloitustarina lähtee käyntiin suhteellisen mukavan rivakasti, mikä on aina toivottavaa turhanpäiväisen jaarittelun tai henkilöhahmojen esittelyn sijaan.

    Toisaalta pientä eloa ja persoonaa jää myös kaipaamaan, sillä näyttelytyöskentelyä kuitenkin varjostaa monialainen innottomuus ja harmaus. Hahmoille ei luoda minkäänlaista persoonaa. Tuttuja jenkkiläisiä maamerkkejä nähdään, joista osa kokee karun kohtalon. Tästä muistuukin luonnollisesti ulkoavaruuden invaasio-lajityypin moderni perillinen Independence Day (1996). Parasta 50-lukulaisessa elokuvassa ovatkin hauskat erikoistehosteet, jotka ovat stop-motion tehostevelho Ray Harryhausenin käsialaa. Jäykkiä tönkkösuolattuja avaruusmiehiäkin riittää. Niiden avaruuspuvun alainen ulkonäkökään ei jää arvoituksesi, vaikka kohtaus lyhyt onkin, Maailmojen sodan (1953) vastaavan paljastuksen tapaan.

    Vertailua tosiaan on muutenkin vaikea välttää kolme vuotta aiemmin ilmestyneeseen invaasioelokuvien virstanpylvääseen, joka teki homman kaikin tavoin paremmin. Vaikka sekin oli omaan makuuni turhan räjähdyspainotteinen.

    Joka tapauksessa tehosteiden lisäksi suosikkikohtiani on myös vierailu UFO:n sisällä ja juttutuokio muukalaisten kanssa – tämä on välillä liiankin harvinaista herkkua genren ystäville.

    Kioskitieteiskirjallisuuden tai jonkin TV-sarjan scifi-jakson mieleen tuova tarina on lapsellinen, ontuvaa loppuratkaisua myöten. Mutta vanha scifi on lähes aina heikoimmillaankin suhteellisen viihdyttävää ja tämäkin UFO-pläjäys oli mukava viimein nähdä; varsinkin näin kesähelteitä siivittämään. Katseluvinkkejä hyvistä klassikko-scifeistä otetaankin vastaan.

    Katsoin YLE TV2:n vuoden 1997 aprillipäivän esityksen omalta VHS-nauhalta. Näitä lukuisia nauhoituksia on tosiaan jäänyt rästiin katsomatta 80-luvulta saakka. Sivuhuomiona YLE:n 90-luvun loppupuolen aikainen mainio logoanimaatio oli tunnelmineen ja ambient-äänimaailmoineen kuin vieraalta planeetalta sekin. Bravo.

    **

    MUUTA:
  • Elokuva on julkaistu myös Suomi-DVD:llä vuonna 2004. DVD:llä extrana mm. tunnin henkilödokumentti Ray Harryhausenista.

  • Kirjoita kommentti



    1.7.2017



    TINTIN SEIKKAILUT: TINTTI JA KULTASAKSINEN RAPU (Esselte Video, 1983). VHS (FIx)
    Ranskankielinen nimi: Les Aventures de Tintin d'après Hergé: Le crabe aux pinces d'or (1959).
    Englanninkielinen nimi: Herge's Adventures of Tintin: The Crab with the Golden Claws.
    Ohjaus: Ray Goossens.    Valmistusmaat: Belgia, Ranska.    ARTEL Film & Television Productions, LTD (1981). Tuotantoyhtiö: Casterman Paris - Tournal & Belvision Brussels.
    Genre: animaatio/seikkailu.    Kesto: 1t.
    Kuvasuhde: 4:3.    Sallittu.    Videokoodi: 51300.
    Ruotsiksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.    Suomennos: Ulla Aarnio.


    Takakannen teksti: "Salaperäisiä johtolankoja seuraamalla pääsevät belgialaisen sarjakuvapiirtäjän Hergen luoma nuori lehtimies Tintti ja hänen uskollinen Milou-koiransa oopiumin salakuljettajien jäljille. Tintti kidnapataan, mutta hän onnistuu rohkeutensa avulla pakenemaan merelle ja tapaa vanhan seikkailukumppaninsa, viskille hieman heikon kapteeni Haddockin. Yhdessä he jäljittävät liigan ja ratkaisevat kultaisen ravun arvoituksen."

    Tintin sarjakuvaseikkailuista tehtiin ensi kerran vuosina 1959–72 belgialais-ranskalainen animaatiosovitus. TV-sarjan jaksoista Suomessa Esselte Video julkaisi vuokravideolla valkokantisella tyylillä ainakin ensin vuonna 1983 Tuhatkaunon tapaus ja sen jälkeen samana syksynä Kultasaksinen rapu -kasetit. Muut Esselten Suomi-Tintit ovat toistaiseksi epävarmoja (saa laittaa viestiä tulemaan jos tiedät näitä lisää tai olet myymässä). Muualla Skandinaviassa julkaistiin useita muitakin Esselten Tintti-vuokrakasetteja.

