Comic strips: Narcosis the Cat Meets Pixels and Rasters

narcosisthecat_54_pixels_c narcosisthecat_86_rasters_c

Narcosis the Cat comic strips #54 (2010) and #86 (2010-17). Inspired by the modern day digital printing errors of various kind, 1980s computer games with their low-resolution pixel style, and classic comic strip rasters.

Comic: Apokryfia – Venus and the Dream Machine (2011-17)

avalkis_gorki_ja_bantuApokryfia is a series of graphic novels and comic strips. Graphic poems, if you will. The visions often start from sketch books, visual diaries.

Here’s a psychedelic companion musical piece for listening while reading – When It Is Raining from My Arms (2001):


je_apokryfia_venus1 je_apokryfia_venus2 je_apokryfia_venus3 je_apokryfia_venus4 je_apokryfia_venus5 je_apokryfia_venus6 je_apokryfia_venus7 je_apokryfia_venus8

Music: Avalkis – A Love’s First Kiss (2010 Symphonic Ambient Mix)

A 2010 symphonic ambient remix of A Love’s First Kiss from Disney‘s Snow White and the Seven Dwarfs (1937) soundtrack.

This is a non-commercial unofficial mix. Original song composed by Paul J. Smith and Leigh Harline, based on Frank Churchill‘s One Song.
No copyright infringement intended. Original music and composing belong to the copyright-holder(s).

Kirjoitus: Unikone – kuinka luoda ajatuksilla elämää?

kieli_suomiTällä kertaa suomenkielinen postaus – This post is in Finnish.

Tämä erikoinen aihe tuli mieleeni kun juttelin retrovideokansien tekemisestä ja videoista nähdyistä unista nimimerkin Snowdance kanssa.

jukka_eronen_world_beyondOlen nähnyt unia, joissa esiintyy Videomuseo-sivustoni blogissakin ja sivuilla käsiteltyjä vanhoja Disney-kasetteja joita olen koko ikäni kirppareilta ja divareista etsinyt. Keräilystäni ja aiheesta oli juttu Helsingin Uutisissa tammikuussa 2017. Nämä videot ovat tosin unissa olleet kansitaiteiltaan aivan uusia tuttavuuksia; ennen näkemättömiä Aku Ankka ynnä muita kansia. Kerrankin olin jossain metsähökkelissä (tyyliin Karjaalta pohjoiseen, Fiskarsista länteen) jossa tyypillä (parrakas mies?) näitä videoita jostain syystä siellä metsän keskellä oli. Ja toisen kerran olin unessa yöllä videodivarissa kaupungissa joka tuntui Porvoolta ja sijaitsi sen kohdilla. Älysin juuri tätä kirjoittaessani, että öinen katu lamppuineen jolla videodivari sijaitsi muistutti kuitenkin Salon erästä katua… (Salossa oli oikeassa elämässä yksi erinomainen videodivari aikoinaan, mutta unessa tämä katu taas sijaitsi eri paikkaa.)

Mikä näissä unissa on erityisesti jäänyt mieleen ja mikä on todella kummallista ja hämmästyttävää, on kuinka mieli pystyy unessa luomaan kaikki nuo piirrokset ja graafiset kannet logoineen ym. yksityiskohtineen! Ja välillä ison määrän kerralla. Siis aivan “tyhjästä” – mieli luo sellaisia monimutkaisia kuvia joita ei ole ennen nähnyt. Peruspohjana toimii tietenkin se visuaalinen materiaali hahmoineen joka on tuttua ja muistiin tallettunut ja sitä unen näkö yhdistelee uusin tavoin, myös kolmiulotteisesti; käsittämättömällä laskennallisella teholla reaaliaikaisesti.

jukka_eronen_digital_transi

Kuvasarja “1. Enlightenment” analogisesta animaatiosta/videoteoksestani Digital Transitions (2000). Keksin käyttää vanhaa analogivideokameraa hyödykseni saavuttaakseni tällaisen fraktaaliefektin. Teos oli esillä valokuvasarjoina ensimmäisessä taidenäyttelyssä, jossa olin osallisena – Aniara 2000 Hangon kirjaston galleriassa, taiteilija Eero Caseliuksen inspiroivalla ja elinvoimaisella johdolla.

 

 

Mm. elokuvat, videot, musiikki ja taide itsessään kuvaavat mielikuvitustamme sen kaikissa muodoissa. Elokuvat ovat nykypäivänä visuaalisesti huikeita ja aidoilta tuntuviin maailmoihinsa upottavia kolmiulotteisia laaja-alaisia elämyksiä ja kokemuksia, vaikka tekniikka ei vielä täydellistä olekaan. (Joskin kuvallisen annin kustannuksella sisältö jättää mainstream-elokuvissa usein valtavasti toivomisen varaa, mutta en siihen tässä postauksessa sen enempää mene. Visuaalisen prameuden ja vankan sisällöllisyyden ei kuitenkaan tarvitsisi missään nimessä olla poissulkevia tai syödä toisiaan; niiden yhdistelmähän on onnistuessaan jotain aivan huikeaa.) Joka tapauksessa – periaatteessa kaikki mitä voi vain kuvitella, voidaan nykypäivänä esittää elokuvissa, ja vielä kolmiulotteisena. Pian varmaan hologrammeinakin.

jukkaeronen_roadtonowhereJos jonain päivänä saisimme unimaailman teknologian kautta valjastettua suoraan hereillä olevaan todellisuuteen, niin mihin kaikkeen vielä pystyisimmekään! Eli mitä jos unet ja ajatukset pystyisi tietokoneella kuvittamaan/tallentamaan, ja vaikka luomaan virtuaalisesti tai 3D-tulostamaan sen tilan, kuvat ja esineet… Luoda valmiita kuvia, kirjoja, elokuvia, animaatioita, sarjakuvia ym. teoksia pelkillä ajatuksilla. Jos ajatuksilla voisi luoda materiaa – entä jopa elämää :-o. Varmasti monenlaisia huikeita käyttötarkoituksia löytyisi jos asiaa miettii – taiteeseen, teknologiaan, lääketieteeseen, biologiaan, arkkitehtuuriin, geografiaan, luonnon suojeluun…

Luonnon säilyttämisen ja eläinten hyvinvoinnin pitäisi muutenkin olla kaiken tekemisemme keskipiste. Itsekkäimpien ja muista lajeista piittaamattomimpienkin tahojen ja suuryritysten tulisi tajuta, että omakin tulevaisuutemme ja hyvinvointimme ja elämisemme riippuu luonnosta ja sen elävistä. Uutisia lajien sukupuutosta, ympäri maailman tapahtuvasta metsien hakkuusta ja nurkkakuntaista absurdia luontovihamielisyyttä ja eliöiden halveksuntaa esiintyy niin paljon päivittäin politiikassa ja mediassa, että aiheesta ei voida tarpeeksi puhua ja valistaa.

Tämän toteaminen ei ole minkään asteista ylimielisyyttä vaan päinvastoin faktojen toteamista sekä tunnustamista. Luonnossa ja elämän hauraassa monimuotoisuudessa kaikilla pienimmilläkin eliöillä on paikkansa ja merkityksensä monimutkaisine ja arvaamattominekin yhteyksineen. Me kaikki olemme yhteydessä toisiimme; tämä on mm. Pilvikartasto-elokuvan kantava teema.

Jukka Eronen: Kaleidoscope 21Mitä tulee uniin ja elokuviin, tietyissä ns. taide-elokuvissa unet ja todellisuus limittyvät ja soljuvat kauniisti ja luonnollisesti yhteen, eikä niiden välillä tehdä välitöntä erottelua. Aivan kuin katsojaa aliarvioiden rautalangalla pitäisi vääntää ja tehdä hirveä haloo joka kerta kun “tämä tässä olikin vain unta”. En lakkaa ihastelemasta ja hämmästelemästä Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexanderin (1982) erästä kohtausta jossa lapset ovat piilossa puulaatikossa jossa heidät on määrä kantaa huomaamattomasti turvaan; mutta kohtauksen kanssa ristiriidassa olevia tapahtumia ei millään tavalla selitetä. Todellisessa elämässäkin unet ja todellisuus ovat yhtä tasaista virtaa kietoutuen toisiinsa. Ne ovat molemmat todellisia ja merkityksekkäitä, sekä merkitykseltään vaihtelevia. Välillä todellisuus ja muistomme sekoittuvat uniin ja unemme muistoihin.

Nämä uni- ja ajatuskoneet ovat vielä osittain toistaiseksi scifi-ajatuksia, mutta eivät välttämättä kauaa kun miettii ja vertaa minkä kaiken ympäröimänä jo elämme, joka oli tieteiskuvitelmaa hetki sitten vaikkapa 80-luvulla. Tähän kaikkeen on jo niin tottunut ja turtunut. Ja on olemassa esimerkiksi jo kokeita joissa tietokoneeseen yhdistetty ihminen on ajatuksillaan esimerkiksi liikuttanut näytön kursoria. Biomekaanista ihmistäkin kohti ollaan jo otettu askelia, kuten keinotekoisten elimien ja silmien muodossa.

Ehkä tulevaisuudessa viihdytämme itseämme katselemalla toistemme unia. Vaikka sitäkin jo nyt vaikkapa elokuvateatterissa ja peleissä teemme.

Tutustumisvinkkejä aiheesta ja viitteitä:

  • Brainstorm-elokuva (1983) käsittelee ajatuskoneideaa. Ohjaaja on Douglas Trumbull, jonka huikeat efektit ovat tuttuja mm. tieteiselokuvista 2001: Avaruusseikkailu, Star Trek: The Motion Picture ja Hiljainen pako.
  • Ultima Worlds of Adventure 2: Martian Dreams (1991) tietokoneroolipeli käsittelee marsilaisten unikonetta. Peli vaikuttaa todella mielikuvituksekkaalta ja eeppiseltä steam punk -seikkailulta. Tapahtumat alkavat kun raketti lähetetään epähuomiossa Marsiin. Mukana on 1800-luvun merkkihenkilöitä, kuten Sigmund Freud ja Mark Twain. Ensimmäisessä Pelit-lehdessä 1/1992 oli pelin ratkaisu. Pitäisikin tutustua viimein kyseiseen peliin tarkemmin. Täällä lisää Ultima-peleistä.
  • Star Trek: The Next Generation (1987–94) scifi-sarjassa replikaattorikone pystyi luomaan mitä vain esineitä.
  • Supertree Grove Garden on unenomainen, surrealistinen ja keinotekoinen, mutta samalla orgaaninen elävä keidas Singaporessa. Kun näin tästä ensi kertaa kuvia, tuntui että todellakin jonkun unet ja unelmat olivat käyneet toteen; ajatukset manifestoituneet materiaksi.

Tämä artikkeli on julkaistu myös Videomuseon blogissa.

Hyvät lukijat, mitä muita aihetta käsitteleviä kirjoja, elokuvia tai teoksia Teille mahtaa tulla mieleen?

Artikkelin kuvat © 2000-2002 Jukka Eronen

Music: Avalkis – Tree of Love (2016)

cd_avalkis-tree_of_loveFrom the album Tree of Love – and Other Ballads from the Darkened Sun.

 

Heartfully warm special thanks to Joonas, Hanne, Matti, Liis, Kriku, Sini (and little boys), to my loving parents and to all others who have supported my music this year and in the past years – it has given me strength and inspiration to work on this and other upcoming albums! Also thanks to Liis for suggesting the harmony multi-vocals :).


Update 23rd December 2016: here is the original acoustic 2011 live recording of “Tree of Love”.

  • The wintery scene of trees on the single/album CD cover is from the upcoming post-apocalyptic Sci-Fi film Soulweaver: Requiem for Earth.
  • This is an island in Tammisaari. There is a beautiful V-shaped old tree in the center. It is the same island in the recent music post Summer Island.

Here are the lyrics:

AVALKIS: Tree of Love (or: May I Have This Last Dance with You?)         Song and lyrics © 2011–16 Jukka Eronen
1. I, I chose the light, over the dark
In my mind I realize
it is not you, it is not me
It’s everything between
In this life… life, life life
I’ve seen so many, many times…
You slip away
2. You, you made me cry
What I tried to hide,
wasn’t my tears
We, we plant a tree,
there inside it’s free
to show your thoughts
In this life… life, life life
I’ve had so many, many times…
You slip away
3. Please, let me embrace the tree
for it gives me life to go on
Once, the seed was sown,
yet never known,
how long must it take
To have you here, in my arms
And never letting go
after the tides that kept us apart
You’ll see, when we rise from the sea
it’s the tree of love
it will grow eternally
Daa-da-da-daa, daa-da-da-daa…
4. In this world of tomorrow
I have to let go of all the sorrow
Please follow me in the night…
night, night night
Where the only light is in your eyes
You’ll see, when we rise from the sea
It’s the tree of love,
it will grow eternally
Daa-da-da-daa, daa-da-da-daa…

If I were to die,
I’ll remember you
and have you in my heart – in my heart – in my heart – I will have you… have you… I have you…

Until we meet again

kieli_suomiLyriikat suomeksi:

AVALKIS: Rakkauden puu – Saanko kanssasi viimeisen tanssin?       Laulu, sävel ja lyriikat © 2011, 2016– 2017 Jukka Eronen
1. Näin, näin valon ja pimeän
   mielessäin, mä ymmärrän   Valon valitsen, se kenties vie
   meidät lähemmäs toisiamme   Kunnes taas… taas, taas, taas
   Sen kaiken jälleen, joudun kokemaan…
   Pois luotain karkasit 2. Vain, vain sinä vain, sait mut itkemään
   ei kukaan kyyneliään, voi kätkeä   Me istutamme puun
   ja varjoissa kuun
   voimme vain odottaa   Joudun taas… taas, taas, taas
   Sen kaiken jälleen, jälleen kokemaan…
   Pois luotain karkasit 3. Anna, anna mun syleillä
   puuta ikuista, se mua lohduttaa   Kerran, siemen alkoi itää
   mutta en voinut tietää
   turhaanko odotan   Sua vielä kerran, syliini
   En koskaan päästäis’,
   luotain pois, milloinkaan   Näetkö sen, jälkeen vuorovesien
   puun rakkauden
   joka vain kasvaa ainiaan

   Daa-da-da-daa, daa-da-da-daa…

4. Tässä maailmassa huomisessa
   Täytyy mun päästää kaikesta surusta

   Seuraathan mua, pimeimmäs’ yös’
   yös’, yös’, yös’

   Jossa ainoa, valo silmissäis’ on

   Näetkö sen, jälkeen vuorovesien
   puun rakkauden
   joka vain kasvaa ainiaan

   Daa-da-da-daa, daa-da-da-daa…

Jos mä kuolisin, kaiken jättäisin
mut sua en milloinkaan – en milloinkaan – en milloinkaan
En sua jättäisi kokonaan, kätken sut… kätken sut sydämeeni…

Kunnes tapaamme taas

 

Music: Do Penguins Dream of Warmth (2001)

cd_world_lies_in_leaves

Here’s a piece from the 2001 album World Lies in Leaves with a long ambient beginning and psychedelic trance ending.

The title and the theme of this song derives and was inspired from the penguin short story in the Disney film The Three Caballeros (1944). I saw it first time on a VHS in the 1980s and got it as a gift one memorable Christmas. The animated short tells the story of a penguin living in the South Pole. He doesn’t appreciate the cold conditions at all and dreams of sun, warmth and palm trees. I totally relate to that :).

Also, the title refers to the cyber punk science fiction novel Do Androids Dream of Electric Sheep? (1968) by Philip K. Dick, which the movie Blade Runner (1982) was based on.

Hope you enjoy this trance of the past! More to come, stay tuned.

Music: Avalkis – The Lynx at My Home (2016)

cd_avalkis-the_lynxHere’s my newest song – an electric guitar ballad: “The Lynx at My Home” (2016).

This song is dedicated to my cat and all the cats I have loved in my life.

The track will be in the upcoming album Tree of Love – and Other Ballads from the Darkened Sun. Featuring f.ex. acoustic/electric guitar and piano ballads, celt and medieval inspired songs.


Here are the lyrics:

AVALKIS: The Lynx at My Home                                         Song and lyrics © 2016 Jukka Eronen
0. I drink away, sorrows of yesteryear
   Show me the way, to life again
   Like a rose we blossom, still my friend, it’s time to let go, and leave our home…
1. I know… how much it hurts, to be left, outside in the dirt
   Follow your dreams, whatever they are
   Please, do not let them, tear you apart…
   My love, my darling, can’t you see…
2. If I see you fall in the waves, I’ll dive in, and sink with you
   to the bottom, of the sea, we’ll be happy there, eternally…
3. When the silence, hits over me
   They’re the waves, of eternity
   Please remember us, in your silent keep
   And not the words, of violent dreams
   I do not, want them to, haunt us no more…
4. I do not believe in them… anymore
   Can you restore me, the way I was before
   For the mirror, breaks it all
   The sharp fractions tear my soul…
5.
A new world, we shall build
it’s not too late
We will build, a better world
Starting today, to end all days
There’s a lynx at the end of the corridor, it stands and stares at my soul
The world is vast and at your arms
You… killed me, now I’m born again
        ” I do not believe in violent dreams anymore
Can you restore me, the way I was before
        A new world, we shall build
it’s not too late
        We will build, a better world
Starting today, to end all days “
6. Lying next to me, I must check,
   whether you still breath, then I fall asleep
   and finally, the lynx walks in,
   I’ll let her stay at home, with me… forever…

kieli_suomiLyriikat suomeksi:

AVALKIS: Ilves kotonani                                         Laulu, sävel ja lyriikat © 2016 Jukka Eronen
 Juon mä pois, surut vuoden, eilisen
Näytä mulle tie, takaisin elämään
Kuin ruusu, kukkaan puhkeamme, on aika päästää sut lähtemään…
1. Tiedän… kuinka paljon se sattuu, kun yksin pimeään sä jäät
   Unelmiisi kurota, mitä tahansa ne ovatkaan
   Älä anna niiden sua rikkoa…
    Oi rakkain, oi armain, etkö nää…
2. Kun sut näen aaltoihin uppoavan, mukaasi mä, sinne sukellan,
   pohjaan meren syvään syleilyyn, oomme onnelliset siel’, aina vain…
3. Kun on tyyni, se iskee yllemme
   iäisyyden aallot, ovat ne
   Muistathan meitä, hiljaisuuden linnassas’
   Etkä unia, haavoittavia…
   En enää, tahdo niiden, satuttavan…
4. En enää usko, niihin laisinkaan
   Voitko parantaa, minut kokonaan
   Sillä peili, särkee kaiken sen
   Säröt terävät, sieluuni repeytyen…
5.
   Maailman uuden, me rakennamme taas
   Se myöhäistä ei oo
   Rakennamme, maailman paremman
   Tästä päivästä, lähtien
   On siellä ilves käytävän päässä, se nousee ja katsoo sieluuni
   On maailma avara, ja kätes ulottuvilla
   Tapoit minut, synnyin uudestaan
        ” En enää usko uniin haavoittaviin
Voitko parantaa, minut kokonaan
        Uuden maailman rakennamme
Se ei ole liian myöhäistä
        Rakennamme, maailman paremman
Tästä päivästä alkaen, ja kaikkina tulevina päivinä “
6. Olet sylissäin, täytyy mun tarkistaa, vieläkö hengität
    sit’ nukahdan, ja unohdan,
   ilves kävelee, sisään ja nukahtaa, vierellein… ainiaan…