B logi sisältää elokuva-arvioita ja muisteluja kokoelman 1980-luvun ja 90-luvun alun retro-videokaseteista. Mm. scifi, fantasia, western, piirretyt, anime, kaiju/monsterielokuvat, post-apocalypse, kauhu, mysteeri, arthouse ja draama ovat genreinä edustettuina. Arvosteluasteikko on yhdestä viiteen tähteä. Blogissa käsitellään pääasiassa Suomi ex-vuokrakasetteja. Myös muita vanhoja ja harvinaisiakin sekä uusia kiinnostavia elokuvia ja sarjoja välillä käsitellään (mm. TV-nauhoituksia ja DVD:itä), sekä erikoisuutena Nintendon vuokravideopelejä. Toiveitakin saa esittää. Disney-postaukset löytyvät myös täältä.

"Elokuvat ja videot kuvaavat elämää ja mielikuvitusta sen kaikissa muodoissa. Tässä blogissa elävät harmonisesti rinnakkain niin klassiset piirretyt kääpiöineen ja scifi-maailmat avaruusaluksineen, kuin taide-elokuvat ja hömppä, sekä pienen ihmisen filosofiat ja rakkaus luontoon, aina taisteleviin jättiläishirviöihin, jotka kulkevat käsi kädessä auringonlaskuun – ja lopputekstit katsotaan nekin autuaana." —JE

Spoilereita saattaa välillä esiintyä. Voit lähettää omiakin kommentteja tai muisteluja videoarvioista (tai yleisesti tästä blogista). Voit tehdä sen täältä sivun alaosasta (voit lähettää myös sähköpostia).



7.7.2018



ASTERIX VALLOITTAA ROOMAN
- (Select Video, vuokravideo 1983). VHS (FIx)
- (Select Video, myyntivideo 1985). VHS (FIx)
Ranskankielinen nimi: Les 12 travaux d'Astérix (1967).
Englanninkielinen nimi: The Twelve Tasks of Asterix.
Ohjaus: René Goscinny, Henri Gruel, Albert Uderzo, Pierre Watrin.
Valmistusmaat: Ranska, Iso-Britannia.
Tuotantoyhtiö: Les Productions Dargaud.
Genre: animaatio, perhe, fantasia, komedia.
Kesto: 1t 24min.
Kuvasuhde: noin 1.5:1 anamorfinen eli alkuperäinen 1.66:1 pystysuunnassa venytettynä.
K-8.    Videokoodi molemmissa: 3005/20.
Suomeksi dubattu (alkuperäiskieli ranska).


Takakannen teksti: "Rooma on valloittanut koko Gallian.

Koko Gallianko? Ei, sillä pieni kylä asettuu vastarintaan, eivätkä kylän urheat miehet pelkää mitään. Paitsi taivaan putoamista heidän päänsä päälle. Olette jo varmaan arvanneetkin, mistä kylästä on kysymys. Tietenkin siitä, jossa sankarimme Asterix ja Obelix asuvat. Hehän ovat voittamattomia Akvavitixin mainion taikajuoman ansiosta. Itse Julius Caesar lähtee gallialaisten luokse pakottaakseen heidät antautumaan. Asterix ja Obelix joutuvat suoriutumaan kahdestatoista kokeesta. Se ei olekaan aivan helppoa, sillä heidän on taisteltava mitä erillaisimmissa olosuhteissa sekä henkiä, jumalia että seireeneitä vastaan. Mutta mikään ei ole mahdotonta meidän sankareillemme. He selviytyvät kaikista kokeista ja marssivat Roomaan.

Viimeinen ratkaiseva taistelu tullaan käymään suurella sirkusareenalla Julius Caesarin valvonnassa. Mutta siellä Asterix ja Obelix eivät enää taistele yksin. Aladobix, Trubadurix ja Akvavitix sekä kaikki muut heidän ystävänsä pikku gallialaiskylästä ovat tulleet Roomaan auttamaan sankareitamme.
Tässä Asterix-filmissä kaikki sankarimme puhuvat ensimmäistä kertaa suomea!"


Tästä kolmannesta Asterix-piirretystä vuodelta 1976 on sekä vuokra- (1983) että myyntiversio (1985). Molemmat ovat suomeksi puhuttuja. Alkuteksteissä lukee "suomeksi valmistanut Matti Ranin", eli hän toimii selostajana ja on tämän suomenkielisen dubbausversion taustalla, sekä Obelixin äänenä.

Asterixin tunnistettava ääni kuuluu Pekka Autiovuorelle. Hän on monille tuttu varmaan mm. Uuno Turhapuro -elokuvien hauskan kimeän kireän rähjäävä-äänisistä sivurooleista, kuten pankinjohtajana ja virkamiehenä. Jukka Puotilaakin kuullaan sivuäänissä. Esa Saario on mm. Julius Caesar ja Akvavitix.

Vuoden 1985 myyntivideo on paljon harvinaisempi. Sekoitinkin alkuun sen 90-luvun Egmont Film myyntivideon kanssa, koska kyseisessä myöhemmässä julkaisussa on käytetty samaa hienompaa kansitaidetta, mutta 80-luvun isokopan tyylikkäämmät grafiikat toki voittavat. Vuoden 1983 valkokantisessa videokannessa on kylläkin oma nostalgiansa ja se on minulle lapsuudesta tutumpi kuva. Itse kasetti vaikuttaa samalta molemmissa 80-luvun versioissa.

70-luvun animaation lennokkuus hakee vielä muotoaan, joka on huipussaan Asterix - gallialaisten sankari (1985) -elokuvassa, joka arvosteltiin tämän blogin ensimmäisellä sivulla.

Kyseessä ei ole kuitenkaan lähellekään niin radikaali kontrasti ja tasoero kuin vaikkapa Select Videon Rasmus nalle rakentaa laivan -piirretyn äärisimppelin version ja myöhemmän laadukkaasti animoidun 80-luvun TV-sarjan välillä. Tällaisista yllätyksistä on tullut vastaan myös Europa Visionin Bamse osa 1, joka on samalla tapaa äärimmäisen yksinkertaisesti piirretty ja animoitu, eikä ollenkaan sama versio, jonka esimerkiksi YLE esitti 1980-luvulla Suomen telkkarissa (joka sekin tosin oli säästeliäästi animoitu). Vastaavasti Tintin seikkailut -animaatiosta on 50-60-luvun simppelin tyylinen kumimaisempi TV-sarja, sekä 90-luvun läheisesti sarjakuvaa muistuttavampi sarja.


Tarinassa Asterixin ja Obelixin tulee suorittaa 12 urotyötä, Herakleen urotöitä parodioiden. Panoksena on voittaa herruus Rooman imperiumilta, jos sankarimme onnistuvat. Juoni kahdestatoista kokeesta on ihan hauska, mutta olen enemmän seikkailujen ystävä. Erityisesti olen jotenkin tuohon Gallialaisten sankari -episodiin niin kovasti ihastunut, että katsoisin sen aina mieluiten uudelleen. Näitä varhaisimpia on hankalampi asennoitua katsomaan ja tämän arvostelun vuoksi laitoin oikein varta vasten itseni nämä piirretyt tihrustamaan. Muista Asterix-piirretyistä muistan pitäneeni erityisesti elokuvasta Asterix Britanniassa (1986).

Pyramidit ovat aina kiehtovia, joten Osiriksen silmä -koettelemus herätti heti kiinnostuksen. Keihästestissä keihäs lentää Atlantin yli aina Amerikkaan asti intiaaniheimon keskelle. Petoeläimen luolaan menemistesti vaikuttaa Obelixista kiinnostavalta, vaikka ei ole tietoa minkälaiset olennot siellä heitä odottavat. Erikoisesti mm. metrot kulkevat heidän ohitseen. En tunne Asterix-sarjakuvia niin hyvin, mutta mietin tapahtuukohan albumeissa tällaisia heidän omasta historiallisesta ajastaan poikkevia surrealistisia tapahtumia?

Hauskana yksityiskohtana taivaan jumalten joukossa olevasta neitosesta tulee mieleen Cicciolina. Jane Fonda Barbarellanakin muistuu.


Asterix-animaatioiden filmografia

  • Asterix gallialainen / Asterix pieni suuri mies Galliasta (1967) V
  • Asterix ja Kleopatra (1968) V
  • Asterix valloittaa Rooman (1976) V
  • Asterix - gallialaisten sankari (1985) V
  • Asterix Britanniassa (1986) V
  • Asterix ja suuri taistelu (1989) V
  • Asterix Amerikassa (1994)
  • Asterix ja viikingit (2006)
  • Asterix: Jumaltenrannan nousu ja tuho (2014, 3D-elokuva)

  • Merkit:
        V= Julkaistu Suomessa vuokravideokasetilla 1980-luvulla


    Itseasiassa toisin kuin muut Asterix-animaatiot, tämä ei perustukaan sarjakuvaan. Elokuvasta tehtiin sarjakuva-albumiversio, mutta se ei kuulu perussarjaan – joita on vuodesta 1961 alkaen vuoteen 2017 mennessä ilmestynyt 37 numeroa.

    Elokuvan edetessä suomenkielisiin ääniin ei edes kiinnittänyt enää huomiota eli se on hyvä merkki onnistuneesta dubbauksesta. Asterix valloittaa Rooman on melko ajatonta piirrettyä viihdettä lapsille, lapsenmielisille ja nostalgikoille.

    **½

    MUUTA:
  • Listaukset suomessa julkaistuista Asterix-sarjakuva-albumeista.
  • Kiitos albumin kuvasta Lukuhetki.fi

  • Kirjoita kommentti



    7.7.2018



    ASTERIX GALLIALAINEN.
    ASTERIX - PIENI SUURI MIES GALLIASTA.
    - (Select Video, vuokravideo 1982). VHS (FIx)
    - (Select Video, vuokravideo 1982). VHS (FIx)
    Ranskankielinen nimi: Astérix le Gaulois (1967).
    Englanninkielinen nimi: Astérix the Gaul.
    Ohjaus: Ray Goossens.
    Valmistusmaat: Ranska, Belgia.
    Tuotantoyhtiö: Dargaud Films, Belvision.
    Genre: animaatio, perhe, fantasia, komedia.
    Kesto: 1t 10min.
    Kuvasuhde: 4:3 (alkuperäinen olisi 1.66:1).
    Sallittu.    Videokoodi molemmissa: 3001/20.
    Englanniksi puhuttu.


    Takakannen teksti: "Tämän seikkailun sankari on Asterix, ovela, pieni soturi täynnä räiskähtelevää älyä, jolle empimättä annetaan suoritettavaksi kaikki vaaralliset tehtävät. Asterix on sannut yliluonnolliset voimansa tietäjä Akvavitixin taikajuomasta.

    Obelix ja Asterix ovat erottamattomat ystävykset. Obelix on ammatiltaan hiidenkivien hankkija, jonka intohimona ovat villisianpaisti ja tappelut. Obelix on aina valmis jättämään kaiken niille sijoillensa osallistuakseen Asterixin kanssa uusiin seikkailuihin. Obelixilla on koira nimeltään Idefix. Se on eräs maailman ystävällisimmistä olennoista, mutta ulvoo tuskaansa aina puuta kaadettaessa.

    Akvavitix, kylän kuulu tietäjä, leikkaa misteliä ja tekee taikajuomaa. Hänen suurin saavutuksensa on jouma, joka antaa juojalleen yliluonnolliset voimat. Mutta Akvavitixilla on toki muitakin reseptejä varastossaan...

    Ja lopuksi esittelemme heimopäällikkö Aladobixin, kansansa suuresti kunnioittaman, vihollistensa pelkäämän, majesteetillisen, pelottoman, epäluuloisen vanhan soturin. Aladobix pelkää ainoastaan yhtä asiaa: että taivas putoaa hänen niskaansa. Mutta, kuten hän itse sanoo: >>Jokainen päivä on uusi eilinen.<<"


    Elokuva alkaa hahmojen esittelyllä kun sankarimme piirtyvät viivapiirroksina ruudulle. Asterix valloittaa Rooman vuodelta 1976 oli tähän verrattuna jo melko edistyksellistä animaatiota, mutta ensimmäinen Asterix-animaatiosovitus vuodelta 1967 on huomattavasti simppelimpää jälkeä, kuten Select Videon repertuaari toisinaan muutenkin oli. Piirrosjälki on hyvin erilaista ja jäykempää; viivat ovat isompia ja tasapaksumpia. Animaatio on littanan omaista.

    Kerrontakin on yksinkertaista. Tarina perustuu ensimmäiseen Astérix-sarjakuva-albumiin vuodelta 1961. Kuten alkuperäinen sarjakuvakin, toimii tämä animaatiosarjan esittelyjaksona. On vuosi 50 eKr. Filmissä esitellään tutut päähahmomme, taikajuoma, Obelixin lapsuushistoria juoman ja padan kanssa, roomalaiset jne. Jos tietää vähänkin Asterixista ja sen maailmasta entuudestaan, niin tarina ei tarjoa mitään uutta.

    Tästä videosta on kaksi eri julkaisuversiota: Asterix gallialainen ja Asterix – pieni suuri mies Galliasta. Ensimmäinen on nähdäkseni huomattavasti harvinaisempi, vaikka Select Videonkin repertuaariin ylipäänsä nykyisin aina harvemmin muutenkin "luonnossa" törmää. Itse kasetti ainakin omissa kappaleissani on sama ja niissä videon etiketissä lukee Asterix - pieni suuri mies Galliasta.

    Asterixin luojat René Goscinny ja Albert Uderzo eivät olleet tyytyväisiä tähän piirrettyyn, vaan halusivat olla mukana seuraavien sovitusten teossa. Animaation tuottajafirma Dargaud teki kaikessa hiljaisuudessa samalla myös toiseen Asterix-albumiin perustuvan animaation Kultainen sirppi, mutta sen julkaisun Goscinny ja Uderzo kielsivät suoralta kädeltä. Sen sijaan he osallistuivat animaation Asterix ja Kleopatra (1968) tekoon.

    Vuokravideon yksinkertainen sarjakuvakansitaide valkoisella taustalla on tyylikäs. Mutta tätä "asteriskia" voi suositella lähinnä Asterix-fanaatikoille ja animaatiokeräilijöille. Myöhemmät Asterix-elokuvat ovat huomattavasti mielenkiintoisempia ja tuotantoarvoiltaan kehittyneempiä. Vaikka 60-luvun animaation kömpelyydessä on oma viehättävyytensä ja tunnistettavuutensa.

    Asterix-tarra. Kiitos kuvasta Huuto.net-myyjälle.

    **

    PS. Kuriositeettina videon loppumainoksessa kiharapehkoisen nuoren Tom Jonesin tanssielehdintä toimii aivan omalla tasollaan nykypäivänä ja vie kyllä niin elävästi ja kaihoisasti 80-luvulle kuin olla vain ja voi. Omituista miten kyseisen videon vuokraamiseen näin 36 vuotta jäljessä heräsi jonkinlainen kummallinen himo... Shown ulkoasusta tulee mieleen myös mielestäni suurimman nyky-taikurin ja illusionistin David Copperfieldin 70- ja 80-lukujen unohtumattomien taika-show-esitysten tyyli.

    MUUTA:
  • Lopussa suomeksi puhutut mainokset Select Videon videoista: Asterix gallialainen, Lucky Luke, Laulava porsas, Elvis Lovin' You, Tom Jones at Knotts - "Valitse Select".
  • Kiitos The Golden Sickle (Kultainen sirppi) -elokuvan tiedoista www.asterix.com
  • Tässä myös lisätietietoja The Golden Sicklestä.
  • Kiitos albumin kuvasta Lukuhetki.fi

  • Kirjoita kommentti



    6.7.2018



    Nintendo Entertainment System:
    TENNIS - Black Box -sarja (Nintendo, 1987). Vuokravideopeli (Yapon – R-kioski)
    Pelin valmistusmaa: Japani.
    Genre: urheilupeli.
    Peli englanninkielinen, kansipaperin tekstit suomeksi.


    Takakannen teksti: "Yksin- tai kaksinpeli; Taatusti ihastut Nintendon todentuntuiseen tennispeliin!

    Syöttö ruutuun, palauta suora rystylyönti ja iske kova kämmenlyönti. Saat itse valita lyöntisi Nintendon Tennis-pelissä. Saat myös valita minkä tasoisia vastustajia haluat kohdata. Kun oma pelisi alkaa kulkea ja otteesi kentällä paranevat, pelaa vastustajasikin aina vain parempaa tennistä. Mitä paremmin hallitset syötön, sitä nopeammin syöttö lähtee kohti vastustajaa.

    Pallojen lyöminen verkkoon, palautukset aivan takarajalle, hienot sijoitukset kulmiin ja liikkumisesi kentällä saa pelin tuntumaan niin todelliselta, että luulet olevasi todellisuudessa kentällä.

    1 tai 2 pelaajaa"


    Kesäkuisten Ranskan avointen ja Rafael Nadalin ennalta arvatun voittokulun johdosta inspiroiduin kokeilemaan ensimmäistä kertaa 8-bittisen Nintendon Black Box -sarjan Tennis-peliä. Kyseessä on harvinainen Yapon-vuokraversio, jota vuokrattiin aikoinaan 20 markaan vuorokausihintaan.

    Peli julkaistiin alunperin Japanissa jo vuonna 1983, Pohjois-Amerikassa 1985 ja Euroopassa 1986. Suomalainen Yapon-versio on oletettavasti laitettu 1980-luvun lopulla vuokralle. Takakannessa lukee 1987, mutta näihin tietoihin ei voi aina varauksettomasti luottaa, että se vastaisi myös tarkkaa julkaisuvuotta. Ainakin R-kioskille Yapon-vuokrapelit ilmestyivät vasta vuonna 1989.

    Pelissä on kaksi eri pelivaihtoehtoa. Ensimmäisessä pelataan tietokonetta vastaan. Nelinpelissä pelataan kahden ihmispelaajan kesken kahta tietokonevastustajaa vastaan.

    Tuomarina toimii itse herra Mario. Ehtiväinen kaveri.

    Pian oppii, että parhaan tai ainakin helpoimman aloitussyötön saa aikaiseksi, kun tekee tuplaklikkauksen. Tällöin pallo ei aloituksessa ainakaan osu verkkoon tai mene muutoin niin helposti pieleen. Jonkun läpisyötönkin sain sentään aikaiseksi, eli armollisesti tietokoneesta ei ole ohjelmoitu erehtymätöntä.

    Pallon varjo näkyy maassa, mutta "kaksi ja puoliulotteinen"-pelimekaniikka on hankala. Kulmat ja niiden ymmärtäminen vaativat totuttelua. Oikea sijoittuminen ja oikeaan aikaan tapahtuva lyönti ovat hyvin haastavia saada aikaiseksi alkuun.

    Itselläni eivät hermot tähän eivätkä mekaniikan opetteluun muutenkaan riitä. Peli on lähinnä hassu varhainen kuriositeetti jota saattoi huvikseen kerran kokeilla. Lähinnä siis keräilijöitä varten. Jopa legendaarinen Pingpong on pelinä ja kaikessa yksinkertaisuudessaan mielestäni huomattavasti pelattavampi ja koukuttavampi. Siinä riittää kun ottaa joystickin käteen ja ei kun pelaamaan.


    Mieluiten tennistä pelaa kuitenkin oikeassa elämässä (kenellä sitten polvet ja kyynärpää sitä kestävätkään), vaikka takakansiteksti hupaisasti tämänkin pelin ultimaattista realistisuutta hehkuttaakin.

    *½

    PS. Minulla on myytävänä Huuto.netissä tämä ja monta muuta Black Box -sarjan sekä muita Nintendon vuokrapelejä (TULOSSA PIAN): https://www.huuto.net/haku/sellernro/5959/sort/newest


    Kirjoita kommentti



    6.7.2018



    Extra-postaus:
    INTERSTELLAR (2014). Suomi DVD / Nelonen TV-esitys 27.5.2018
    Englanninkielinen nimi: Interstellar (2014).
    Ohjaus: Christopher Nolan.    Valmistusmaa: Yhdysvallat, Iso-Britannia.
    Julkaisuyhtiöt: Paramount Pictures, Warner Bros. Pictures.
    Genre: Sci-Fi/draama.    Kesto: 2t 42min.
    Kuvasuhde: 2.39:1.    K-12.    Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.


    Elokuvan kuvaus (Nelonen): "Henkeäsalpaava, tulevaisuuteen sijoittuva tieteiselokuva avaruuslentäjä Cooperista, joka on pakotettu maanviljelijäksi ruokapulan ja luonnonvitsausten uhatessa elämää maapallolla. Uskomattomien käänteiden kautta Cooper päätyy jälleen avaruuteen tutkimaan, ovatko 10 vuotta aiemmin lähteneet biologit onnistuneet löytämään uusia elinkelpoisia maailmoja Maan kärsiville asukkaille. Matka madonreiän läpi on täynnä vaaroja ja vaikeita valintoja. Elokuvan erikoistehosteet palkittiin Oscarilla, ja se oli ehdolla neljässä muussa kategoriassa. Hans Zimmerin säveltämä musiikki palkittiin Golden Globella. "

    Videomuseo on aina ajan hermolla uutuuselokuvienkin suhteen – pienellä aika-avaruudellisella viiveellä.

    Ystävieni suosituksesta (kiitos Joonas ja Matti!) katsoin viimein Interstellarin. Nähtyäni elokuvan voin todeta, että se on tämän vuosituhannen parhaimpia ja tärkeimpiä elokuvia. Sisällöltään, teemaltaan ja syvällisiltä aiheiltaan. Ja henkis-optimistisen tulevaisuuden katsantonsa suhteen. Mikä on mielenkiintoisempaa tai tärkeämpää kuin Maapallon ja elämän tulevaisuus? Juuri tämän kaltaisia elokuvia pitäisi tehdä enemmän.

    Rakastan elokuvia, joissa jollain tapaa suhtaudutaan avaruusmatkailuun tieteellisesti ja etenkin joissa tutkitaan vieraita planeettoja. (Pseudo)tieteellisen lähestymisen ei myöskään tarvitse olla este huimille ideoille ja visioille, eikä viihdyttävyydelle.

    Mikä parasta, tässä käsitellään myös kolmea suurempia ulottuvuuksia, jotka ovat äärimmäisen kiehtova asia sekä meille monille lähes mahdoton kuvitella ja visualisoida. Enkä puhu koskaan ajasta neljäntenä ulottuvuutena, joka on mielestäni pelkästään äärimmäisen tylsä, latistunut ja kulunut neljännen ulottuvuuden tulkinta. Vaan puhun ulottuvuuksista suuntina ja tiloina – joihin toki myös samalla aika luontaisesti sisältyy ja liittyy.

    Kuten muurahainen, joka liikkuu leijuvan heliumpallon päällä, se pitää tuota pintaa kaksiulotteisena äärettömästi jatkuvana tasaisena tasona. Suurella todennäköisyydellä se ei voi päästä jyvälle pintansa todellisesta kolmiulotteisesta pallomaisesta luonteesta. Vastaavasti ainakin meidän tavallisten ihmisten on autenttisesti vaikea kuvitella neljättä tai sitä suurempia tilaulottuvuuksia – oman kolmiulotteisen arkiavaruutemme vankeina. Vaikka kyseisen konseptin kanssa voisimmekin hapuilla ja siitä jotain yrittää tavoittaa. En sitten tiedä mitä kaikkea vaikkapa Stephen Hawking pystyi päässään täydellisesti ymmärtämään ja visualisoimaan.


    Jokainen ottaa tällaisista teoksista jotain onkeensa, jos on vastaanottavainen ja jos niin haluaa. Vaikka elokuva käsittelee tulevaisuutta ja avaruusmatkailua, sen suurin opetus minulle henkilökohtaisesti oli se, että rakasta läheisiäsi, ihmisiä ja eläimiä ympärilläsi tässä ja nyt. Ja aina. Siinä hetkessä ja ajassa mikä meille on annettu. Se on ainoa millä on lopulta mitään väliä. Rakkaus on kaikki mitä meillä on – ennen, nyt ja jälkeen elämämme. Ja ihmiskunnankin jälkeen.

    Elokuvahistoriallisesti Interstellar tuntuu ammentavan inspiraatiotaan mm. 2001: Avaruusseikkailusta, Solariksesta ja muista scifi- sekä avaruusteoksista. Mutta se loi samalla uuden oman modernin 2010-lukulaisen kiehtovan maailmansa ja huikeat ideansa omalta näkökantiltansa. Etenkin loppupuolella esintyy huimimmat filosofiset kohtaukset, sekä visuaalisesti että konseptuaalisesti.

    Pääosissa nähdään mm. Matthew McConaughey, Jessica Chastain, Anne Hathaway, Michael Caine ja Matt Damon. Muista päähahmoista laatikkomaiset monitoimirobotit ovat todella nerokkaita ja innovatiivisia hahmoja. Ne lopulta pelastavat päivän, ja jopa ihmiskunnan. Avaruusalusten tietokoneet ovat uskomattoman kehittyneitä ja katsojana huomaa miettivänsä niiden äärimonimutkaista tekniikkaa ja matematiikkaa niiden takana. Ja sitä, kuinka nekin osaltaan mahdollistavat ja ovat osa kaiken pelastamissuunnitelmaa.

    Tähän ikään mennessä minua ei enää pätkääkään hävetä myöntää, että itkin vuolaasti elokuvan lopussa. Niin kuin minulle henkilökohtaisesti merkityksellisten elokuvien kohdalla teen. (Juuri tuon tunteen ja niiden synnyttämien ajatusten vuoksi elokuvia ylipäänsä harrastan ja keräilenkin.)

    Efektit ovat upeita, uskottavia ja vievät avaruuden uusille hämmästyttäville laitamille – sekä mielemme, psyykkeemme ja rakkautemme syvyyksiin. Hans Zimmerin sinfoninen musiikki on puhuttelevaa ja kokonaisuutta avartavaa. Vieraat maailmat kuten vesiplaneetta ja jääplaneetta ovat hienovaravaisesti, mutta kauniisti toteutettuja. Niistäkin löytyy tuttuuden ohella jotain yllättävää vierasta.

    Ohjaaja Christopher Nolanilla on mielenkiintoinen taipumus pintojen kääntämiseen kalteviksi päälaelleen ja surrealistiseen käsittelyyn, joka huipentui Leonardo DiCaprion tähdittämässä unidraamassa Inception (2010). Kyseinen elokuva jäi itselleni hyvin sekavaksi ja etäiseksi, mutta Interstellarin maailman sisäistin, tunnistin ja samaistuin siihen hyvin henkilökohtaisella tasolla.

    Kritiikkiin on taiteessa aina mahdollisuus, jos siihen näkökannastaan riippuen haluaa mennä. Elokuvan joitakin kohtia ja sanomaa tietyllä tapaa tuodan tykö ja selitetään varsin juurta jaksain, jotta kaikki tajuaisivat mistä on kyse – mutta onko se sinällään huono asia? Taiteellisessa avoimeksi jättämisessä ja tulkinnan varaisuudessa on puolensa – jopa kryptisyydessä toisinaan – mutta ei se ole ainoa tapa tehdä taiteellisesti merkittävää ajatuksia herättävää teosta. Interstellar osoittaa kuinka populaarikin tieteisfiktio voi nousta ansioillaan aivan omiin sfääreihinsä. Jotkin selitykset ja dialogit voivat tuntua hieman naiiveilta, mutta en kuitenkaan koe, että se olisi tässä kokonaisuuden kannalta huono asia.

    Sillä oleellista on, että Interstellar on todella kaunis ja toiveikas elokuva. Se on suorastaan totaalisen yltiöoptimistinen, kuten 2001: Avaruusseikkailukin lopulta oli. Mutta kauneutta ja optimismia ei kyynisessä maailmassamme voi olla liikaa. Itse uskon siihen, että elokuvien paras tarkoitus on niiden synnyttämä kaipuumme kauneuteen ja hyvän tekemiseen meissä. Tavoitelkaamme tähtiin, pyrkikäämme hyvään, rakastetaan toisiamme ja kaikkea elollista. Ja katsotaan mihin se riittää.

    *****

    Kirjoita kommentti



    8.6.2018

    Kirja-arvio:
    Lloyd Alexander: TARAN VAELTAJA (engl. 1967, suomennos 1990)


    Takakannen teksti: ''FANTASIASARJAN UPEA NELJÄS OSA!

    Taran on rauhaton. Hänen syntyperänsä salaisuus painaa häntä, ja siksi hän lähtee matkaan. Tiellään hänen on voitettava monet vaarat ja suostuttava uusiin, yllättäviin tilanteisiin. Samalla hänelle avautuvat ne seikat, jotka ovat hänen minuutensa kannalta merkittävimmät. Taran Vaeltaja on syntynyt!

    Prydainin kronikka on ehtinyt jännittävään neljänteen osaansa. Taistelussa pahan valtoja vastaan Taranilla on jälleen ratkaiseva merkitys. Prydainin kronikka on modernin fantasiakirjallisuuden merkkiteoksia ja pohjaa vanhaan walesilaiseen tarinaperinteeseen.

    Sarjan edelliset osat: Kolmen kertomus, Hiidenpata ja Llyrin linna.''



    Englanninkielinen nimi: Taran Wanderer (1967).
    Suomentaja: Ritva-Liisa Pilhjerta.
    Toimittanut: Päivi Lankinen.
    Päällyksen suunnittelu: Anne Peränen, Eki Laakkonen.
    Tekstinvalmistus: Magneettisesta tekstistä.
    Painaminen ja sidonta: Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 1990.
    Gummerus Carlsen Oy Helsinki.
    ISBN 951-36-0032-7.
    254 sivua.


    Disneyn Hiidenpata (1985) on kaikkien aikojen suosikkianimaationi ja olen usein miettinyt mitä sen jatko-osassa mahtaisi tapahtua. Sitä emme välttämättä valkokankaalla saa piirretyssä muodossa koskaan nähdä, mutta ainakin Lloyd Alexanderin alkuperäisten Prydainin kronikka -kirjojen kautta voi lukea kuinka alkuperäinen tarina oikein jatkuukaan. Disneyn Hiidenpata perustuu viisiosaisen kirjasarjan kahteen ensimmäiseen osaan. Aiemmin arvioin toisen opuksen Hiidenpata ja kolmannen osan Llyrin linna.

    Tämä on Prydainin kronikka -fantasiakirjasarjan neljäs osa. Neljännessä kirjassa on tähän asti lukemistani eniten eettis-filosofista sisältöä. Taran lähtee etsimään itseään ja juuriaan, matkakumppaninaan Gurgi (eli Purri) ja myöhemmin mukaan liittyy matkan varrelta jälleen myös harpisti Harpo.

