Kirjoitus: Unikone – kuinka luoda ajatuksilla elämää?

kieli_suomiTällä kertaa suomenkielinen postaus – This post is in Finnish.

Tämä erikoinen aihe tuli mieleeni kun juttelin retrovideokansien tekemisestä ja videoista nähdyistä unista nimimerkin Snowdance kanssa.

jukka_eronen_world_beyondOlen nähnyt unia, joissa esiintyy Videomuseo-sivustoni blogissakin ja sivuilla käsiteltyjä vanhoja Disney-kasetteja joita olen koko ikäni kirppareilta ja divareista etsinyt. Keräilystäni ja aiheesta oli juttu Helsingin Uutisissa tammikuussa 2017. Nämä videot ovat tosin unissa olleet kansitaiteiltaan aivan uusia tuttavuuksia; ennen näkemättömiä Aku Ankka ynnä muita kansia. Kerrankin olin jossain metsähökkelissä (tyyliin Karjaalta pohjoiseen, Fiskarsista länteen) jossa tyypillä (parrakas mies?) näitä videoita jostain syystä siellä metsän keskellä oli. Ja toisen kerran olin unessa yöllä videodivarissa kaupungissa joka tuntui Porvoolta ja sijaitsi sen kohdilla. Älysin juuri tätä kirjoittaessani, että öinen katu lamppuineen jolla videodivari sijaitsi muistutti kuitenkin Salon erästä katua… (Salossa oli oikeassa elämässä yksi erinomainen videodivari aikoinaan, mutta unessa tämä katu taas sijaitsi eri paikkaa.)

Mikä näissä unissa on erityisesti jäänyt mieleen ja mikä on todella kummallista ja hämmästyttävää, on kuinka mieli pystyy unessa luomaan kaikki nuo piirrokset ja graafiset kannet logoineen ym. yksityiskohtineen! Ja välillä ison määrän kerralla. Siis aivan “tyhjästä” – mieli luo sellaisia monimutkaisia kuvia joita ei ole ennen nähnyt. Peruspohjana toimii tietenkin se visuaalinen materiaali hahmoineen joka on tuttua ja muistiin tallettunut ja sitä unen näkö yhdistelee uusin tavoin, myös kolmiulotteisesti; käsittämättömällä laskennallisella teholla reaaliaikaisesti.

jukka_eronen_digital_transi

Kuvasarja “1. Enlightenment” analogisesta animaatiosta/videoteoksestani Digital Transitions (2000). Keksin käyttää vanhaa analogivideokameraa hyödykseni saavuttaakseni tällaisen fraktaaliefektin. Teos oli esillä valokuvasarjoina ensimmäisessä taidenäyttelyssä, jossa olin osallisena – Aniara 2000 Hangon kirjaston galleriassa, taiteilija Eero Caseliuksen inspiroivalla ja elinvoimaisella johdolla.

 

 

Mm. elokuvat, videot, musiikki ja taide itsessään kuvaavat mielikuvitustamme sen kaikissa muodoissa. Elokuvat ovat nykypäivänä visuaalisesti huikeita ja aidoilta tuntuviin maailmoihinsa upottavia kolmiulotteisia laaja-alaisia elämyksiä ja kokemuksia, vaikka tekniikka ei vielä täydellistä olekaan. (Joskin kuvallisen annin kustannuksella sisältö jättää mainstream-elokuvissa usein valtavasti toivomisen varaa, mutta en siihen tässä postauksessa sen enempää mene. Visuaalisen prameuden ja vankan sisällöllisyyden ei kuitenkaan tarvitsisi missään nimessä olla poissulkevia tai syödä toisiaan; niiden yhdistelmähän on onnistuessaan jotain aivan huikeaa.) Joka tapauksessa – periaatteessa kaikki mitä voi vain kuvitella, voidaan nykypäivänä esittää elokuvissa, ja vielä kolmiulotteisena. Pian varmaan hologrammeinakin.

jukkaeronen_roadtonowhereJos jonain päivänä saisimme unimaailman teknologian kautta valjastettua suoraan hereillä olevaan todellisuuteen, niin mihin kaikkeen vielä pystyisimmekään! Eli mitä jos unet ja ajatukset pystyisi tietokoneella kuvittamaan/tallentamaan, ja vaikka luomaan virtuaalisesti tai 3D-tulostamaan sen tilan, kuvat ja esineet… Luoda valmiita kuvia, kirjoja, elokuvia, animaatioita, sarjakuvia ym. teoksia pelkillä ajatuksilla. Jos ajatuksilla voisi luoda materiaa – entä jopa elämää :-o. Varmasti monenlaisia huikeita käyttötarkoituksia löytyisi jos asiaa miettii – taiteeseen, teknologiaan, lääketieteeseen, biologiaan, arkkitehtuuriin, geografiaan, luonnon suojeluun…

Luonnon säilyttämisen ja eläinten hyvinvoinnin pitäisi muutenkin olla kaiken tekemisemme keskipiste. Itsekkäimpien ja muista lajeista piittaamattomimpienkin tahojen ja suuryritysten tulisi tajuta, että omakin tulevaisuutemme ja hyvinvointimme ja elämisemme riippuu luonnosta ja sen elävistä. Uutisia lajien sukupuutosta, ympäri maailman tapahtuvasta metsien hakkuusta ja nurkkakuntaista absurdia luontovihamielisyyttä ja eliöiden halveksuntaa esiintyy niin paljon päivittäin politiikassa ja mediassa, että aiheesta ei voida tarpeeksi puhua ja valistaa.

Tämän toteaminen ei ole minkään asteista ylimielisyyttä vaan päinvastoin faktojen toteamista sekä tunnustamista. Luonnossa ja elämän hauraassa monimuotoisuudessa kaikilla pienimmilläkin eliöillä on paikkansa ja merkityksensä monimutkaisine ja arvaamattominekin yhteyksineen. Me kaikki olemme yhteydessä toisiimme; tämä on mm. Pilvikartasto-elokuvan kantava teema.

Jukka Eronen: Kaleidoscope 21Mitä tulee uniin ja elokuviin, tietyissä ns. taide-elokuvissa unet ja todellisuus limittyvät ja soljuvat kauniisti ja luonnollisesti yhteen, eikä niiden välillä tehdä välitöntä erottelua. Aivan kuin katsojaa aliarvioiden rautalangalla pitäisi vääntää ja tehdä hirveä haloo joka kerta kun “tämä tässä olikin vain unta”. En lakkaa ihastelemasta ja hämmästelemästä Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexanderin (1982) erästä kohtausta jossa lapset ovat piilossa puulaatikossa jossa heidät on määrä kantaa huomaamattomasti turvaan; mutta kohtauksen kanssa ristiriidassa olevia tapahtumia ei millään tavalla selitetä. Todellisessa elämässäkin unet ja todellisuus ovat yhtä tasaista virtaa kietoutuen toisiinsa. Ne ovat molemmat todellisia ja merkityksekkäitä, sekä merkitykseltään vaihtelevia. Välillä todellisuus ja muistomme sekoittuvat uniin ja unemme muistoihin.

Nämä uni- ja ajatuskoneet ovat vielä osittain toistaiseksi scifi-ajatuksia, mutta eivät välttämättä kauaa kun miettii ja vertaa minkä kaiken ympäröimänä jo elämme, joka oli tieteiskuvitelmaa hetki sitten vaikkapa 80-luvulla. Tähän kaikkeen on jo niin tottunut ja turtunut. Ja on olemassa esimerkiksi jo kokeita joissa tietokoneeseen yhdistetty ihminen on ajatuksillaan esimerkiksi liikuttanut näytön kursoria. Biomekaanista ihmistäkin kohti ollaan jo otettu askelia, kuten keinotekoisten elimien ja silmien muodossa.

Ehkä tulevaisuudessa viihdytämme itseämme katselemalla toistemme unia. Vaikka sitäkin jo nyt vaikkapa elokuvateatterissa ja peleissä teemme.

Tutustumisvinkkejä aiheesta ja viitteitä:

  • Brainstorm-elokuva (1983) käsittelee ajatuskoneideaa. Ohjaaja on Douglas Trumbull, jonka huikeat efektit ovat tuttuja mm. tieteiselokuvista 2001: Avaruusseikkailu, Star Trek: The Motion Picture ja Hiljainen pako.
  • Ultima Worlds of Adventure 2: Martian Dreams (1991) tietokoneroolipeli käsittelee marsilaisten unikonetta. Peli vaikuttaa todella mielikuvituksekkaalta ja eeppiseltä steam punk -seikkailulta. Tapahtumat alkavat kun raketti lähetetään epähuomiossa Marsiin. Mukana on 1800-luvun merkkihenkilöitä, kuten Sigmund Freud ja Mark Twain. Ensimmäisessä Pelit-lehdessä 1/1992 oli pelin ratkaisu. Pitäisikin tutustua viimein kyseiseen peliin tarkemmin. Täällä lisää Ultima-peleistä.
  • Star Trek: The Next Generation (1987–94) scifi-sarjassa replikaattorikone pystyi luomaan mitä vain esineitä.
  • Supertree Grove Garden on unenomainen, surrealistinen ja keinotekoinen, mutta samalla orgaaninen elävä keidas Singaporessa. Kun näin tästä ensi kertaa kuvia, tuntui että todellakin jonkun unet ja unelmat olivat käyneet toteen; ajatukset manifestoituneet materiaksi.

Tämä artikkeli on julkaistu myös Videomuseon blogissa.

Hyvät lukijat, mitä muita aihetta käsitteleviä kirjoja, elokuvia tai teoksia Teille mahtaa tulla mieleen?

Artikkelin kuvat © 2000-2002 Jukka Eronen

Music: Avalkis – Tree of Love (2016)

cd_avalkis-tree_of_loveThis is an interesting song in that it utilizes my whole vocal range – from bass to highest note.

Sometimes it can take a long time from a melody and a sketch of a song to a finished version. This is the song that started a new age in my composing in 2011. I had written ballads before but with this song I started to make (without knowing it at the time) a full album of romantic vocal ballads. I hope to release the full album next year, 2017.

The album Tree of Love – and Other Ballads from the Darkened Sun and this song have been many years in the making. I am glad to share this with You, finally. Hope you enjoy.

Personally my favorite part is “the last dance” with the piano at the very end of the song. It feels like “after all said and done”… And it is meant to sound “clumsy”. And honest. And real.

Heartfully warm special thanks to Joonas, Hanne, Matti, Liis, Kriku, Sini (and little boys), to my loving parents and to all others who have supported my music this year and in the past years – it has given me strength and inspiration to work day and night on this and other upcoming albums! Also thanks to Liis for suggesting the harmony multi-vocals :).


Update 23rd December 2016: As a Christmas bonus here is the original acoustic 2011 live recording of “Tree of Love” – Merry Christmas!

  • The wintery scene of trees on the single/album CD cover is from the upcoming post-apocalyptic Sci-Fi film Soulweaver: Requiem for Earth.
  • This is an island in Tammisaari. There is a beautiful V-shaped old tree in the center. It is the same island I talked about in the recent music post Summer Island. A few years ago I decided to swim there in the summer. I like extreme sports but the distance was longer than I had estimated. With the energy I had left in me I made it to the rocky shore of the island and had an experience of “an evolutionary flashback” I felt how a fish came to the solid ground for the first time ever and its fins growing to legs. Read the whole story here

Here are the lyrics:

AVALKIS: Tree of Love (or: May I Have This Last Dance with You?)         Song and lyrics © 2011–16 Jukka Eronen
1. I, I chose the light, over the dark
In my mind I realize
it is not you, it is not me
It’s everything between
In this life… life, life life
I’ve seen so many, many times…
You slip away
2. You, you made me cry
What I tried to hide,
wasn’t my tears
We, we plant a tree,
there inside it’s free
to show your thoughts
In this life… life, life life
I’ve had so many, many times…
You slip away
3. Please, let me embrace the tree
for it gives me life to go on
Once, the seed was sown,
yet never known,
how long must it take
To have you here, in my arms
And never letting go
after the tides that kept us apart
You’ll see, when we rise from the sea
it’s the tree of love
it will grow eternally
Daa-da-da-daa, daa-da-da-daa…
4. In this world of tomorrow
I have to let go of all the sorrow
Please follow me in the night…
night, night night
Where the only light is in your eyes
You’ll see, when we rise from the sea
It’s the tree of love,
it will grow eternally
Daa-da-da-daa, daa-da-da-daa…

If I were to die,
I’ll remember you
and have you in my heart – in my heart – in my heart – I will have you… have you… I have you…

Until we meet again

 

“- May I have this last dance with you?
– Can I take you to the dance floor?
– You’re beautiful this evening. Would you like to make love with me?”

kieli_suomiLyriikat suomeksi:

AVALKIS: Rakkauden puu – Saanko kanssasi viimeisen tanssin?       Laulu, sävel ja lyriikat © 2011, 2016– 2017 Jukka Eronen
1. Näin, näin valon ja pimeän
   mielessäin, mä ymmärrän   Valon valitsen, se kenties vie
   meidät lähemmäs toisiamme   Kunnes taas… taas, taas, taas
   Sen kaiken jälleen, joudun kokemaan…
   Pois luotain karkasit 2. Vain, vain sinä vain, sait mut itkemään
   ei kukaan kyyneliään, voi kätkeä   Me istutamme puun
   ja varjoissa kuun
   voimme vain odottaa

   Joudun taas… taas, taas, taas
   Sen kaiken jälleen, jälleen kokemaan…
   Pois luotain karkasit

3. Anna, anna mun syleillä
   puuta ikuista, se mua lohduttaa

   Kerran, siemen alkoi itää
   mutta en voinut tietää
   turhaanko odotan

   Sua vielä kerran, syliini
   En koskaan päästäis’,
   luotain pois, milloinkaan

   Näetkö sen, jälkeen vuorovesien
   puun rakkauden
   joka vain kasvaa ainiaan

   Daa-da-da-daa, daa-da-da-daa…

4. Tässä maailmassa huomisessa
   Täytyy mun päästää kaikesta surusta

   Seuraathan mua, pimeimmäs’ yös’
   yös’, yös’, yös’

   Jossa ainoa, valo silmissäis’ on

   Näetkö sen, jälkeen vuorovesien
   puun rakkauden
   joka vain kasvaa ainiaan

   Daa-da-da-daa, daa-da-da-daa…

Jos mä kuolisin, kaiken jättäisin
mut sua en milloinkaan – en milloinkaan – en milloinkaan
En sua jättäisi kokonaan, kätken sut… kätken sut sydämeeni…

Kunnes tapaamme taas

 

Music: Do Penguins Dream of Warmth (2001)

cd_world_lies_in_leaves

Here’s a piece from the 2001 album World Lies in Leaves with a long ambient beginning and psychedelic trance ending.

The title and the theme of this song derives and was inspired from the penguin short story in the Disney film The Three Caballeros (1944). I saw it first time on a VHS in the 1980s and got it as a gift one memorable Christmas. The animated short tells the story of a penguin living in the South Pole. He doesn’t appreciate the cold conditions at all and dreams of sun, warmth and palm trees. I totally relate to that even though I’m a wash-proof Finn otherwise :).

Also, the title refers to the cyber punk science fiction novel Do Androids Dream of Electric Sheep? (1968) by Philip K. Dick, which the movie Blade Runner (1982) was based on.

Hope you enjoy this trance of the past! More to come, stay tuned.

Characters: Symbol Land

apokryfia_mars-venus-heart

symbol-land

 

Having made their first appearances in the Apokryfia books, main characters of the wordless Symbol Land comic strips, sketches and artwork are Man ♂, Woman and Tri-Heart .

Also known as Mars, Venus and Love.

Mr. Ambivalent also makes his gentlemantic appearances every now and then. Here is his first comic strip adventure: Mr. Ambivalent Makes out with the Moon (2011):

comic_mr_ambivalent1

The man got the job done, excellent – well done Mr. Ambivalent! 😎 Mr. Ambivalent got his signature top hat and walking stick at a later stage. More about Mr. Ambivalent and Symbol Land characters coming up so stay tuned…

Music: Avalkis – The Lynx at My Home (2016)

cd_avalkis-the_lynxHere’s my newest song – an electric guitar ballad: “The Lynx at My Home” (2016).

This song is dedicated to my cat and all the cats I have loved in my life.

The track will be in the upcoming album Tree of Love – and Other Ballads from the Darkened Sun. Featuring f.ex. acoustic/electric guitar and piano ballads, celt and medieval inspired songs.

PS. Points and glory to the person who gathers what the beginning and end of the song “means” (the ambient sound waves from 0:00-0:36 and 7:43–8:00)… Hint: listen to the lyrics… You can write a comment on your thoughts. (I’ll reveal my intentions later.)

Answer:  The ambient soundscape in the beginning and in the end refers to the 2nd verse about sinking to the bottom of the sea… That’s how I imagine it to sound like. It also represents the inner world of cat – that we can only dream about of ever understanding (no more than ourselves)…

Of course the whole song itself also tells about life, women and broken relationships.

EDIT February 25th, 2017: Song version updated – some tuning issues were fixed.


Here are the lyrics:

AVALKIS: The Lynx at My Home                                         Song and lyrics © 2016 Jukka Eronen
0. I drink away, sorrows of yesteryear
   Show me the way, to life again
   Like a rose we blossom, still my friend, it’s time to let go, and leave our home…
1. I know… how much it hurts, to be left, outside in the dirt
   Follow your dreams, whatever they are
   Please, do not let them, tear you apart…
   My love, my darling, can’t you see…
2. If I see you fall in the waves, I’ll dive in, and sink with you
   to the bottom, of the sea, we’ll be happy there, eternally…
3. When the silence, hits over me
   They’re the waves, of eternity
   Please remember us, in your silent keep
   And not the words, of violent dreams
   I do not, want them to, haunt us no more…
4. I do not believe in them… anymore
   Can you restore me, the way I was before
   For the mirror, breaks it all
   The sharp fractions tear my soul…
5.
A new world, we shall build
it’s not too late
We will build, a better world
Starting today, to end all days
There’s a lynx at the end of the corridor, it stands and stares at my soul
The world is vast and at your arms
You… killed me, now I’m born again
        ” I do not believe in violent dreams anymore
Can you restore me, the way I was before
        A new world, we shall build
it’s not too late
        We will build, a better world
Starting today, to end all days “
6. Lying next to me, I must check,
   whether you still breath, then I fall asleep
   and finally, the lynx walks in,
   I’ll let her stay at home, with me… forever…

kieli_suomiLyriikat suomeksi:

AVALKIS: Ilves kotonani                                         Laulu, sävel ja lyriikat © 2016 Jukka Eronen
 Juon mä pois, surut vuoden, eilisen
Näytä mulle tie, takaisin elämään
Kuin ruusu, kukkaan puhkeamme, on aika päästää sut lähtemään…
1. Tiedän… kuinka paljon se sattuu, kun yksin pimeään sä jäät
   Unelmiisi kurota, mitä tahansa ne ovatkaan
   Älä anna niiden sua rikkoa…
    Oi rakkain, oi armain, etkö nää…
2. Kun sut näen aaltoihin uppoavan, mukaasi mä, sinne sukellan,
   pohjaan meren syvään syleilyyn, oomme onnelliset siel’, aina vain…
3. Kun on tyyni, se iskee yllemme
   iäisyyden aallot, ovat ne
   Muistathan meitä, hiljaisuuden linnassas’
   Etkä unia, haavoittavia…
   En enää, tahdo niiden, satuttavan…
4. En enää usko, niihin laisinkaan
   Voitko parantaa, minut kokonaan
   Sillä peili, särkee kaiken sen
   Säröt terävät, sieluuni repeytyen…
5.
   Maailman uuden, me rakennamme taas
   Se myöhäistä ei oo
   Rakennamme, maailman paremman
   Tästä päivästä, lähtien
   On siellä ilves käytävän päässä, se nousee ja katsoo sieluuni
   On maailma avara, ja kätes ulottuvilla
   Tapoit minut, synnyin uudestaan
        ” En enää usko uniin haavoittaviin
Voitko parantaa, minut kokonaan
        Uuden maailman rakennamme
Se ei ole liian myöhäistä
        Rakennamme, maailman paremman
Tästä päivästä alkaen, ja kaikkina tulevina päivinä “
6. Olet sylissäin, täytyy mun tarkistaa, vieläkö hengität
    sit’ nukahdan, ja unohdan,
   ilves kävelee, sisään ja nukahtaa, vierellein… ainiaan…

Music: Soulweaver Symphony by Avalkis (2013–2016)

cd_soulweaver-soundtrackHere’s the classical and symphonic orchestral main theme music from the upcoming post-apocalyptic film Soulweaver: Requiem for Earth.

  • Jukka Eronen: Anima Dea – Soulweaver Symphony (2013) [download or play the mp3, if the player above doesn’t show up] (3:31)

And here is a new 2016 Dark Ambient Rendition:

There will be over two hours of classical symphonic, ambient, dark ambient, electronic, trance and experimental music for the two Soulweaver: Requiem for Earth Soundtracks. They will be available on CD and as downloadable MP3.

Music: Avalkis – Scorpion (2016)

single_avalkis-scorpionHere’s my newest song – a guitar ballad, called “Scorpion” (2016). Hope you like it!

This is the first released song with my new artist name Avalkis. The track will be in the upcoming album Tree of Love – and Other Ballads from the Darkened Sun. Featuring f.ex. acoustic/electric guitar and piano ballads, celt and medieval inspired songs.

Thanks to Matti, Hanne and Onni for our recent live band sessions and jammings that inspired me to finish this song faster than I would have otherwise! (There might be a rock version with our band at some point when we have time with our busy schedules.)

UPDATE: Due to request from my good friend and artist Joonas here is the whole “Scorpion” song with the ambient intro that originally belonged with it :).

Here are the lyrics:

AVALKIS: Scorpion – a Sting of Hope                                          Song and lyrics © 2016 Jukka Eronen
1. If I find you, will you be my true…
   in this life, or the next
  Will you be my, guiding angel
   that I’ve yearned, for so many years
2. A light that always shines, please come back to my loving arms
   I have come for… your love
  That is true… pure and beyond
   Will you know me… There’s so much to feel
3. I have a scorpion, crawling down my neck
   it’s trying to sting, but it cannot hurt
   ’cause there’s an antidote, running in my veins
   It is your love, that I can always trust
4. I don’t know where… else to turn to
   When I am home sick, far away
  A distant stranger, becoming a friend
   I have become, someone I once knew
5. Will you follow, will you see me
   Do you know us, there’s so much to learn
   I am here to stay, not giving any lessons
   still you’re the treasure, I almost gave away
       ” Can I give you, all that I have
         for what I am, and what’s left of me
         Can I give you, all that I have
         for what I am, and what’s left of me ”

PS. The original working title for this song was “A Seed of Hope” which referred to “Acid of Hope”. Because it’s interesting to note that the base for this song is originally an acid trance song I composed in 1998. That might explain some of the sounds and melodies appearing in the final build-up :). Also a certain 1980s/1990s nostalgia is present. I will release the trance version too later.

EDIT 6.1.2017:

kieli_suomiLyriikat suomeksi:

AVALKIS: Skorpioni                                          Laulu ja lyriikat © 201617 Jukka Eronen
1. Jos mä löydän, sinut vielä
    tässä elämässä, tai seuraavassa
    haluatko olla, valo elämäni
    jota kaivannut oon, kaikki vuodet nää
2. Valo joka, aina loistaa
    olen tullut, sitä hakemaan
    rakkauttasi vain, joka kestää
    haluatko tuntea minut, olen vielä elävä
3. Skorpioni, kulkee niskassain
   se aikoo pistää, mut’ satuttaa ei voi
    sillä vastalääke, on sydämessäin’
    se on rakkautesi vain, oi armain
4. En voi tietää, minne mennä
    kun eksynyt mä, kaukomailla oon
    Vieras astuu, ovesta sisään
    itseni mä tapaan, vuosien jälkeen taas
5. Seuraatko mua, haluatko nähdä
    meidät vielä, on paljon opittavaa
    Aion pysyä, luonas’ aina
    Olet aarre, jonka kerran, melkein kadotin
       “Voinko antaa, kaiken sen
       rakkauden, mitä jäljellä mus’ on
       Voinko antaa, kaiken sen
       rakkauden, mitä jäljellä mussa on”

 

Short story: Soulweaver – The first chapters (in Finnish)

kieli_englishSoulweaver: Requiem for Earth™ (PG-12) is an upcoming epic Finnish science fiction short film set in future Finland circa 3000 A.D. It is a mythological, poetic and dream-like journey to apocalyptic visions of past and future Earth. The fabric of reality, memories and dreams intertwine in the last days of our once flourishing planet. Man has destroyed himself and most of the planet. The surviving nature, animals and new species are living in the shadow of ruins and dying Earth; trying to make it in harmony. Something otherworldly is in the air.

A short story based on the Soulweaver film is in the works. It is to deepen the world and to enhance the experience of the film. It also features concepts, scenes and happenings that couldn’t be realized in the film with zero budget. However it is still a work of its own and can be read separately without seen the film.

The book of the short story will feature alternative endings, poems, illustrations, maps and appendiced on the world of Soulweaver.

The book will be published in Finnish digitally. Here are the beginning two chapters in Finnish.

Here’s the classical and symphonic orchestral main theme music from the film as a 2016 dark rendition:

  • Jukka “Avalkis” Eronen: Anima Dea (2016 Dark Rendition) [download or play the mp3, if the player above doesn’t show up] (5:01)

kieli_suomiTulevaan Sielunkehrääjä-elokuvaan ja sen maailmaan perustuva lyhyt novelli on tekeillä. Sen tarkoitus on syventää kokemusta ja taustoittaa tapahtumia. Novelli myös pitää sisällään ideoita ja kohtauksia, joita en pystynyt budjettisyistä tai taidemuotojen erilaisuudesta johtuen elokuvassa esittämään. Novelli on samalla itsenäinen teos ja sen voi lukea erikseen.

Sielunkehrääjä (K12) on tulevaisuuden Etelä-Suomeen noin tuhannen vuoden päähän sijoittuva eeppinen tieteiselokuva. Elokuva on mytologinen, runollinen ja unenomainen matka post-apokalyptisiin maisemiin. Maan todellisuus, muistot, unet, mennyt ja tuleva kietoutuvat toisiinsa. Ne kehräävät elämän ja kuoleman haurasta lankaa maailmassa, jossa ihminen on tuhonnut itsensä ja suuren osan Maasta. Osa kasveista ja eläimistöstä on säästynyt tuholta. Eläimet ja uudet kehittyneet lajit ovat nousseet raunioiden ja tuhkan keskeltä planeetan herroiksi. Tarina kulkee ajassa maailmankaikkeuden synnystä Maan viimeisiin päiviin ja uuden ajan sarastukseen.

Kirja tulee sisältämään vaihtoehtoisia loppuja, runoja, kuvituksia, karttoja ja tietoa Sielunkehrääjän maailmasta, kasvillisuudesta ja eläimistöstä. Kirjasta tulee suomenkielinen digitaalinen painos.

Tässä on Sielunkehrääjä-elokuvaan liittyvän tieteisnovellin kaksi ensimmäistä lukua suomeksi, olkaa hyvä. Jos kiinnostuit tai pidit lukemastasi, olisi mukava saada palautetta ja kommenttia :).

Tässä on elokuvan soundtrackin klassis-sifoninen orkestraaliteema “vuoden 2016 tummasävyisenä versiona”, jota suosittelen esimerkiksi novellin taustakuunteluun.

  • Jukka “Avalkis” Eronen: Anima Dea (2016 Dark Rendition) [lataa tai soita mp3 tästä, jos ylläoleva soitin ei näy selaimessasi] (5:01)

novelli_sielunk_logo2


PROLOGI  •  VUOSI 2839

OODI PIMENTYNEELLE AURINGOLLE

anfangi_auringosta ja Kuusta Maa näytti vielä niin siniseltä. Maa oli kuitenkin odottanut tulevaa jo pitkän aikaa; pian koitti sen hetki. Luonnon oma muisti sai aikaan väläyksen alkumerestä ja kaukaisista huomisen näyistä. Aurinko pimenisi, meret jäätyisivät. Vuoret kaatuisivat. Kuitenkin, vuosisatoja kaikkea tätä ennen, ihminen oli tuhonnut itsensä. Elämää kuhisseen Maan kaupungit olivat raunioina. Ihmisen perintönä oli nyt kuoleva maailma. Meret olivat haihtumassa. Joillakin alueilla eläimillä, kasveilla ja puilla oli onnea selvitä tuhosta, joskin jotkin niistä olivat kokeneet mutaatioita. Nopeaa evoluutiotakin oli tapahtunut.

Eräänä päivänä auringonpimennys loi varjonsa vielä hengissä taistelevien olentojen ylle. Auringon pimensi jokin muu kuin rakas Kuumme. Tämä taivaankappale keräsi ihmettelijöitä osakseen ympäri pohjoisen Maan. Se hehkui näkymätöntä valoa ja sen hiukkaset kimmelsivät ja hohtivat tuulessa.

Elettiin Maan viimeisiä päiviä. Oli uuden alun aika. Jotain kaunista ja suurta oli ilmassa…


LUKU I •  VUOSI 3152

KAURIS

anfangi_oli alkukevät. Sadepisarat kimmelsivät lehdillä. Pisarat kerääntyivät isommiksi pisaroiksi ja tippuivat hiljakseen maahan tai alemmille lehdille, muodostaen uusia pisaroita. Aivan kuin aika olisi hidastunut noiden pisaroiden muodostuessa ja pudotessa. Maassa niiden pärske kasteli yllättyneen muurahaisen. Kaikkialla oli jo alkanut versota ja jopa hieman kukkia jotain kaunista. Puissa oli pieniä vaaleanvihreitä poimuja. Tuuli tuiversi oksia ja edellisvuoden kuivia, edelleen pystyssä olevia oljenkorsia. Eräässä koivussa oli vielä lehdetkin jäljellä, koska talvi oli tullut niin nopeasti ja pitänyt ne jäisessä horroksessaan.

Metsä oli hengittänyt tulta joitakin aikoja sitten ja oli nyt syntynyt uudelleen tuhkasta, entistä ehompana ja vahvempana. Metsässä oli ränsistynyt vääntynyt puurakennelma. Kun tällä hiiltyneellä kasalla oli vielä aikoinaan ollut jollekin elävälle tarkoitusperä ja selkeämpi muoto, se oli luultavasti toiminut jonkinlaisena suojana. Tuon suojan vieressä seisoi nuori heiveröinen ja solakkarakenteinen kauris. Sillä oli nälkä. Syötäväksi kelpaavaa ravintoa oli niukasti tällä alueella. Tuli oli pitänyt siitä huolen. Maa oli tosin muodostumassa aiempaakin ravinnerikkaammaksi, mutta se veisi vielä aikaa. Kyseisen kaurislajin ruokavalio oli muotoutunut vuosien saatossa hyvin tarkaksi kasvillisuuden suhteen. Mikä tahansa ruohon korsi tai apilan kukka ei olisi sen vatsassa sulanut. Erikoistuminen auttoi välttämään kasveja, jotka olivat säteilylle alttiimpia ja näin haitallisempia terveydelle, mutta samalla se toi mukana omia haasteitaan. Helpotusta vallitsevaan tilanteeseen ei myöskään tuonut viileä ja utuinen ilma. Sumu sankkeni eikä enää oikein voinut olla varma minne voisi turvallisesti astua.

Lyhyt kesä meni siivillä. Talvi alkoi jälleen tehdä tuloaan. Maa tärisi lievästi. Kauris tunsi jotain; se ei ollut ainoastaan tuo tärinä. Se katsoi kaukaisuuteen hetken, teki päättäväisen loikan alas rinnettä kohden ja lähti seuraamaan vaistojaan. Edessä aukeava valtava pelto odotti sitä ensimmäisenä etappina. Pimentynyt aurinko, himmeät tähdet ja jokin kuvailematon olivat sillä seuranaan ja oppaanaan. Kauris tiesi nyt minne sen oli suunnistettava. Taivaan kannessa välkehti lentotähtiä. Niissä olisi voinut nähdä oman heijastuksensa, jos niin korkealle olisi yltänyt. Niin pitkä ei kauriin kaula kuitenkaan ollut, vaikka se uljas näky vielä tulisi olemaankin. Kauriilla oli pitkä ja uuvuttava, mutta tärkeä ja toiveikas matka taivallettavanaan…kauris_ja_valo2013

Kerran, unta mä näin

Olit valoa, joka elämän Kevääseen ikuiseen toi

Heräsin varjoihin auringon pimentyneen

Oliko se vain mielessäin vai näinkö muistollemme käy

Kerran, huomiseen näin

Kuin tuuli, sydämein muuttuu ain’

Silti sieluni sylissäs’ herää

Tunne lumi keväinen, se valkea kuin silmäin on

Nyt silmin sokein, en talvea Keväästä erota

 


Sielunkehrääjä © 2009–2016 Jukka Eronen. All rights reserved.

Tarina jatkuu…