    TV-sarjalla on erikoinen suomenkielinen käännösnimi Xm-2, joka juontaa Tintin raketin nimestä. Kaikkiaan 1950-60-lukujen TV-animaatiosarjaan kuului seuraavat osat:

    - Yksisarvisen salaisuus (1959)
    - Rakham Punaisen aarre (1959)
    - Päämääränä kuu (1959)
    - Tintti kuun kamaralla (1959)
    - Mustan saaren salaisuus (1960)
    - Kultasaksinen rapu (1959)
    - Salaperäinen tähti (1959)
    - Tuhatkaunon tapaus (1964)

    1960-70-luvuilla julkaistiin animaatioelokuvat:
    - Tintti ja 7 kristallipalloa (1969)
    - Tintti Haijärvellä (1972)


    En ole koskaan ollut suuri Tintti-fani, mutta pidän Hergén klassikkosarjakuvaseikkailuista, jotka ovat viihdyttäviä. Erityisesti kuu-seikkailu ja tämä Kultasaksinen rapu ovat kiinnostaneet. Omaan makuuni sarjakuvien ilme ruutujakoineen on ollut hieman turhan staattinen.

    Tintin vanhimmat animaatiosovitukset ovat paljon heikompaa piirrosjälkeä kuin originaalit sarjakuvat. Vaikka hahmot itsessään esikuvia muistuttavatkin – enemmän kuin vaikkapa uudessa 3D-animaatiosovituksessa. Alkuun paikoin kumimainen animaatiotyyli kummaksuttaa, mutta siihen ihme yllä tottuu. Lisäksi joidenkin kulkupelien kuten autojen ja erämaan laivojen kamelien animointi on kaikkein simppeleintä. Lisäksi tarinan kannalta mutkat on vedetty täysin suoriksi sovituksen ollen huomattavan simppelimpi ja lapsenomaisempi.


    1990-luvun Tintin seikkailut TV-sarja

    Luulin etukäteen tätä samaksi animaatioksi kuin mm. YLE:llä telkkarissa 1990-luvulla nähty versio. Mutta se ei olisi ollut mahdollistakaan sillä uudempi Ellipse Programmen ja Nelvanan animaatiosovitus on tehtykin vasta vuonna 1991. Showtime julkaisi Ellipsen sarjaa myyntivideolla 90-luvulla. 90-luvun versio on hyvin uskollinen sarjakuvien ilmeelle ja tyylille, ja siinä on oma tuttu sinfoninen teemamusiikkinsa.


    Kultasaksisen ravun kansi on suoraan Hergén sarjakuva-albumista joka olikin pää-syitä kasetin hommaamiseni. Kuva on ikoninen ja siitä on tehty parodioita vuosien varrella. Videokannessa näkee myös silloisen tekniikan käsityöläismäisen luonteen, kun hahmojen ääriviivat on jostain syystä tarvinnut leikata siniseen taustaan.

    On muuten hauska sattuma, että Tintti-sankarin suomenkielinen käännösnimi on genetiivissä Tintin eli sama kuin alkuperäinen ranskankielinen nimi. Toisena assosiaationa nappisilmäisistä sankareista muistui mieleen Albert Barillén Olipa kerran -animaatioiden päähahmot.

    Jotenkin olin välttynyt näkemästä ja lukeamasta tätä uskoakseni tunnetuinta Tintti-seikkailua kaikki nämä vuodet. Se oli mukaansa tempaava ja hauska perinteinen tarina, vaikka animaation taso ei päätä huimannutkaan.

    Video ei sisällä varsinaisia mainoksia, paitsi lopussa lyhyt pätkä ja maininta "älä ohita Tintin seikkailuja". Kuvissa vilahtaa mm. pätkä jossa Haddock miekkailee merirosvolaivassa. Kohta on varmaankin Yksisarvisen salaisuudesta.

    **½

    Kirjoita kommentti



    <- Aiempia blogi-postauksia






    Tästä voit jättää kommentin johonkin videoarvioon (tai yleisesti tähän blogiin).
    Voit myös halutessasi muokata vanhaa kommenttiasi (tai poistaa sen) tätä kautta ilmoittamalla.

    Nimi: (pakollinen)
    Sähköposti: (pakollinen)  Huom. sähköpostisi ei tule näkyville.
    Kotisivu:
    Otsikko / postaus jota kommentoit:
    Kirjoita kommenttisi: