Kirjoitus: Unikone – kuinka luoda ajatuksilla elämää?

kieli_suomiTällä kertaa suomenkielinen postaus – This post is in Finnish.

Tämä erikoinen aihe tuli mieleeni kun juttelin retrovideokansien tekemisestä ja videoista nähdyistä unista nimimerkin Snowdance kanssa.

jukka_eronen_world_beyondOlen nähnyt unia, joissa esiintyy Videomuseo-sivustoni blogissakin ja sivuilla käsiteltyjä vanhoja Disney-kasetteja joita olen koko ikäni kirppareilta ja divareista etsinyt. Keräilystäni ja aiheesta oli juttu Helsingin Uutisissa tammikuussa 2017. Nämä videot ovat tosin unissa olleet kansitaiteiltaan aivan uusia tuttavuuksia; ennen näkemättömiä Aku Ankka ynnä muita kansia. Kerrankin olin jossain metsähökkelissä (tyyliin Karjaalta pohjoiseen, Fiskarsista länteen) jossa tyypillä (parrakas mies?) näitä videoita jostain syystä siellä metsän keskellä oli. Ja toisen kerran olin unessa yöllä videodivarissa kaupungissa joka tuntui Porvoolta ja sijaitsi sen kohdilla. Älysin juuri tätä kirjoittaessani, että öinen katu lamppuineen jolla videodivari sijaitsi muistutti kuitenkin Salon erästä katua… (Salossa oli oikeassa elämässä yksi erinomainen videodivari aikoinaan, mutta unessa tämä katu taas sijaitsi eri paikkaa.)

Mikä näissä unissa on erityisesti jäänyt mieleen ja mikä on todella kummallista ja hämmästyttävää, on kuinka mieli pystyy unessa luomaan kaikki nuo piirrokset ja graafiset kannet logoineen ym. yksityiskohtineen! Ja välillä ison määrän kerralla. Siis aivan “tyhjästä” – mieli luo sellaisia monimutkaisia kuvia joita ei ole ennen nähnyt. Peruspohjana toimii tietenkin se visuaalinen materiaali hahmoineen joka on tuttua ja muistiin tallettunut ja sitä unen näkö yhdistelee uusin tavoin, myös kolmiulotteisesti; käsittämättömällä laskennallisella teholla reaaliaikaisesti.

jukka_eronen_digital_transi

Kuvasarja “1. Enlightenment” analogisesta animaatiosta/videoteoksestani Digital Transitions (2000). Keksin käyttää vanhaa analogivideokameraa hyödykseni saavuttaakseni tällaisen fraktaaliefektin. Teos oli esillä valokuvasarjoina ensimmäisessä taidenäyttelyssä, jossa olin osallisena – Aniara 2000 Hangon kirjaston galleriassa, taiteilija Eero Caseliuksen inspiroivalla ja elinvoimaisella johdolla.

 

 

Mm. elokuvat, videot, musiikki ja taide itsessään kuvaavat mielikuvitustamme sen kaikissa muodoissa. Elokuvat ovat nykypäivänä visuaalisesti huikeita ja aidoilta tuntuviin maailmoihinsa upottavia kolmiulotteisia laaja-alaisia elämyksiä ja kokemuksia, vaikka tekniikka ei vielä täydellistä olekaan. (Joskin kuvallisen annin kustannuksella sisältö jättää mainstream-elokuvissa usein valtavasti toivomisen varaa, mutta en siihen tässä postauksessa sen enempää mene. Visuaalisen prameuden ja vankan sisällöllisyyden ei kuitenkaan tarvitsisi missään nimessä olla poissulkevia tai syödä toisiaan; niiden yhdistelmähän on onnistuessaan jotain aivan huikeaa.) Joka tapauksessa – periaatteessa kaikki mitä voi vain kuvitella, voidaan nykypäivänä esittää elokuvissa, ja vielä kolmiulotteisena. Pian varmaan hologrammeinakin.

jukkaeronen_roadtonowhereJos jonain päivänä saisimme unimaailman teknologian kautta valjastettua suoraan hereillä olevaan todellisuuteen, niin mihin kaikkeen vielä pystyisimmekään! Eli mitä jos unet ja ajatukset pystyisi tietokoneella kuvittamaan/tallentamaan, ja vaikka luomaan virtuaalisesti tai 3D-tulostamaan sen tilan, kuvat ja esineet… Luoda valmiita kuvia, kirjoja, elokuvia, animaatioita, sarjakuvia ym. teoksia pelkillä ajatuksilla. Jos ajatuksilla voisi luoda materiaa – entä jopa elämää :-o. Varmasti monenlaisia huikeita käyttötarkoituksia löytyisi jos asiaa miettii – taiteeseen, teknologiaan, lääketieteeseen, biologiaan, arkkitehtuuriin, geografiaan, luonnon suojeluun…

Luonnon säilyttämisen ja eläinten hyvinvoinnin pitäisi muutenkin olla kaiken tekemisemme keskipiste. Itsekkäimpien ja muista lajeista piittaamattomimpienkin tahojen ja suuryritysten tulisi tajuta, että omakin tulevaisuutemme ja hyvinvointimme ja elämisemme riippuu luonnosta ja sen elävistä. Uutisia lajien sukupuutosta, ympäri maailman tapahtuvasta metsien hakkuusta ja nurkkakuntaista absurdia luontovihamielisyyttä ja eliöiden halveksuntaa esiintyy niin paljon päivittäin politiikassa ja mediassa, että aiheesta ei voida tarpeeksi puhua ja valistaa.

Tämän toteaminen ei ole minkään asteista ylimielisyyttä vaan päinvastoin faktojen toteamista sekä tunnustamista. Luonnossa ja elämän hauraassa monimuotoisuudessa kaikilla pienimmilläkin eliöillä on paikkansa ja merkityksensä monimutkaisine ja arvaamattominekin yhteyksineen. Me kaikki olemme yhteydessä toisiimme; tämä on mm. Pilvikartasto-elokuvan kantava teema.

Jukka Eronen: Kaleidoscope 21Mitä tulee uniin ja elokuviin, tietyissä ns. taide-elokuvissa unet ja todellisuus limittyvät ja soljuvat kauniisti ja luonnollisesti yhteen, eikä niiden välillä tehdä välitöntä erottelua. Aivan kuin katsojaa aliarvioiden rautalangalla pitäisi vääntää ja tehdä hirveä haloo joka kerta kun “tämä tässä olikin vain unta”. En lakkaa ihastelemasta ja hämmästelemästä Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexanderin (1982) erästä kohtausta jossa lapset ovat piilossa puulaatikossa jossa heidät on määrä kantaa huomaamattomasti turvaan; mutta kohtauksen kanssa ristiriidassa olevia tapahtumia ei millään tavalla selitetä. Todellisessa elämässäkin unet ja todellisuus ovat yhtä tasaista virtaa kietoutuen toisiinsa. Ne ovat molemmat todellisia ja merkityksekkäitä, sekä merkitykseltään vaihtelevia. Välillä todellisuus ja muistomme sekoittuvat uniin ja unemme muistoihin.

Nämä uni- ja ajatuskoneet ovat vielä osittain toistaiseksi scifi-ajatuksia, mutta eivät välttämättä kauaa kun miettii ja vertaa minkä kaiken ympäröimänä jo elämme, joka oli tieteiskuvitelmaa hetki sitten vaikkapa 80-luvulla. Tähän kaikkeen on jo niin tottunut ja turtunut. Ja on olemassa esimerkiksi jo kokeita joissa tietokoneeseen yhdistetty ihminen on ajatuksillaan esimerkiksi liikuttanut näytön kursoria. Biomekaanista ihmistäkin kohti ollaan jo otettu askelia, kuten keinotekoisten elimien ja silmien muodossa.

Ehkä tulevaisuudessa viihdytämme itseämme katselemalla toistemme unia. Vaikka sitäkin jo nyt vaikkapa elokuvateatterissa ja peleissä teemme.

Tutustumisvinkkejä aiheesta ja viitteitä:

  • Brainstorm-elokuva (1983) käsittelee ajatuskoneideaa. Ohjaaja on Douglas Trumbull, jonka huikeat efektit ovat tuttuja mm. tieteiselokuvista 2001: Avaruusseikkailu, Star Trek: The Motion Picture ja Hiljainen pako.
  • Ultima Worlds of Adventure 2: Martian Dreams (1991) tietokoneroolipeli käsittelee marsilaisten unikonetta. Peli vaikuttaa todella mielikuvituksekkaalta ja eeppiseltä steam punk -seikkailulta. Tapahtumat alkavat kun raketti lähetetään epähuomiossa Marsiin. Mukana on 1800-luvun merkkihenkilöitä, kuten Sigmund Freud ja Mark Twain. Ensimmäisessä Pelit-lehdessä 1/1992 oli pelin ratkaisu. Pitäisikin tutustua viimein kyseiseen peliin tarkemmin. Täällä lisää Ultima-peleistä.
  • Star Trek: The Next Generation (1987–94) scifi-sarjassa replikaattorikone pystyi luomaan mitä vain esineitä.
  • Supertree Grove Garden on unenomainen, surrealistinen ja keinotekoinen, mutta samalla orgaaninen elävä keidas Singaporessa. Kun näin tästä ensi kertaa kuvia, tuntui että todellakin jonkun unet ja unelmat olivat käyneet toteen; ajatukset manifestoituneet materiaksi.

Tämä artikkeli on julkaistu myös Videomuseon blogissa.

Hyvät lukijat, mitä muita aihetta käsitteleviä kirjoja, elokuvia tai teoksia Teille mahtaa tulla mieleen?

Artikkelin kuvat © 2000-2002 Jukka Eronen

Short story: Soulweaver – The first chapters (in Finnish)

kieli_englishSoulweaver: Requiem for Earth™ (PG-12) is an upcoming epic Finnish science fiction short film set in future Finland circa 3000 A.D. It is a mythological, poetic and dream-like journey to apocalyptic visions of past and future Earth. The fabric of reality, memories and dreams intertwine in the last days of our once flourishing planet. Man has destroyed himself and most of the planet. The surviving nature, animals and new species are living in the shadow of ruins and dying Earth; trying to make it in harmony. Something otherworldly is in the air.

A short story based on the Soulweaver film is in the works. It is to deepen the world and to enhance the experience of the film. It also features concepts, scenes and happenings that couldn’t be realized in the film with zero budget. However it is still a work of its own and can be read separately without seen the film.

The book of the short story will feature alternative endings, poems, illustrations, maps and appendiced on the world of Soulweaver.

The book will be published in Finnish digitally. Here are the beginning two chapters in Finnish.

Here’s the classical and symphonic orchestral main theme music from the film as a 2016 dark rendition:

  • Jukka “Avalkis” Eronen: Anima Dea (2016 Dark Rendition) [download or play the mp3, if the player above doesn’t show up] (5:01)

kieli_suomiTulevaan Sielunkehrääjä-elokuvaan ja sen maailmaan perustuva lyhyt novelli on tekeillä. Sen tarkoitus on syventää kokemusta ja taustoittaa tapahtumia. Novelli myös pitää sisällään ideoita ja kohtauksia, joita en pystynyt budjettisyistä tai taidemuotojen erilaisuudesta johtuen elokuvassa esittämään. Novelli on samalla itsenäinen teos ja sen voi lukea erikseen.

Sielunkehrääjä (K12) on tulevaisuuden Etelä-Suomeen noin tuhannen vuoden päähän sijoittuva eeppinen tieteiselokuva. Elokuva on mytologinen, runollinen ja unenomainen matka post-apokalyptisiin maisemiin. Maan todellisuus, muistot, unet, mennyt ja tuleva kietoutuvat toisiinsa. Ne kehräävät elämän ja kuoleman haurasta lankaa maailmassa, jossa ihminen on tuhonnut itsensä ja suuren osan Maasta. Osa kasveista ja eläimistöstä on säästynyt tuholta. Eläimet ja uudet kehittyneet lajit ovat nousseet raunioiden ja tuhkan keskeltä planeetan herroiksi. Tarina kulkee ajassa maailmankaikkeuden synnystä Maan viimeisiin päiviin ja uuden ajan sarastukseen.

Kirja tulee sisältämään vaihtoehtoisia loppuja, runoja, kuvituksia, karttoja ja tietoa Sielunkehrääjän maailmasta, kasvillisuudesta ja eläimistöstä. Kirjasta tulee suomenkielinen digitaalinen painos.

Tässä on Sielunkehrääjä-elokuvaan liittyvän tieteisnovellin kaksi ensimmäistä lukua suomeksi, olkaa hyvä. Jos kiinnostuit tai pidit lukemastasi, olisi mukava saada palautetta ja kommenttia :).

Tässä on elokuvan soundtrackin klassis-sifoninen orkestraaliteema “vuoden 2016 tummasävyisenä versiona”, jota suosittelen esimerkiksi novellin taustakuunteluun.

  • Jukka “Avalkis” Eronen: Anima Dea (2016 Dark Rendition) [lataa tai soita mp3 tästä, jos ylläoleva soitin ei näy selaimessasi] (5:01)

novelli_sielunk_logo2


PROLOGI  •  VUOSI 2839

OODI PIMENTYNEELLE AURINGOLLE

anfangi_auringosta ja Kuusta Maa näytti vielä niin siniseltä. Maa oli kuitenkin odottanut tulevaa jo pitkän aikaa; pian koitti sen hetki. Luonnon oma muisti sai aikaan väläyksen alkumerestä ja kaukaisista huomisen näyistä. Aurinko pimenisi, meret jäätyisivät. Vuoret kaatuisivat. Kuitenkin, vuosisatoja kaikkea tätä ennen, ihminen oli tuhonnut itsensä. Elämää kuhisseen Maan kaupungit olivat raunioina. Ihmisen perintönä oli nyt kuoleva maailma. Meret olivat haihtumassa. Joillakin alueilla eläimillä, kasveilla ja puilla oli onnea selvitä tuhosta, joskin jotkin niistä olivat kokeneet mutaatioita. Nopeaa evoluutiotakin oli tapahtunut.

Eräänä päivänä auringonpimennys loi varjonsa vielä hengissä taistelevien olentojen ylle. Auringon pimensi jokin muu kuin rakas Kuumme. Tämä taivaankappale keräsi ihmettelijöitä osakseen ympäri pohjoisen Maan. Se hehkui näkymätöntä valoa ja sen hiukkaset kimmelsivät ja hohtivat tuulessa.

Elettiin Maan viimeisiä päiviä. Oli uuden alun aika. Jotain kaunista ja suurta oli ilmassa…


LUKU I •  VUOSI 3152

KAURIS

anfangi_oli alkukevät. Sadepisarat kimmelsivät lehdillä. Pisarat kerääntyivät isommiksi pisaroiksi ja tippuivat hiljakseen maahan tai alemmille lehdille, muodostaen uusia pisaroita. Aivan kuin aika olisi hidastunut noiden pisaroiden muodostuessa ja pudotessa. Maassa niiden pärske kasteli yllättyneen muurahaisen. Kaikkialla oli jo alkanut versota ja jopa hieman kukkia jotain kaunista. Puissa oli pieniä vaaleanvihreitä poimuja. Tuuli tuiversi oksia ja edellisvuoden kuivia, edelleen pystyssä olevia oljenkorsia. Eräässä koivussa oli vielä lehdetkin jäljellä, koska talvi oli tullut niin nopeasti ja pitänyt ne jäisessä horroksessaan.

Metsä oli hengittänyt tulta joitakin aikoja sitten ja oli nyt syntynyt uudelleen tuhkasta, entistä ehompana ja vahvempana. Metsässä oli ränsistynyt vääntynyt puurakennelma. Kun tällä hiiltyneellä kasalla oli vielä aikoinaan ollut jollekin elävälle tarkoitusperä ja selkeämpi muoto, se oli luultavasti toiminut jonkinlaisena suojana. Tuon suojan vieressä seisoi nuori heiveröinen ja solakkarakenteinen kauris. Sillä oli nälkä. Syötäväksi kelpaavaa ravintoa oli niukasti tällä alueella. Tuli oli pitänyt siitä huolen. Maa oli tosin muodostumassa aiempaakin ravinnerikkaammaksi, mutta se veisi vielä aikaa. Kyseisen kaurislajin ruokavalio oli muotoutunut vuosien saatossa hyvin tarkaksi kasvillisuuden suhteen. Mikä tahansa ruohon korsi tai apilan kukka ei olisi sen vatsassa sulanut. Erikoistuminen auttoi välttämään kasveja, jotka olivat säteilylle alttiimpia ja näin haitallisempia terveydelle, mutta samalla se toi mukana omia haasteitaan. Helpotusta vallitsevaan tilanteeseen ei myöskään tuonut viileä ja utuinen ilma. Sumu sankkeni eikä enää oikein voinut olla varma minne voisi turvallisesti astua.

Lyhyt kesä meni siivillä. Talvi alkoi jälleen tehdä tuloaan. Maa tärisi lievästi. Kauris tunsi jotain; se ei ollut ainoastaan tuo tärinä. Se katsoi kaukaisuuteen hetken, teki päättäväisen loikan alas rinnettä kohden ja lähti seuraamaan vaistojaan. Edessä aukeava valtava pelto odotti sitä ensimmäisenä etappina. Pimentynyt aurinko, himmeät tähdet ja jokin kuvailematon olivat sillä seuranaan ja oppaanaan. Kauris tiesi nyt minne sen oli suunnistettava. Taivaan kannessa välkehti lentotähtiä. Niissä olisi voinut nähdä oman heijastuksensa, jos niin korkealle olisi yltänyt. Niin pitkä ei kauriin kaula kuitenkaan ollut, vaikka se uljas näky vielä tulisi olemaankin. Kauriilla oli pitkä ja uuvuttava, mutta tärkeä ja toiveikas matka taivallettavanaan…kauris_ja_valo2013

Kerran, unta mä näin

Olit valoa, joka elämän Kevääseen ikuiseen toi

Heräsin varjoihin auringon pimentyneen

Oliko se vain mielessäin vai näinkö muistollemme käy

Kerran, huomiseen näin

Kuin tuuli, sydämein muuttuu ain’

Silti sieluni sylissäs’ herää

Tunne lumi keväinen, se valkea kuin silmäin on

Nyt silmin sokein, en talvea Keväästä erota

 


Sielunkehrääjä © 2009–2016 Jukka Eronen. All rights reserved.

Tarina jatkuu…

Comic & game: Explosion Land (1991–) and my first oil painting (1995)

bamandbum

Early 1990s Bam and Bum – a.k.a. Bum and Pow from 1995 onward.

Bum and Pow – an antropomorphic bomb and a dynamite – are my oldest comic book characters still in use, from 1991. They are nowadays part of the Narcosis the Cat Meets the Flapsticks -comic book world that I began to re-discover and investigate in 2007 from my 1997–1999 mathematics and physics book doodles and illustrations. I noticed that some of the characters, beings and things had obviously escaped from the same universe so I started to investigate these little critters, their peculiar habits and their world in a more accurate way.

explosionland11st Explosion Land strip from 2010.

explosionland2Another usual day in Explosion Land.

In summer 1995 my grand mother Tellervo taught me to paint with oil colors. I chose my comic book characters Bum and Pow and Dumdow the Angry Triangle as my first motif. Also notice the surrealistic white shadows. The painting was called Tight Spot (1995) which was also the name for a puzzle/platform computer game I was planning to code on Turbo Pascal. I’ve coded countless of hours with it and even today it’s the programming language I know and do the best.

jukkaeronen_tightspot

I scanned the oil painting as the title screen and made sprites, animations, logos and music but unfortunately the game was never finished. There are f.ex. animated rolling VHS tapes, cassettes, CDs, disks and other nowadays defunct but collectible electronic media you were supposed to collect in the game (by the way in reality I collect 1980s ex-rental video cassettes and old computer games). This was one of my pet projects and I still hope to do something with the concept some day.

screen_tspot   screen_tspot5screen_tspot2   screen_tspot3 screen_tspot4

Stay tuned for more Explosion Land comic strips next time!


kieli_suomi  SUOMEKSI:

Olen piirtänyt ja luonut sarjakuvahahmoja pienestä pitäen. Olen löytänyt niitä myös mm. näkemällä niitä luonnon muovaamissa muodostelmissa ja fraktaalimaisissa kuvioissa. Räjähdysmaan asukit Bum-pommi ja Pow-dynamiitti ovat pitkäikäisimmät edelleen käytössä olevat hahmoni vuodelta 1991 (tuolloin nimillä Bam ja Bum). Minulla oli myös näihin hahmoihin pohjaava puzzle-tietokonepeli Tight Spot tekeillä vuonna 1996, mutta se jäi kesken. Nykyään nämä räjähdysherkät sankarit esiintyvät Narkoosi-kissa & Fläpstikkaat -sarjakuvien tarinoissa omassa maailmassaan.

Music: Summer Island (2015)

summerisland

Summer Island refers to the islands of Tammisaari (“Oak Island”, Ekenäs in Swedish) that is a very dear city to me here in the south of Finland. I’ve also lived there for over a year. My favorite and most beautiful forests are in Tammisaari. A few years ago I once swam to a near-by island there in the summer. At the half way I realized my energy was very limited and I didn’t have any water with me.

With the energy I had left in me I made it to the rocky shore of the island and had an experience of “an evolutionary flashback” I felt how a fish came to the solid ground for the first time ever and its fins growing to legs. It felt like seeing and remembering millions of years back in a few seconds.

I studied the island. There is this old symmetrical tree with two big branches in a V-shape. I’ve picked this tree and the island as inspiration for The Blue Forest of Wish to appear in my Springbringer graphic novel. The actual tree is also featured in winter-time on the Soulweaver film, with the moonlight shining in the middle.

In the impromptu summer extreme swim when I left the island I noticed a group of sheep watching me. It felt like a bizarre scene from an art house film because I hadn’t noticed them upon my arrival.

Fortunately I made it back from the isle. And have carried water with me ever since.

Character: Tommy the Troll (2011)

pulleapeikki pulleapeikko_leirituli

je_pulleapeikko-colorRound-tummy Tommy the Troll (Pullea peikko in Finnish) is the main character in the adventures of Troll Land.

He likes to create origamis that come to life – for example they start to fly and fire away. The first pencil drawing seen here is from August 19th 2011. But Tommy was born already almost three years before that in December 18th 2009 on the Apokryfia sketch book #2 Beta.

In the other drawing Tommy is by the Bonfire (Pullea Peikko leiritulen äärellä, September 6th 2011). Original pencil 15×10 cm, from the upcoming Narcosis the Cat & Flapsticks comic book stories.

Unlike the Internet trolls, Tommy is a nice sympathetic fellow.

Photographs: Flying over the Clouds – My first time flying (2016)

overtheclouds    overtheclouds2

overclouds_panorama

I flew for the very first time in my life a week and a half ago. It was totally unreal. I don’t know how people usually take it but for me it was like an out of my body experience. I’ve never felt anything like it. It felt like we could fly to outer space and beyond. Especially flying over the clouds was so dream-like… It reminded me of the best times in the winter when you can ski on the frozen sea and see nothing but ice as far as your eyes can see.  It is humbling (you realize how small you are in this vast universe) and surreal enough an experience. But this icy layer was high in the sky…

And the sun is always shining there, no matter the weather!

Actually, now that I think of it, the stargate scene in 2001: A Space Odyssey is very reminiscent of how I felt – going into a completely new another world. And perhaps transforming in the process, like in the film’s epic poetic finale. Part of my personal evolution, I’m no longer a  walking and running mammal, I’m a flying one. I’m so grateful for the experience.

Film still: Soulweaver – Memory of Tomorrow (2009)

sielunkehraaja_rauniot

This is a scene from the upcoming (premiere estimate 2017) post-apocalyptic Sci-Fi film Soulweaver: Requiem for Earth. The black and white and red photograph Memory of Tomorrow (a.k.a. The Ruins of Our Past, the Ruins of Our Future, 2009) is by Jukka Eronen & Satu Eronen.

This is the aftermath – the sunny scene preceding in this same place cuts from a thousand years in the past.

The forests, ruins and mythological places in the world of Soulweaver are based on real locations in south of Finland – see the maps and go see the places for yourself; while they exist and you can. (Disclaimer: this virtual concept precedes Pokémon Go 😉 ).

Here is more about the film.

Stamp series (2009)

stamps_mini   A series called Sepia.

stamps_angels   Angels.

stamps_spring  Encounters in Spring.

stamps_flapsticks    stamps_sandwind    Flapsticks and Wind of the Sand.

I participated in a competition organized by Posti in 2009. I chose suitable works from my etchings, comic books and pen and pencil drawings. Some of the works were originally in black and white so I colorized them on computer. I also united the color schemes to match the pictures in a given stamp sheet.

Pastel: A Scream for Munchies (2012)

screamformunchies_bwscreamofmunchines_making

screamformunchies

  • A Scream for Munchies (We’re Out of Munchies!) | Munkin huutaja (munkit on loppu!) (2009). Pencil drawing, 15×17 cm. A picture from the upcoming comic book story “Narcosis the Cat 2: Flapsticks in the Museum of Modern Art’s History”.
  • Making of A Scream for Munchies.
  • A Scream for Munchies (We’re Out of Munchies!) (2012), pastel on paper, 29×42 cm.

In honor of Edward Munch‘s The Scream (1893–1910). Inspired by news on one of the paintings (or pastels) being sold on Sotheby’s on May 2nd 2012 in New York. Here’s my interpretation of the artwork with wacky Flapsticks-characters (get to know them here!). Enjoy!

  • There is a back story to Munch’s The Scream, and so is for this pastiche: “One evening Chuck out of the Box came back from the market while on the bridge of time and passages his spinal cord (= spring) suddenly started to tremble as the red sunset followed before him… He forgot to buy munchies!! And the store now already closed was…” [Don’t know why Yoda appeared as the story teller at the end there but oh well…]
  • A pastiche starring Chuck out of the Box. Can you also spot Totti the Total Totem, Dumdow the Angry Triangle, and The Bermuda Triangle?                      [ANSWER: Totti – silhouette walking at the bridge, Dumdow – at the boat in the lake, Bermuda – next to Dumdow.]

Pastel: Fire Angel in the Room of the Forest (2009)

metsanhuoneenpalavaenkeli

Fire Angel in the Room of the Forest / Metsänhuoneen palava enkeli (2009), color pastels, 29×41 cm.

This is one of my personal favorite works. It features the Sprite of Spring  this time in a bit more human-like feminine form. I’ve tried to re-imagine this scene later but sometimes you cannot replicate an inspired moment.

Themes of this impressionistic pastel drawing are nature and rebirth. The composition was originally inspired by Edgar Degas’ Dancer in Front of a Window (circa 1874). I’ve moved the scene into a much more abstract expression and replaced the dancer with my own personal motif and symbol of life and love the Springbringer. A flower that awakes everything.

Drawing: Fountain of Africa (2011)

fountainofafrica

africa2011-11-08Color pencils and ink, 10×15 cm. Inspired by Afrikan tähti (Star of Africa) board game, that is legendary in Finland. I have the original game by Kuvataide from 1950s in my collection which I inherited from my dear grand mother she was an oil painter. We used to play the game a lot and I have fond memories of it. I also have the extremely rare Commodore 64 game adaptation (1986) made by Amersoft.

This art is from the Apokryfia sketch book #10 Kappa the Color where all the illustrations are in color, instead of mostly black and white of the other volumes.

By the way, Madagascar has traveled all the way to the exact opposite side of the “pool continent” here for some reason.

Fountain of Africa is from December 8th 2011 and it was a follow-up and based on the proximate black and white ink sketch from November 8th 2011. Mountains and some kind of a huge tree-sized plant make the surrounding setting in both and I picked the woman-motif and giraffe for the color work too,

The particular November-sketch on the other hand originates from my morphing graphic novel Apokryfia: Zeta (April 2011) see the post Venus and the Dream Machine. There is a section happening in Africa with skeletons in the middle of the story where all this started from. (Zeta will be featured in the blog too.)