Drawing: A Stream of Tears (2007)

jukkaeronen-stream_of_tears jukkaeronen_kyyneltenvirtaHappy Women’s Day! <3

A Stream of Tears (2007). Above is a version colorized with computer. Next to it here is the whole original pencil drawing also, 74×46 cm.

A sad yet gentle and hopeful image of a  girl sleeping in a stream of her own tears, surrounded by a misty forest. A white pigeon   her soul  flies away.

  • Girl with a pigeon seems to be one of my many reoccurring motifs also see the ending of Venus and the Dream Machine comic.
  • The image was used as a cover of my 2CD ambient album collection Kyynelten virta (2008).
  • Also used as a stamp.

Comic poem: Apokryfia – Venus and the Dream Machine (2011-17)

avalkis_gorki_ja_bantuApokryfia is my poetic series of graphic novels and comic strips. Graphic poems, if you will. The illustrations, visions and ideas often start from my sketch books that I’ve had as visual diaries since 2009. I usually carry the newest book with me wherever I go in case of wanting to draw an idea down.

The story of Apokryfia – Venus and the Dream Machine: it all began with a singular dot. In 2011 I decided to make a metamorphing or animating drawings out of sketch book #6 (Zeta).  I wanted to see out of curiosity what kind of visions would happen along the way from such small beginnings.  Meaning, in the 110 pages the images slowly transform and animate into the next image. Happenings and characters appear and disappear. It starts and ends with a dot.

Here is the final 8 page result as of 2017 when I drew and constructed the final graphic novel / comic strip. This was the core of it but there is additional left-over material that I might publish some day too. Especially if I hear interest from You, dear readers.

Everything you’re about to see and read is from my imagination without outer stimulants. Everything was improvised. (Except for the final color image that was partially inspired by the graphics of 1980s version of a Finnish cherished board game from the 1950s.) Now let us begin.

As a suggestion here’s a perfect psychedelic companion musical piece for listening while reading – Avalkis: When It Is Raining from My Arms (2001):


je_apokryfia_venus1 je_apokryfia_venus2 je_apokryfia_venus3 je_apokryfia_venus4 je_apokryfia_venus5 je_apokryfia_venus6 je_apokryfia_venus7 je_apokryfia_venus8


The graphic novel as a short story poem:

Avalkis: VENUS AND THE DREAM MACHINE        Poem © 2017 Jukka Eronen

Venus passed a busy market street full of beautiful fertile naked women.

The images of strange beings in her mind merged with the memory of a girl from her youth. And all the animals she had always loved.

It all became a reality – just from mere thoughts. Who would’ve thought?

It was only a matter of seconds and by chance this even ever became a reality of its own.

This was all thanks to her dream machine.

She had purchased a peculiar machine from an old woman in a bazar tent; not knowing at the time how powerful it truly was.
In the corner of everything this thing made it all happen – it was a machine that created real life from dreams.

Her lips turned tulip red and began to blossom, her eyes turned into tears and her voice softened like a trumpet stuffed
with an orange in its mouth.

Touching the crystal images made every step easier for her. And for them. She could see and hear it all now clearly.

So it came, that Gorki and Bantu met for the very first time. They got frightened at each other at first, but when they saw there was nothing to fear they were happy to finally have found a friend. A much needed precious life form companion — a lasting friend that we all would like to have and hold in our hearts. Even for that brief moment that we call… life.

How different they were in appearance yet so similar in habits and everything else… and in dreams. They shared a mixed combination of all the good qualities that beings can have; supporting the other where the other was lacking in.

The encounter was brief yet joyous and full of excitement. It had been the most important handshake of their curious lives.

(And not one of those outrageously hilarious rope-pulling manoeuvres à la Mr. Trump, that no one was luckily exposed to in this universe.)

Now it was time to move on – and to let the tiny Venus find her way too.

Venus grew bigger and bigger, and swam to the shore of emptiness. Surprisingly she met Mr. Ambivalent there — a curious featureless fellow from Mars, that she tried to greet. But missing mutual language they didn’t really understand each other…

Still there was something universal in their essence and form of life.

A snake broke free from its fractal face. It crawled in hot dessert passing a black mirage walking by in the distance.

Perhaps the image belonged to a redeemer she was after?

Unfortunately it turned out to be something much more sinister. It was a Slave Dealer in the land of the dead.

Surrounded by poor fragile skeleton souls, a skeletal giraffe and their Dark Dealer master in between, a mysterious sign in the mountains gave her the last and only gleam of hope of ever finding peace.

The bird, a white pigeon, was firmly held by the dealer. After 3000 days of war, misery and struggle it finally broke free from its master’s shaking, tired and bitter grip. The bird merged with the Moon where it received its wings and force of light.

The pigeon guided Venus from this day onward – till the rest of her days.

Now Venus will flourish once again and drink ice from the fountain of Africa.

Where her home is.

The Sun became her… and after her.

 

Kirjoitus: Unikone – kuinka luoda ajatuksilla elämää?

kieli_suomiTällä kertaa suomenkielinen postaus – This post is in Finnish.

Tämä erikoinen aihe tuli mieleeni kun juttelin retrovideokansien tekemisestä ja videoista nähdyistä unista nimimerkin Snowdance kanssa.

jukka_eronen_world_beyondOlen nähnyt unia, joissa esiintyy Videomuseo-sivustoni blogissakin ja sivuilla käsiteltyjä vanhoja Disney-kasetteja joita olen koko ikäni kirppareilta ja divareista etsinyt. Keräilystäni ja aiheesta oli juttu Helsingin Uutisissa tammikuussa 2017. Nämä videot ovat tosin unissa olleet kansitaiteiltaan aivan uusia tuttavuuksia; ennen näkemättömiä Aku Ankka ynnä muita kansia. Kerrankin olin jossain metsähökkelissä (tyyliin Karjaalta pohjoiseen, Fiskarsista länteen) jossa tyypillä (parrakas mies?) näitä videoita jostain syystä siellä metsän keskellä oli. Ja toisen kerran olin unessa yöllä videodivarissa kaupungissa joka tuntui Porvoolta ja sijaitsi sen kohdilla. Älysin juuri tätä kirjoittaessani, että öinen katu lamppuineen jolla videodivari sijaitsi muistutti kuitenkin Salon erästä katua… (Salossa oli oikeassa elämässä yksi erinomainen videodivari aikoinaan, mutta unessa tämä katu taas sijaitsi eri paikkaa.)

Mikä näissä unissa on erityisesti jäänyt mieleen ja mikä on todella kummallista ja hämmästyttävää, on kuinka mieli pystyy unessa luomaan kaikki nuo piirrokset ja graafiset kannet logoineen ym. yksityiskohtineen! Ja välillä ison määrän kerralla. Siis aivan “tyhjästä” – mieli luo sellaisia monimutkaisia kuvia joita ei ole ennen nähnyt. Peruspohjana toimii tietenkin se visuaalinen materiaali hahmoineen joka on tuttua ja muistiin tallettunut ja sitä unen näkö yhdistelee uusin tavoin, myös kolmiulotteisesti; käsittämättömällä laskennallisella teholla reaaliaikaisesti.

jukka_eronen_digital_transi

Kuvasarja “1. Enlightenment” analogisesta animaatiosta/videoteoksestani Digital Transitions (2000). Keksin käyttää vanhaa analogivideokameraa hyödykseni saavuttaakseni tällaisen fraktaaliefektin. Teos oli esillä valokuvasarjoina ensimmäisessä taidenäyttelyssä, jossa olin osallisena – Aniara 2000 Hangon kirjaston galleriassa, taiteilija Eero Caseliuksen inspiroivalla ja elinvoimaisella johdolla.

 

 

Mm. elokuvat, videot, musiikki ja taide itsessään kuvaavat mielikuvitustamme sen kaikissa muodoissa. Elokuvat ovat nykypäivänä visuaalisesti huikeita ja aidoilta tuntuviin maailmoihinsa upottavia kolmiulotteisia laaja-alaisia elämyksiä ja kokemuksia, vaikka tekniikka ei vielä täydellistä olekaan. (Joskin kuvallisen annin kustannuksella sisältö jättää mainstream-elokuvissa usein valtavasti toivomisen varaa, mutta en siihen tässä postauksessa sen enempää mene. Visuaalisen prameuden ja vankan sisällöllisyyden ei kuitenkaan tarvitsisi missään nimessä olla poissulkevia tai syödä toisiaan; niiden yhdistelmähän on onnistuessaan jotain aivan huikeaa.) Joka tapauksessa – periaatteessa kaikki mitä voi vain kuvitella, voidaan nykypäivänä esittää elokuvissa, ja vielä kolmiulotteisena. Pian varmaan hologrammeinakin.

jukkaeronen_roadtonowhereJos jonain päivänä saisimme unimaailman teknologian kautta valjastettua suoraan hereillä olevaan todellisuuteen, niin mihin kaikkeen vielä pystyisimmekään! Eli mitä jos unet ja ajatukset pystyisi tietokoneella kuvittamaan/tallentamaan, ja vaikka luomaan virtuaalisesti tai 3D-tulostamaan sen tilan, kuvat ja esineet… Luoda valmiita kuvia, kirjoja, elokuvia, animaatioita, sarjakuvia ym. teoksia pelkillä ajatuksilla. Jos ajatuksilla voisi luoda materiaa – entä jopa elämää :-o. Varmasti monenlaisia huikeita käyttötarkoituksia löytyisi jos asiaa miettii – taiteeseen, teknologiaan, lääketieteeseen, biologiaan, arkkitehtuuriin, geografiaan, luonnon suojeluun…

Luonnon säilyttämisen ja eläinten hyvinvoinnin pitäisi muutenkin olla kaiken tekemisemme keskipiste. Itsekkäimpien ja muista lajeista piittaamattomimpienkin tahojen ja suuryritysten tulisi tajuta, että omakin tulevaisuutemme ja hyvinvointimme ja elämisemme riippuu luonnosta ja sen elävistä. Uutisia lajien sukupuutosta, ympäri maailman tapahtuvasta metsien hakkuusta ja nurkkakuntaista absurdia luontovihamielisyyttä ja eliöiden halveksuntaa esiintyy niin paljon päivittäin politiikassa ja mediassa, että aiheesta ei voida tarpeeksi puhua ja valistaa.

Tämän toteaminen ei ole minkään asteista ylimielisyyttä vaan päinvastoin faktojen toteamista sekä tunnustamista. Luonnossa ja elämän hauraassa monimuotoisuudessa kaikilla pienimmilläkin eliöillä on paikkansa ja merkityksensä monimutkaisine ja arvaamattominekin yhteyksineen. Me kaikki olemme yhteydessä toisiimme; tämä on mm. Pilvikartasto-elokuvan kantava teema.

Jukka Eronen: Kaleidoscope 21Mitä tulee uniin ja elokuviin, tietyissä ns. taide-elokuvissa unet ja todellisuus limittyvät ja soljuvat kauniisti ja luonnollisesti yhteen, eikä niiden välillä tehdä välitöntä erottelua. Aivan kuin katsojaa aliarvioiden rautalangalla pitäisi vääntää ja tehdä hirveä haloo joka kerta kun “tämä tässä olikin vain unta”. En lakkaa ihastelemasta ja hämmästelemästä Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexanderin (1982) erästä kohtausta jossa lapset ovat piilossa puulaatikossa jossa heidät on määrä kantaa huomaamattomasti turvaan; mutta kohtauksen kanssa ristiriidassa olevia tapahtumia ei millään tavalla selitetä. Todellisessa elämässäkin unet ja todellisuus ovat yhtä tasaista virtaa kietoutuen toisiinsa. Ne ovat molemmat todellisia ja merkityksekkäitä, sekä merkitykseltään vaihtelevia. Välillä todellisuus ja muistomme sekoittuvat uniin ja unemme muistoihin.

Nämä uni- ja ajatuskoneet ovat vielä osittain toistaiseksi scifi-ajatuksia, mutta eivät välttämättä kauaa kun miettii ja vertaa minkä kaiken ympäröimänä jo elämme, joka oli tieteiskuvitelmaa hetki sitten vaikkapa 80-luvulla. Tähän kaikkeen on jo niin tottunut ja turtunut. Ja on olemassa esimerkiksi jo kokeita joissa tietokoneeseen yhdistetty ihminen on ajatuksillaan esimerkiksi liikuttanut näytön kursoria. Biomekaanista ihmistäkin kohti ollaan jo otettu askelia, kuten keinotekoisten elimien ja silmien muodossa.

Ehkä tulevaisuudessa viihdytämme itseämme katselemalla toistemme unia. Vaikka sitäkin jo nyt vaikkapa elokuvateatterissa ja peleissä teemme.

Tutustumisvinkkejä aiheesta ja viitteitä:

  • Brainstorm-elokuva (1983) käsittelee ajatuskoneideaa. Ohjaaja on Douglas Trumbull, jonka huikeat efektit ovat tuttuja mm. tieteiselokuvista 2001: Avaruusseikkailu, Star Trek: The Motion Picture ja Hiljainen pako.
  • Ultima Worlds of Adventure 2: Martian Dreams (1991) tietokoneroolipeli käsittelee marsilaisten unikonetta. Peli vaikuttaa todella mielikuvituksekkaalta ja eeppiseltä steam punk -seikkailulta. Tapahtumat alkavat kun raketti lähetetään epähuomiossa Marsiin. Mukana on 1800-luvun merkkihenkilöitä, kuten Sigmund Freud ja Mark Twain. Ensimmäisessä Pelit-lehdessä 1/1992 oli pelin ratkaisu. Pitäisikin tutustua viimein kyseiseen peliin tarkemmin. Täällä lisää Ultima-peleistä.
  • Star Trek: The Next Generation (1987–94) scifi-sarjassa replikaattorikone pystyi luomaan mitä vain esineitä.
  • Supertree Grove Garden on unenomainen, surrealistinen ja keinotekoinen, mutta samalla orgaaninen elävä keidas Singaporessa. Kun näin tästä ensi kertaa kuvia, tuntui että todellakin jonkun unet ja unelmat olivat käyneet toteen; ajatukset manifestoituneet materiaksi.

Tämä artikkeli on julkaistu myös Videomuseon blogissa.

Hyvät lukijat, mitä muita aihetta käsitteleviä kirjoja, elokuvia tai teoksia Teille mahtaa tulla mieleen?

Artikkelin kuvat © 2000-2002 Jukka Eronen