    Kolmas kirja Llyrin linna oli itselleni tähän astinen seikkailujen kohokohta, joten neljäs kirja on sitä edeltävien huimien vaiheiden jälkeen tavallaan pienoinen pettymys, tai ainakin suunnan muutos ja erilainen kokemus. Taran mm. lähtee etsimään Llunetin peiliä ja oppii matkan varrella erinäisiä taitoja, kuten takomaan oman miekkansa, kutomaan omat vaatteensa ja valamaan savesta astioita.

    Hän ryhtyy seikkailujen lomessa ansiokkaasti myös "karjapaimeneksi". Vierailemme Morvan soilla, kuninkaiden linnoissa, kunnissa ja laaksoissa. Lääniä siis toki riittää, mutta yleisesti ottaen jäin kuitenkin kaipaamaan eeppisen seikkailun tuntua. Eniten tämä on matka Taranin omaan sielunmaisemaan.

    Jännitävin ja "elokuvamaisin" kohta oli kirjan puolivälin tienoilla kohtaaminen Morda-velhon kanssa. Kyseinen kohtaus onkin ymmärrettävästi poimittu ja loihdittu monen englanninkielisen kirjajulkaisun kanteen. Minua kiehtovat usein tarinan kerronnassa kohdat, joissa pienet asiat saattavat muuttua hyvinkin merkityksellisiksi tarinan edetessä. Ennen kohtaamistaan velhon kanssa, sankarimme ovat löytäneet erään esineen, jonka merkitykseen kaikki kulminoituu ja ratkaisee tapahtumien kulun. Taranin kohtaaminen Dorath-palkkataistelijan kanssa on myös mielenkiintoinen.

    En halua spoilata, mutta Taranin määränpään saattoi lukijana aavistaa. Tätä asiaa ja matkaa niin kovin monet teokset – ja elämämme – lopulta käsittelee. Siitä huolimatta se ei ole mielestäni klisee vaan, tärkeimpiä asioita kasvamisessa ja varttumisessa, joka jokaisen täytyy käydä henkilökohtaisesti läpi ja ymmärtää itse.

    Loppu on koskettava iloisine jälleennäkemisineen. Vielä on viides Prydain-kirja jäljellä, Suurkuningas. Lukukokemuksesta odotan haikeaa...

    * * * ½

    PS. Motiivini ja kiinnostukseni näiden kirjojen lukemiseen on koko ajan ollut se, kuinka Hiidenpata-animaation tarina jatkuu. Tässä kohtaa huomaan jo aika paljon erkaantuneeni lukumielikuvissani piirrettyjen maisemien kuvittamisessa mielessäni. Vaan tapahtumat näkyvät silmissäni lähinnä "oikean elävän maailman" kuvin. Se ei toki vähennä tarinan kiinnostavuutta, eikä alkuperäistä lukuinspiraationi syytä – näinhän se tarina joka tapauksessa jatkuu.

    En koskaan tosin näe lukemaani kovinkaan selkeästi kuvitettuna – toisin kuin olen kuullut ja huomannut monien lukijoiden saavan selkeät näyt lukemalleen. Minulle se on aina ollut tietyllä tapaa utuista ja varsinkin henkilöhahmojen ulkonäön kuvitteleminen on minulle erityisen haastavaa; oli hahmon ulkomuotoa ja kasvonpiirteitä kuvailtu sitten miten hyvin ja tarkkaan tahansa. Olen eri tavalla visuaalinen ihminen ja itsekin kuvittaja.

    Tämä "lukemansa näkeminen" on mielenkiintoinen aihe, josta harvoin on tullut kenenkään kanssa keskusteltua. Saa tästäkin aiheesta laittaa kommenttia tulemaan.

    Myös Taran Wanderer -kirja julkaistiin englanniksi pokkarina Disney-kannella elokuvan oheismateriaalin vanavedessä.


    Kirjoita kommentti



    <- Aiempia blogi-postauksia






    Tästä voit jättää kommentin johonkin videoarvioon (tai yleisesti tähän blogiin).
    Voit myös halutessasi muokata vanhaa kommenttiasi (tai poistaa sen) tätä kautta ilmoittamalla.

    Nimi: (pakollinen)
    Sähköposti: (pakollinen)  Huom. sähköpostisi ei tule näkyville.

    Älä kirjoita tähän mitään:

    Kotisivu:
    Otsikko / postaus jota kommentoit:
    Kirjoita kommenttisi: